Sun Ra Arkestra vilahtelee silloin tällöin festarien ohjelmalistauksissa. Sun Ra itse kuoli vuonna 1993, mutta yhtye on sittemmin jatkanut hänen musiikillista perintöään erittäin merkityksellisesti. Saksofonisti John Gilmore otti ohjat Ran poistuttua tästä ulottuvuudesta, ja hänen puolestaan siirryttyään ajasta ulottuvuuteen vuonna 1995 kosmisen jazzin superyhtyettä on ohjastanut saksofonisti-huilisti Marshall Allen.
Allen on syntynyt Kentuckyn Louisvillessä 25.5.1924, eli hän juhlisti satavuotissynttäreitään juuri äskettäin. Sun Ran yhtyeessä Allen on vaikuttanut vuodesta 1957. Näitä vuosilukuja on syytä pysähtyä miettimään hetkeksi aikaa. Elää satavuotiaaksi on hieno saavutus jo itsessään, mutta soittaa samassa yhtyeessä miltei 70 vuotta on oikeastaan vielä poikkeuksellisempaa.
Jotain Marshall Allenin elämän ja uran syvyydestä kertoo jo sekin, että hän oli sotilaana toisessa maailmansodassa, Buffalo Soldiers -nimellä tunnetun 92. jalkaväkirykmentin soittokunnassa. Sodan jälkeen Allen majaili Pariisissa, jossa hän suoritti instrumenttiopintoja klarinetin soitossa Pariisin konservatoriossa.
Vielä äskettäin aktiivisesti maailmaa Sun Ra Arkestran kanssa kiertänyt Allen on nyt jo eläkkeellä orkesterin ”kansainvälisestä toiminnasta”, mutta ei suinkaan musiikista sinällään. Hän pysyttelee enimmäkseen Arkestran treenitiloissa Philadelphiassa osoittessa 5626 Morton Street – talossa, jonka Allenin isä möi Sun Ralle yhdellä dollarilla 60-luvun alkupuolella. Ränsistymään päin oleva rakennus on onneksi sittemmin tunnustettu kulttuurillisesti merkittäväksi maamerkiksi, jonka suojelua ja kunnostusta puuhataan parhaillaan.
Journalisti Shannon J. Effingerin Guardian-lehdelle toimittamassa mainiossa Allenin satavuotisartikkelissa fonisti kertoo, ettei Sun Ra alun perin ollut kovinkaan innoissaan hänen soitostaan. Teknisesti musisointi oli kuulema ok, mutta ”siitä puuttui spirittiä”. Allen ei tästä onneksi lannistunut. ”En osannut soittaa Sun Ran musiikkia, mutta lopulta kun tajusin homman, soitto tuli täältä”, Allen raportoi Effingerille sydäntään osoittaen.
Sun Ra Arkestra oli alkuperäisen johtajansa alaisuudessa pikemminkin kultti kuin tavanomainen bändi. Jäsenet asuivat Ran talossa Philadelphian Germantownin kaupunginosassa ja harjoittelivat käytännössä aina kun eivät kiertäneet tai nukkuneet. Ra itse ei oikeastaan tehnyt sitäkään, vaan hän on kertonut nukkuneensa ainoastaan lyhyitä ”cat napeja” parin tunnin välein, joskus jopa kesken treenien bändin odottaessa johtajansa virkoamista. Kuulostaako yhtyeeltä, jossa jaksaisi olla mukana vähintäänkin 67 vuotta?
Allen jaksoi, ja jaksaa yhä. Juuri tästä kumpuaa Sun Ra Arkestran voima. Sun Ra, vuonna 1914 syntynyt ja vuonna 1993 kuollut fyysinen ihminen nimeltään Herman Boole Blount, on oikeastaan todellakin avaruudesta tullut enkeli, sillä hänen musiikkinsa ja kulttuurillinen merkityksensä on tehnyt hänestä myytin – sen, joka hän kertoikin olevansa. Kun Sun Ra Arkestra on lavalla Marshall Allenin johtamana, on Ra itse läsnä. Niin vahva on hänen musiikkinsa voima, joka elää toivottavasti ikuisesti.
Siinä onkin seuraava kysymys ja haaste: kuka johtaisi Arkestraa kun Marshall Allenin fyysinen olemassaolo vääjäämättä lähenee loppuaan? Tähän ei vielä ole vastausta, joskin asiaa pohdiskellaan aktiivisesti. Guardianin artikkelissa Allen kertoo yhtyeen vanhimpien jäsenten lopulta päättävän asiasta. Muitakin pitkäaikaislaisia löytyy, esimerkiksi vuonna 1979 bändiin liittynyt saksofonisti Knoel Scott. Hän julkaisi viime vuonna uuden levynsä Celestial, jolla kuullaan myös Marshall Allenia.
Kuka tahansa Arkestraa tulevaisuudessa johtaakin, uskon Sun Ran musiikin ja viestin selviävän hienosti. Yhtyeen jäsenistö uudistuu hitaasti ja orgaanisesti, perinteen jatkumon ehdoilla. Tulevaisuudessa bändi tulee kunnioittamaan myös Allenin muistoa ja perintöä, samoin kuin tällä hetkellä jo Sun Ran, ja vaikkapa John Gilmoren, Luqman Alin, Ronnie Boykinsin tai June Tysonin muistoa. Eräs piirre yhdistää bändin merkittävimpiä jäseniä: he tekivät muutakin, mutta juuri Arkestrasta heidät parhaiten tunnetaan.
Samaa tulee koskemaan Marshall Allenia, kun hänen elämäntyötään tarkastellaan myöhemmin. Siinä mielessä ”Sun Ra” ei ole vain yksi henkilö tai edes yksi yhtye, vaan jotain paljon enemmän. Jotain, mille kannattaa vain antautua sen tarkempaan määrittelyyn pyrkimisen sijaan.
Teksti: Matti Nives
Artikkeli on julkaistu Soundissa 6/24.