Vesala oli yksi kuuluvimpia kulttuuri- ja tapahtuma-alan puolestapuhujia, kun korona-aika osoitti, että päättäjät ja virkamiehet eivät ymmärtäneet kulttuurialan työtä ja sen luonnetta. Mielenosoituksiin tai suoriin viesteihin ei saatu hallitukselta aluksi juuri minkäänlaista vastakaikua, samalla kun alan ihmiset kituuttivat epätietoisessa tilassa, kun he eivät voineet toteuttaa omaa elinkeinoaan.
Poikkeusaikojen loppu on hiljentänyt keskustelun, mutta ongelma ei ole kadonnut. Vesala ei aio jättää asiaa tähän.
– Oon käynnistelemässä tutkimushanketta kulttuuripolitiikasta korona-ajan Suomessa, Vesala vahvistaa.
– Tein itse vaikuttamistyötä ja tiedän, että moni päättäjä ponnisteli kovasti tilanteiden korjaamiseksi. Ei ole hyödyllistä syyttää ja demonisoida eri tahoja, vaan on hyvä katsoa rauhallisesti, mikä johti mihinkin ja mitä siitä voitaisiin oppia.
– Taisin vähän radikalisoitua taiteilijana korona-aikana. Syvä tarpeettomuuden ja arvottomuuden kokemus kääntyi lopulta oivallukseen siitä, että ulkoisella arvostuksella tai sen puutteella ei taiteen merkitystä ja syvintä olemusta voi synnyttää eikä myöskään täysin tappaa. Jos aika on taiteen tekijöille vaikea, tai yhteiskunta liian nuori tai barbaarinen sitä vaaliakseen, taiteilijat jatkavat silti.
– Ajattelin ensin, että ei kyllä ole ainakaan minun tehtäväni tutkia korona-ajan kulttuuripolitiikkaa Suomessa. Toivoin että täällä olisi voitu harjoittaa edes jonkinasteista tutkivaa journalismia liittyen tiettyjen ihmisryhmien perusoikeuksien polkemiseen sekä siihen, mitä komentoketjussa viranomaisten ja päättäjien välillä todella tapahtui. Kuitenkaan mitään todellista purkua ei tehty. Itse en ole ammattitutkija, mutta kirjoittaja ja dramaturgi olen, joten ammattitutkijoiden rinnalla voin tehdä oman osani sillä saralla.
Vesala toivoo pääsevänsä työryhmän kanssa kiinni siihen, mikä on kulttuurin asema Suomessa ja mitkä asiat hallinnollisessa rakenteessamme ovat rikki. Tavoitteena on myös saada aikaan tietokirja, joka avaa hankkeen tuloksia kaikille halukkaille. Niin kansalaisille kuin nykyisille että tuleville päättäjille.
– Olemme eläneet poikkeusaikoja niin koronan, sodan kuin energiakriisin kanssa, ja voin vain kuvitella, kuinka kaoottinen hallituskausi on ollut. Minulla on ollut oikein hyvät välit moneen poliitikkoon ja moni yritti ja haluaa edelleen muuttaa rakenteita paremmiksi.
– Silti minua jäi kalvamaan se, kuinka oikeusvaltio ikään kuin katosi ympäriltämme, ja tilanne on edelleen tällä hetkellä korjaamatta niin, että sama voisi vain toistua piankin uudelleen. Tähän orwellilaiseen kokemukseen nyt sitten palaamme ja katsomme mitä tapahtui. Lopultahan tavoitteena on myös ehdottaa muutoksia, tarjota ratkaisuja ja ehkäistä demokratian rapautumista.
– Kun rajoitteet purettiin viime keväänä, keskustelupalstat täyttyivät viesteistä, että mitä te nyt enää valitatte, kun nythän te voitte taas keikkailla. Kukaan ei halunnut nähdä sitä kurjuutta, missä alan ihmiset olivat eläneet vuosia. Todellisuudessa palasimme kentälle, josta oli poistunut paljon alan tekijöitä. Osa menetti kotinsa ja työvälineensä ja osa jäi uupumuksen tai masennuksen takia sairaslomalle vielä silloinkin, kun yhteiskunta viimein alkoi avautua.
– Uskon tieteeseen ja taiteeseen. Uskon sivistykseen ja demokratiaan. Uskon että taide on nyt arvokkaampaa kuin ehkä koskaan ennen. Siksi mun on otettava aikaa ja purettava kaikki tapahtunut konkreettiseen muotoon.
Teksti: Aki Nuopponen
Artikkeli on osa pidempää Vesala-haastattelua, joka on julkaistu Soundissa 1/23.