Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlaa vietetään pian. Soundi selvitti, mitä eturivin muusikkomme ajattelevat kotimaastaan, sen asukkaista ja näiden ominaisuuksista. Kysely tehtiin isolle joukolle, joka koottiin kaikilla tavoilla mahdollisimman monipuoliseksi.
Kirjo ulottuu reservin luutnantista ja kitaristista, joka on antanut tatuoida käsivarteensa Suomen vaakunaleijonan, rauhanajan palveluksesta vapautettuihin miehiin ja viime edustakuntavaaleissa SKP:n listoilta ehdolla olleeseen kaveriin.
’Mukana on eri musiikkilajien edustajia niin valta- kuin vastavirrastakin. Ääneen pääsevät yhtä lailla ne, joiden keikoille myydään sata lippua kuin ne, joiden keikkojen vieraslistoille pyrkii sama määrä väkeä.
Joku löytää kansallista identiteettiämme vaarantavia uhkakuvia USA:n tai EU:n suunnalta, toisen mielestä suomalaiset ominaispiirteet ovat pinttyneet niin syvälle geeneihimme, ettei niitä uhkaa mikään.
Sauna ja salmiakki ovat Soundin kotimaan katsauksessa kovassa kurssissa, eikä sen kuuluisan suomalaisen sisunkaan nähdä ainakaan kokonaan kadonneen.
”Suomessa on edelleenkin paljon niin sanotusti parasta. Ihmisistä yllättävän monet ovat hyviä ihmisiä; pidän tietystä suomalaisesta varautuneisuudesta, jonka alla on kuitenkin syitä tutustua näihin ihmisiin ja oppia itse kustakin jotain.
Suomalainen luonto on sekin jotain melko verratonta, varsinkin harvempaan asutuilla alueilla, eli lähinnä siis pohjoisessa. Ulkomailla ollessani koenkin usein tiettyä vierautta. Aikansa muualla oleilu on mielenkiintoista. Kuten Kauko Röyhkä laulaa: ’matkustaa, olla joku toinen vieras ihminen, olla joku toinen, vieras itselleen’.
Ulkomailla ollessani kaipaan kieltä, läheisiä ihmisiä sekä elukoita ja ominta miljöötä eli kotinurkkia. Ja lopulta ihmisen on kuitenkin aina oltava se mikä on, ja juuri tässä näkynee syvin suomalaisuus.
Suomen kyky pitää huolta kansalaisistaan on edelleen jostain kotoisin, toisin kuin monessa muussa paikassa. Suunta on ollut huonompaan jo pitkään, mutta tietty turvaverkkojärjestely meillä vielä vallitsee. Se on hyvä.
Ikävintä täällä lienee se yleismaailmallinen länsimaalaistuminen, jossa itselleen jotain saaneet eivät tahtoisi luopua hippusestakaan. Se taas synnyttää ilmanalan, jossa jaetaan maata taas kahtia. Tämä on henkistä köyhyyttä. Lyhyttä ajattelua – jos ajattelua ollenkaan, joka johtaa apeimmassa tapauksessa siihen, että meillä on pian taas köyhät ja rikkaat kahdessa kastissa.”
– Jarkko Martikainen
”Ei sille mitään voi, mutta nyt kun on ensimmäinen oma koti, niin kyllähän tätä Suomeakin alkaa vähän eri silmin katsella. Runollisesti sanoen on hienoa omistaa pieni pala Tampereen Tammelaa. Eipä sillä, kyllähän tuo Kiimajärven mummulakin on minulle aina tosi tärkeä paikka ollut. Mutta ehkä sitä vasta nyt koti tuntuu todella kodilta. Sama fiilis, kun muutti aikoinaan ekaan vuokrakämppään Tammelan Puistokadulle. Mutta vahvempana.
Eikä minulla täältä mikään tarve ole koskaan ollut lähteäkään. Jonkun verran reissaamaan ehtineenä voin todeta, että kyllä minä suomalaisena tulen pysymään. Vaikka vain täällä voi saada kuonoon nakkikioskin jonossa ja vaikka nimenomaan täällä on viikonloppuisin noita kännisiä juntteja näkyvissä aika suhteettoman suurin joukoin. Hyvää suomalaisissa on silti sisu ja rehellisyys. Ja sellainen hullu pohjalainen peräänantamattomuus.”
– Jonne Aaron/Negative
”Ehkä hiukan nihilistisen näkemykseni mukaan Suomi valtiona on myyty EU:lle ja yrityksille, joten minulle Suomi on ennen kaikkea mielentila. Parasta maamme asukkaissa on tietty positiivinen kaveria ei jätetä -henki. Miinuspuolella painaa syvälle juurtunut autoritaarisuus.”
– Steen1
”Suomi määrittää minua biisintekijänä aina; vaikka kuinka yrittäisin tehdä iloisia lauluja, jonkinlainen metsäinen melankolia on aina läsnä. Suomessa parasta on perusturvallisuus ja ihmisten teeskentelemättömyys. Kurjinta on käsittämätön juomakulttuurimme. Monilla ihmisillä on omituinen pakko ensinnäkin vetää nuppi turvoksiin ja toisekseen pitää huoli, että koko kaupunki myös sen huomaa. Jos vertaa vaikka Helsinkiä ja Firenzeä perjantai-iltoina, niin viettäisin nuo illat paljon mieluummin jälkimmäisessä.”
– Lasse Kurki/Lemonator
”Vaikka juuri nyt ottaakin päähän, ettei ulkona juuri aurinko paista ja vaatteiden läpi puskee kylmää tuulta, en vaihtaisi näitä kelejä mihinkään. Suomalaisuus kukoistaa, kun pääsee kesällä saunaan ja siitä vielä pikkuisen liian kylmään veteen uimaan tai kun saa sukset alle ja pääsee laduille sivakoimaan.
Talvella perkeleet lentää, kun pojat roudaavat sormet jääpalikkoina kamoja keikkapaikoille. Kesällä tuskastellaan bussissa ja lavalla, kun on liian kuuma. Koskaan ei ole hyvä ja silti kaikesta nautitaan omalla perverssillä tavalla enemmän kuin suunnattoman paljon.
Parasta Suomessa taitaa olla luonto ja vihreys. Keikkamatkoilla parhaiten tajuaa, miten paljon täällä on metsiä ja vesistöjä. Jokaisen kylän ja kaupungin välissä on ikuisuudelta tuntuva pätkä metsää, pari tönöä eikä sitten paljon muuta – ellei olla järvien alueella. Tavallaan se on myös huono juttu. Joka paikkaan on pitkä matka.
Mitä meihin tulee, olemme aika ujoa ja juroa kansaa. Lisäksi itsetuntomme tuntuu olevan edelleen ihan liikaa kiinni jääkiekosta, formuloista tai euroviisuista. Eikä vaatimattomuus aina kaunista. Pitäisi uskaltaa olla enemmän nenä pystyssä suomalaisuudestaan. Toisaalta juuri se, että suomalaiset eivät elvistele liikaa, on siistiä.”
– Irina
”Suomalainen sisu on asia, joka on aina ollut olemassa ja tulee uskoakseni myös aina olemaan olemassa. Vaikka onhan se tietenkin osaltaan hyvin markkinoitu ja varsinkin viime sotien jälkeen omaksuttu mielikuva. Silti väitän, että täältä löytyy ai toa tekemisen intoa, eivätkä ihmiset jää pimeään ruikuttamaan. Työnteko on edelleen arvossaan. Siitäkin huolimatta, että meidän sukupolvellamme pöytä on ollut katettuna vähän liiankin hyvin.
Näkisin, että suomalaista sisua voivat uhata vain laiskuus ja saamattomuus. Toinen tietynlainen uhka tulee USA:n suunnalta. Meillähän on jo havaittavissa sieltä omaksuttu ajatus, miten bisnes on kaikkein pyhin asia. Japanissa malli on mennyt kokonaisen kierroksen; siellä bisnesmiehet edustivat aikoinaan alinta kastia.
Suomessa olisikin tärkeätä pyrkiä säilyttämään ne tietyt kliseiset kansanluonteen piirteet. Ne ovat arvokasta pääomaa, jos halutaan välttää koko maailman muuttuminen small talkin taitavaksi TV Shop-kulttuuriksi.
Taiteen tekijöillä on suuri vastuu. Sillä totuushan on, että tämän meidän kansallisen identiteettimme muovaamiseen ja ylläpitoon ovat vaikuttaneet todella merkittävästi aika harvat taiteilijat. Sieltä meidän omasta pikku Raamatusta eli Kalevalastahan se lähtee, ja tulee kohti nykypäivää ja Aki Kaurismäen elokuvia Akseli Gallén-Kallelan honkametsämaalausten, Väinö Linnan kirjojen ja Kahdeksan surmanluotia- sekä Maa on syntinen laulu -leffojen kautta. Suomalaisuuden myytin kivijalka on ehkä noin kymmenen taiteilijan luoma.”
– Mika Rättö
”Ulkomailla ikävöin eniten ystäviä ja saunaa, ilman puhtautta ja ruisleipää sekä aikatauluissa pitäytymistä. Parasta ihmisissä on rehtiys ja tällä meidän alallamme soittajien taso. Negatiivisia asioita ovat pitkät ja synkät talvet, syrjäinen lokaatio ja asumisen sekä elämien kalleus.”
– Timo Kotipelto
”Suomi on minulle ennen kaikkea koti. Sielunmaisema, jota ei oikein voi jakaa joko mielentilaan tai fyysiseen paikkaan. Ja sen perusteella, mitä olen maailmaa nähnyt ja vertailua tehnyt, niin ovathan täällä terveydenhuollon kaltaiset perusasiat kohdillaan. Luonnon tila on niin ikään vielä hyvä.
Suomalainen on sitkeä, itsepäinen ja rehellinen. Hänestä löytyy myös taipumus synkkyyteen. Mielenlaadussamme on peruskateellisuutta ja usein ihan tietämättömyydestä johtuvaa herravihaa. Joskus laittaa kiukuttamaan, kun ukot kylillä ikään kuin automaattisesti kiroilevat, miten herrat tekevät sitä tai jättävät tekemättä tätä. Poliitikon vastuu on valtava, ja minä uskon rehellisesti siihen, että alalle hakeutuvat ihmiset tuntevat sisällään tarvetta yhteisten asioiden hoitoon.
Maineemme ulkomailla myötäilee näitä mielikuvia. Kyllä suomalaisista bändeistä oletetaan löytyvän hiljaisia ja sisäänpäin kääntyneitä ihmisiä. Ja kovia viinan ottajia. Näihin kliseisiin liittyykin muuan asia, jota emme aina osaa arvostaa. Suomalainen huumorintaju on lakonista ja me taidamme itsellemme nauramisen.
Yhtään yksittäistä hahmoa en keksi, joka edustaisi meitä kaikkia. Mutta Kalervo Palsan ja Suomen Walt Disneyn, eli Mauri Kunnaksen, risteyttämällä saisi aikaan melko lailla arkkityyppisen suomalaisen.”
– Tuomas Holopainen/Nightwish
”Uskon, että sisua on olemassa vielä vuonna 2007. Sitä löytyy kaikista ihmisistä, jotka jaksavat ainakin toistaiseksi vielä jollakin ihmeen tavalla painaa eteenpäin. Mutta jos poliitikot alkavat näitä aitoja vielä tästäkin nostella, en tiedä miten kauan ihmiset jaksavat.
Minä pidän USA:n vaikutusta yhtenä selvänä uhkana suomalaisuudelle. Ensinnäkin kuva siitä maasta on jotenkin hirveän epäselvä. Toisekseen, se mitä sieltä tarjoillaan, on ainakin minun näkemykseni mukaan suomalaisille koko lailla tarpeetonta.
Suomalaisista minä tykkään. Ja Suomessa on rauhallista sekä turvallista. Ihmiset mahtuvat tänne oikein hyvin ja tulevat pääosin hyvin toimeen keskenään. Viinaa ei ehkä pitäisi ottaa niin paljon. Siitä seuraa usein turhaa horjuilua ja tönimistä.
Suomalaisissa on mukavaa se, miten välillä ollaan ihan hiljaa. Sitten rohkaistaan mieli ja pian onkin jo hyvä keskustelu käynnissä. Minulla itselläni on nauru herkässä, ja niin on monilla ystävillänikin. Siitä tykkään erityisesti.”
– Markku Peltola
”Suomi on pohjoinen keidas Venäjän betonitodellisuuden ja Ruotsin yltiöpuhtaan vouhotuksen välissä. Yhtäältä suomalaiset ovat mukavan suoria ja rehellisiä, toisaalta etenevästi samanlaisia amerikkalais-länsimaalaisia pizzan mussuttajia kuin muutkin. Mutta kaikkiaan täältä on sopivan pitkä matka maailmalle.
Parasta täällä on ruoan laatu, ihan toimiva yhteiskuntajärjestelmä ja puhtaus, vaikka sekin on menossa perseelleen. Ikävintä on hintataso, tietynlainen amerikkalaisen kulttuurin ihannointi sekä kuoleva maaseutu.
Maamme asukeissa parasta on ainakin meille itsellemme selkeä identiteetti; sellainen väkevä louhosmeininki. Porukka on lyhyttä ja ytimekästä, hommat tehdään sovitusti ja historiasta löytyy sisukasta näyttöä kotomaan puolestapuhujilta. Ja toki ainakin minulle sopii tämä heavy-kulttuurin kukoistus ja sopivan ahdistunut yleisfiilis. Ikävintä on itsensä ja saavutustensa vähättely, kainostelu ja kateellisuus. Mutta nämä taitavat olla ihan perusominaisuuksia ihmisissä, eivät vain suomalaisia juttuja.”
– Antti Hyyrynen/Stam1na
”Kyllä tuolla maailman pölyssä ja paahteessa useinkin huomaa saunaan sekä avantoon kaipaavansa. Ja rauhaan, siihen rauhaan, jonka suomalainen löytää vain Suomesta. Usein mökiltä laiturin nokasta. Muualla säpistään, täällä rauhoitutaan. Ja täällä syntynyt sekä kasvanut ihminen osaa arvostaa maamme hyviä puolia vuosi vuodelta enemmän.
Hienona pidän sään, luonnon ja vuodenaikojen monimuotoisuutta. Jopa parjatussa pimeydessä on puolensa. Kyllä se ainakin musan tekemiseen vaikuttaa. Ristiriidat ovat inspiroivia, ja vaihtelevuus kiinnostavampaa kuin pysyvyys.
Suomalaisiin liittyvät stereotypiat ovat pääosin positiivisia. Sosiaalinen tasa-arvo, koulutus ja jopa hyvä projektiapurahajärjestelmä tunnetaan yllättävän laajalti. Kyllä minä ihan mielelläni sanon olevani Suomesta, kun jollain festareilla uusiin ihmisiin törmään.”
– Kimmo Pohjonen
”Suomen sijainti maantieteellisesti luo meihin kaikkiin lähtökohdallisesti ja tietämättämme tietyn sisään kirjoitetun ulkopuolisuudentunteen. Olisi varmasti erilaista kokea olevansa kotoisin Pariisista kuin Harjavallasta. Jollakin tavalla koen tämän eduksi, jossakin määrin rajoittavaksi.
Kansallisuutena maamme on niin nuori, etten vahvasti usko niin sanottuun geneettiseen nationalismiin. Näin ollen koen suomalaisuuden ennemminkin mielentilaksi. Suomalaisuuden ihmisissä voisi tulkita positiiviseksi varautuneisuudeksi ja jäykäksi, mutta samalla korkeaksi omanarvontunnoksi.
Kansallistunne, jota voisi tässä tapauksessa kuvata jonkinlaiseksi kansalliseksi kollektiivisuudeksi, nostaa päätään yllättävissä tilanteissä esimerkiksi ulkomailla samasta maasta kotoisin oleviin törmättäessä. Haluan myös ajatella, että suomalaisten suhteellisen korkea yleissivistys on yksi meitä leimaava piirre. Suomalainen käsitys järjestyksestä ja toimintatapojen selkeydestä korostuu ulkomailla ollessa.”
– Ville Malja/Lapko
”Ulkomailla ollessani kaipaan lopulta ehkä kaikkein eniten sitä tavallista ja turvallista arkea. Ja kliseistä kyllä, myös saunaa sekä salmiakkia. Parasta täällä on ilmainen koulutus, joka antaa kaikille ihmisille periaatteessa samat lähtökohdat kouluttaa itsensä korkeallekin riippumatta vanhempien lompakon paksuudesta. Ikävintä Suomessa on ehkä pitkä ja ankea syksy. Vaikka ei kesääkään kyllä loputtomiin jaksa.”
– Jussi Ylikoski/Disco Ensemble
”Minulla on ehkä vähän romanttinen kuva Suomesta sellaisena Asterixin ja Obelixin valloittamattomana kylänä, josta on mukava lähteä maailmalle seikkailemaan. Oman maan tapoihin on tietenkin tottunut. Venäjällähän sanotaan jotenkin niin, että mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Suomessa taas kaikki toimii, mutta mikään ei järjesty.
Vuodenajat on hieno asia. Parasta on Suomi kesällä ja talvella, tosin keväällä on usein hiton hienoa ja syksyllä pääsee käyttämään kumisaappaita. Amerikan setä George W. on tehnyt parhaansa kumpparikauden pidentämiseksi, joten saapas nähdä seuraako Nokian osakekurssi Nokian osakekurssia viimeistään siinä vaiheessa kun Hai-saapasta aletaan myydä konttikaupalla.
Suomalaisissa parasta on suvaitsevaisuus ja suhteellisen asiallinen suhtautuminen kymmeneen käskyyn siitä huolimatta, että aika harva ravaa tätä nykyä kirkossa. Kaikkiaan tuntuu siltä, että jengi yrittää niin sanotusti olla ihmisiksi.
– James Spectrum/Pepe Deluxè
”Suomi on minulle sananmukaisesti koti. Paikka, jossa on hyvä olla, mutta josta on myös tärkeä päästä välillä tuulettumaan. Täällä vähän takavasemmalla me olemme iät ja ajat idän ja lännen puristuksissa pyristelleet. Suo, kuokka ja Jussi ja mummo sekä mukulat. Minusta on kyllä aika mahtavaa, että metsää piisaa. Runsas koskematon luontomme on aika ainutlaatuista koko Euroopan mittakaavassa.
Suomalaisuudessa on mukavaa se, että olemme aika laimea kansa. Tällä tarkoitan sitä, ettemme ole maailmalla suuna päänä tekemässä itsestämme numeroa. Sitä pidän ihan selkeänä hyveenä, vaikka nykypäivän poliitikot ovatkin enenevässä määrin ihastuneita kaiken maailman kahinoihin ja kilistelyihin. Hyvässä ja pahassa.
Toisaalta, sama laimeus varmasti on syynä siihen, miksi osa hienosta osaamisesta jää rajojemme sisäpuolelle. Tämähän pätee moneen hyvään bändiinkin: hommat hoidetaan mallikkaasti ja laatutavaraa tehdään. Mutta eihän sitä voi ääneen itseään kehua. Sehän luokitellaan viimeisen päälle synniksi. Eli laimeus taitaa olla meidän kaikkien siunaus ja kirous.
Luontainen tympeys taas on joskus ihan käsittämättömän lannistavaa ja siihen lankeaa itsekin aika ajoin. Sen voisi kernaasti poistaa, kunhan homma ei ihan sunfarallallaaksi mene.”
– Ossian Marttala/Zacharius Carls Group
”Suomi on sekä mielentila että maantieteellinen paikka. Mielentila-aspekti korostuu ulkomailla, kun vertaa koko ajan tiedostamattaankin yhteiskuntia keskenään. Maantieteellisyys taas korostuu, kun ajaa soittimet peräkärryssä vaikka Rovaniemeltä Turkuun. Parasta maassamme on saaristo, kurjinta kaupunkien rumuus. Yleistäen suomalaisissa ihmisinä arvostan suoraselkäisyyttä ja karsastan negatiivisuutta.”
– Teemu Brunila/The Crash
”Maamme on kaunis paikka planeetalla, jossa on hyvä asua. Suomalaisissa on hyvää se, miten tyylitietoisia nykyään olemme. Katukuvasta sen huomaa. Samoin kun kansanluonteen varjopuolet, eli muita ahdistelevat, pahoinpitelevät ja muuten vain häröilevät narkkarit, densat ja muut sekopäät. Jokainen tehkööt mitä haluaa, mutta muiden rauhaa pitää kunnioittaa.
Mitä musiikkiin tulee, Suomessa on tällä hetkellä lukuisia hyviä undergroundorkestereita. Se on hyvä asia. Huonoa on, etteivät nämä ryhmät saa musiikkiaan kuuluville tarpeeksi isosti. Ehkä olemme silti matkalla parempaan suuntaan.”
– Okko Nieminen/Underwater Sleeping Society
”Suomen maantieteellinen sijainti konkretisoituu mukavasti usein tammikuussa Tampereen Pyynikinharjulla pohjoistuulen muovatessa kasvojen ihosta hapankorppua. Mielentilaa taas voi musiikillisesta näkökulmasta kuvata suomalainen, slaavilaismelankolinen sävelkieli, joka on persoonallisella tavalla romanttista, luonnonläheistä ja äärettömän syvää.
Suomalaisuudessa kiehtovaa on suoruus, konstailemattomuus ja tietynlainen jurotus. Parhaimmillaan se, kun krumeluurit jäävät pois, johtaa suoraan asioiden ytimeen. Toisaalta pieni mannermaisuus ei olisi pahitteeksi, koska kaikki uusi tai erilainen ei välttämättä aina ansaitsisi suoraa kuolemantuomiota. Ikävää täällä on ehkä se, että kun kansainväliset trendit valtaavat alaa, perinteet ja juurien arvostus vaikuttaa jäävän vähemmälle.
Mitä taas Suomen sellaisenaan tulee, kukaan tuskin on kiteyttänyt asiaa paremmin kuin Eino Leino riveissään: ’Mut Herra hiljakseen vain hymyili: ”voi olla, maa on karu, kylmäki, ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin, mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin’.”
– Juho Koivuaho/Plain Fade
“Minun mielessäni Suomi kiteytyy ihmisiin ja kulttuuriin enemmän kuin esimerkiksi luontoon. Vaikka tokihan sijainti aina kansakunnan luonnetta muovaa. Eipä tästä tarvitse kauhean kauas etelään mennä, kun jo huomaa miten auringonvalon vaikutus ihmisiin näkyy katukuvassa.
Parasta täällä on hyvinvointivaltion perusturva. Se vaikuttaa positiivisesti siihen, että varsinkin nuorilla on helvetin hyvät mahdollisuudet toteuttaa itseään jos vain intoa riittää. Toisaalta, ihan lähipiirissäkin on esimerkkejä siitä miten yhteiskunnan turvaverkon läpi voi tahtomattaan tipahtaa. Joten parannettavaakin löytyy. Plus kyllä täällä meikäläisen makuun ollaan vähän liian syrjässä maailmasta – niin fyysisesti kuin välillä henkisestikin. Riippuu tosin itselläkin ihan verensokerista, miten hyvänä tai huonona tekijänä syrjäisyyden jaksaa nähdä.
Meitäkin on niin moneen junaan, että on vaikea sanoa mitään yleistävää suomalaisten hyvistä tai huonoista puolista. Yhtäältä tuntuu, että olemme rehellistä ja vastuullista kansaa. Mutta on täällä myös helvetin paljon umpimielisyyttä ja toivottomuutta. Uskon silti, että meidän sukupolvessamme kytee tietty kansainvälisyys ja avoimuus. Ne ovat merkittäviä voimavaroja. Eli tulevaisuus näyttää ookoolta.”
– Janne Pajari/Day Eleven
”Suomessa on varmaankin parasta vakaus ja turvallisuus. Maantieteellisen sijaintimme ansiosta vältymme pahimmilta luonnonkatastrofeilta, eikä tämä poliittiselta tai yhteiskunnalliselta ilmapiiriltäänkään mikään varsinainen ruutitynnyri ole. Pohjoismainen demokratia lienee parasta maailmassa. Pientä säädettävää tietysti löytyy aina, mutta kun elämänmuotoamme vertaa moneen muuhun sivistyneenäkin pidettyyn maahan, saattaa rintaan hiipiä jonkinlainen ylpeydentunne. Päättäjiä on helppoa parjata, mutta isoa kuvaa tarkasteltaessa vaikuttaa siltä, että täällä on yleisesti ottaen tehty aina melko järkeviä päätöksiä.
Suomalaisissa on parasta suoruus ja kursailemattomuus. Ikävintä taas kykenemättömyys juhlia kollektiivisesti mitään ilman koko kaupungin muuttamista Bagdadiksi. Onhan näitä ikäviä puolia tietysti muitakin, mutta niitä on paha lähteä yleistämään koko kansakuntaa koskeviksi.
Kansallinen itsetuntomme on tiettävästi heikko, mutta siihen on lääke: paraneminen lähtee siitä, kun myönnetään Ruotsin olevan suurimmassa osassa asioita parempi kuin Suomi. Tämän tosiasian hyväksyminen vieräyttäisi suuren järkäleen kansallisilta hartioilta ja veisi kärjen turhalta pinnistelyltä.
Mutta tarkemmin ajateltuna heikko kansallinen itsetunto on kuitenkin vaihtoehtona huomattavasti parempi kuin voimakas kansallinen ylemmyydentunne. Eli ehkä se on sittenkin terve piirre suomalaisuudessa.”
– Anssi Kela
”Hienointa Suomessa on kesä, ikävintä räntä. Suomalaisissa on parasta rehellisyys ja ikävintä tunteiden salaaminen.”
– Tuomo Prättälä
”Täällä syntyneenä ja eläneenä on Suomen ilmastoon ja luontoon jotenkin kasvanut kiinni. Ja vaikka en ole ikinä ajatellut asiaa siltä kantilta, että haluan omistaa palan tätä maata, nautin ikioman kesämökin ajatuksesta. Hartolan hiljaisuuteen on aina välillä mukava vetäytyä. Tässä tahdon tosin korostaa, että minulle kesämökkeily ei tarkoita sitä samaa työleiriä, mitä monille ihmisille. Minusta on hienoa, että mökillä on kahden megan laajakaistayhteys. Mutta ei se pelkkää luksustakaan saa olla. Kyllä esimerkiksi paskahuusia säännöllisesti tyhjennellessä toteaa olevansa yhteydessä johonkin perisuomalaiseen.
Parasta Suomessa on, että olemme yksi maailman vapaimpia yhteiskuntia. Ainahan joku puna-viher-orientoitunut nuori voi vinkua, miten systeemi muka orjuuttaa. Mutta eihän se niin ole. Lähimainkaan. Täällä ei ole ajatuspoliisia eikä muutakaan sellaista valvontaa, mikä aiheuttaisi aitoa pelkoa tai huolta. Eipä minua ainakaan pahemmin jännitä, kuunteleeko joku Supo minun puheluitani. Järjestelmä on sen verran läpinäkyvä ja demokraattinen, ettei virkakoneisto täällä pääse pahemmin ketään muiluttelemaan.
Mitään varsinaisen kauheaa tai negatiivista en Suomesta löydä. Tai ehkä kuitenkin sen, ettei täällä kohta enää ole mitään oikeasti omaa. Onhan tämä maa tietyssä mielessä huorattu kansainvälisille markkinoille – ja vielä ihan alehintaan.”
– Toni Wirtanen/Apulanta
”Arvostan vuodenaikoja, joskaan Etelä-Suomen loskakelit eivät aktiivipyöräilijää niin hirveästi innostakaan. Ja kyllä kesäisessä maalaismaisemassa hissukseen liikkuessa tuntee jotain sellaista, jonka päälle ei joku pariisilainen varmasti ymmärtäisi hölkäsen pöläystä vaikka pitäisi kädestä kiinni.
Myös kotimainen ruoka ansaitsee maininnan positiivisena asiana. Ja nostetaan kolmantena vielä esiin suomalaisten kohtuullisen konstailematon luonne. Täällä ei katsota kieroon, jos ei maanantaiaamuisin jaksa hymyillä ja jauhaa jotain helvetin naminamia – jos ei sitä omakseen koe.
Ikäviä asioita ovat julkishallinnon holhoava asenne ja sairaalloinen verotus. Herran Jumala sentään, että minä vihaan näitä Hyssälöitä ja Huttu-Juntusia. Ja tähän liittyy tietynlainen lammasmaisuuden ja tasapäisyyden mentaliteetti. Täällä pystytään kansaa kyykyttämään poliittisilla päätöksillä ihan miten päin vain ilman että kukaan alkaa nousta barrikadeille tai sytytellä autoja tuleen. Toisinaan nimittäin voisi olla siihenkin aihetta.”
– Rainer Nygård/Diablo
”Meiltä kysytään usein määritelmää jonkinlaiselle henkiselle oululaisuudelle tai pohjoisuudelle. En ole osannut vastata muuta kuin että samanlaista kaupunkilaisjärkeä täällä käytetään kuin muuallakin. Valitettavasti. Soveltaisin samaa ajatusta maakohtaisesti.Vaikka yleistäminen onkin vaarallista. Kun olin aikoinani muiden mukana tyypittelemässä helsinkiläisiä tylyiksi tuppisuiksi, niin eiköhän heti tullut vastaan puhelias ja iloinen ratikkakuski. Sama juttu suomalaisten kanssa.
Jos hyviä puolia hakee, niin olisikohan korruption vähäinen määrä yksi hyvä asia. Ainakin jos muistelee kansainvälisiä tilastoja eikä esimerkiksi Kauko Juhantaloa. Rehellisyydellähän ylpeilemme myös usein, vaan onko se rehellisyyttä, jos ei valehtele, mutta jättää totuuden kertomatta? Tällä viittaan suomalaiseen jurotukseen.”
– Jarno Mällinen/Radiopuhelimet
”Suomalaisuuden ydin on kaiketi jäljitettävissä tähän syrjäiseen sijaintiimme. Meiltä puuttuu sellainen suora yhteys Eurooppaan, joka jopa henkisellä ja fyysisellä naapurillamme Virolla on. Ruotsista tietenkin puhumattakaan. Tosin tämäkin kuvio elää koko ajan. Tilanne oli vielä 15 vuotta sitten ihan toinen, mutta nythän internet, halpalennot ja muut vetävät kuilua umpeen kovaa vauhtia. Toisaalta, tämäkään ei muuta sitä, että luontevin reitti tästä on jo historiallisestikin vienyt aina Pietariin. Ei suinkaan lännen suuntaan.
Olen miettinyt jonkun verrankin sitä asiaa, että Suomi on rajamaa. Siinä on iso ero siihen, miten joku toinen maa on keskimaa. Rajamaa ei voi koskaan olla luonteeltaan staattinen, ja sen asukkailla on sisään rakennettuna tietty pakko etsiä. Ja lisäksi sisukkuutta voittaa erilaisia esteitä.
Suomalaisuus käsitteenä on ollut viime vuodet vahvassa muutostilassa. Standardisoitumisen trendi näkyy kaikkialla. Tännekin pitää tehdä ostoskatuja, joiden varrella olevissa putiikeissa myydään ne ihan identtiset vaatteet – ja samassa paketissa myös aatteet – kuin kaikkialla muuallakin. Tarjonta on lähes rajatonta, joten jokainen joutuu tavallaan räätälöimään itselleen identiteetin niitä samoista aineista.
Englannin kielen yleistymisestä en olisi niin huolissani. Sehän on vain silmänkääntötemppu. Sama paska kuulostaa englanniksi hetken aikaa paremmalta.”
– Tuomari Nurmio
”Aina kun joukko eri maiden edustajia kokoontuu juttelemaan omien kansojensa erityispiirteistä, tullaan samaan lopputulokseen. Kaikki olettavat aluksi tulevansa jostain erikoisesta, eksoottisesta ja täysin omalaatuisesta paikasta, mutta sitten selviää, että ihmiset ovat samanlaisia joka paikassa. Kaikkialla on omat junttinsa eli punaniskansa ja joka maasta löytyy se turkulaisiin tai lappalaisiin vertautuva ryhmä.
En ole ikinä ollut suuri kansallisajattelun ystävä. Kansalaisvaltiojärjestelmäähän on tässä nyt katseltu vasta parisataa vuotta, ja se näyttäisi lähinnä olevan – vähän demokratian tavoin – monista huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Meillehän tämä on tuottanut kaikenlaista päänvaivaa ja ahdistusta.
Jos Suomessa lakattaisiin itsepäisesti ajattelemasta, että olimme aikoinaan Ruotsin alusmaa, kollektiivinen itsetuntomme saattaisi kohota. Olisi ehkä tervettä alkaa katsoa asiaa siten, että me olimme osa Ruotsin valtakuntaa. Ja sillä hyvä. Ruotsi-Suomen käsitehän ei elä missään muualla kuin täällä. Itänaapurista ja suhteestamme siihen en sen sijaan oikein osaa sanoa mitään. Kovastihan sieltä on tänne pariin otteeseen pyritty, mutta aina on meikäläisiä ollut niin sanotusti tiellä.
Suomalainen mies on sellainen, että kun sen laittaa yksinään mökkiin, se itkee siellä ensin kaksi päivää ja alkaa kolmantena tehdä saatanasti töitä. Suomalainen nainen puolestaan pitää hommat kasassa. Hän on hyvin vahva, erittäin järkevä ja vähän pisteliäisyyteen taipuvainen. Suomalaiseen sisuun taas sisältyy sellaisia yksilöllisyyden ihailemisen ja auktoriteettien inhoamisen vivahteita, jotka eivät ole nykyään kovin suosiossa. Vuonna 2007 ei olla sisukkaita, vaan dynaamisia. Ja tehdään tiimityötä. Sanomattakin on kai selvää, että sehän on ihan paskaa.
Arkkityyppisenä suomalaisena pidän ehdottomasti Aleksis Kiveä. Hän oli surullinen, vähän maanisdepressiivinen ja helvetin työteliäs hahmo. Jota lisäksi repi ulkoisen voimakkuuden vaatimuksen ja sisäisen herkkyyden ristiriita.”
– A.W. Yrjänä/CMX
”Aina välillä joku tulee uhoamaan, olenko joku natsi tai rasisti kun olen antanut hakata käsivarteeni Suomen leijonan. Siitä ei ole kyse. Tatuointi edustaa minulle kahta asiaa. Ensinnäkin Suomen leijona on kuvana hieno. Ja toisekseen, kuva on tapani kunnioittaa isovanhempiani sekä sotaveteraaneja. Olen kuullut natiaisena tarinoita pula-ajasta; siitä, kun ei ollut oikein mitään, mutta eteenpäin vain painettiin hampaat irvessä lumihangessa.
Silti USA:han muutto on joskus mietityttänyt minua. Ehkä siellä muutaman vuoden viihtyisi. Ja jotkut hommat sujuisivat varmasti siellä vakituisesti asuessa helpommin. Mutta pakkohan tänne olisi palata. En minä pysyvästi voi kuvitella mihinkään lähteväni.
Suomalaisissa on hyvää se kuuluisa sisu, eli että painetaan tarpeen vaatiessa vaikka läpi harmaan kiven. Arvostan myös sitä, miten lupaukset pidetään ja päätöksissä pysytään. Turhan vaatimattomuuden määrittämä perusasenne puolestaan vituttaa. Samoin se, että jos jollain menee hyvin, siitä annetaan välittömästi shittiä. Hienot autot kivitetään ja vastaavaa. Ei ole mitään järkeä yrittää aina olla vaisu ja pitää yllä ’mä nyt vaan oon tämmönen’ -asennetta.
Hyvää Suomessa on perusturva; täällä ei juuri törmää pahvilaatikossa asuviin ihmisiin. Mutta asialla on myös huono puolensa. Systeemiä käytetään häikäilemättä hyväksi. Kioskeilla pyörii kaikenlaista yhteiskunnan elättämää sekakäyttäjää tavallisia ihmisiä härnäämässä ja potkimassa.”
– Alexi Laiho/Children Of Bodom
”On fakta, että Suomi sijaitsee pohjoisen napapiirin molemmin puolin. Ja kun täällä on tarpeeksi kauan elänyt ja asunut, niin Suomi muuttuu huomaamatta myös tietyksi mielentilaksi.
Parasta täällä ovat vuodenajat ja se, että ihmisiä on vähän. Huonointa on niin ikään se, että ihmisiä on vähän. Tyypillisesti suomalaisista nostetaan hyvinä asioina aina esiin rehellisyys, luotettavuus, ahkeruus ja täsmällisyys. Mutta taidatkos sitä sen paremmin sanoa?
Ikävintä ovat eräät käytöstavat. Vaikka tietynlainen tapakulttuuri kuuluukin suomalaiseen identiteettiimme, ilman niitä me emme olisi suomalaisia. Todella harmillista on liian kiivas temperamentti eli se, miten helposti puukko heiluu.
Ulkomailla täältä huomaa kaipaavansa esimerkiksi lunta, hiihtolatuja, kesäistä luontoa sekä järvimaisemia, kynnöspeltoa, mustamakkaraa ja piimää.”
– Anssi Tikanmäki
”Kontrastina musiikilleni minä olen tyypillinen lähiökakara, oikea vantaalainen amis-lapsi – varmasti konservatiivisempi kuin moni arvaakaan. Ja vaikka minun sisälläni asuukin keijukainen, miesihanteeni on tavallinen suomalainen mies. Minuun vetoavat hikinen autonkorjaaja-kulttuuri ja kaulassa riippuvat armeijalaatat. Suomalainen mies on parhaimmillaan vahva ja suora. Hän voi olla mykkä ja puhumaton, mutta juuri siihen suomalainen nainen rakastuu.
Synnyinmaamme on aika kärsimyskeskeinen, ja minua ärsyttää se, miten täällä ei saa rakastaa avoimesti. Tarkoitan siis sitä, miten julkisille rakkauden osoituksille ei ole tilaa. Silti olen vahvasti sitä mieltä, että oma maa mansikka. Ja koti on jotain todella tavoittelemisen arvoista. Tällä hetkellä tosin koen, että koti on tavallaan lauluissani. Jokainen biisi on minulle yksi pieni kotimaa.
Parasta Suomessa ovat kesät. Tyyni järvi ja sauna. Savukala tai makkara. Tai miksei sauna ja avantokin. Onhan lumikin hieno juttu. Ja vaikka sanoinkin olevani lähiökakara, rakkaimpia muistojani ovat suvun karjatilalla Tohmajärvellä vietetyt kesät. Siellä me serkusten kanssa yllytimme toisiamme hyppimään lehmänläjiin.”
– Jippu
”Suomi on sympaattinen pikku maa, joka on laitettu maailman nurkkaan. Täällä on kauttaaltaan hieman kylämäinen tunnelma: kansa on pohjimmiltaan yksinkertaista, rehellistä ja työtätekevää. Minulle tulee Suomesta aika paljon mieleen Tolkienin Hobittila. Itselleni parasta täällä on kaikki luontoon liittyvä. Paitsi kaamos, joka onkin sitten ikävin piirre Suomessa. Yhteiskunnallisesti katsoen hyvää on korruption vähäisyys. Ikävintä tietenkin se, että suomalaiset juovat liikaa ja toisinaan tappavat toisiaan kännipäissään.
– Lauri Porra
”Pidän Suomen kesästä ja etenkin pohjoisen talvesta ihan saakelisti. Olen urheilumiehiä, eikä sielu lepää missään niin hyvin kuin hiihtolenkillä, mieluiten Lapin korvessa korkeiden nietosten keskellä. Sen jälkeen saunaan ja muutama kylmä olut naamaan. Silloin on ihmisen hyvä olla. Ja kesällä sama homma pyöräillen. Silloin toimii Etelä-Suomikin loistavasti.
Niinpä sellainen perusasia kuin raikas ilma onkin asia, jota huomaa viimeistään aina tänne palatessaan kaivanneensa. Jostain etelän kosteudesta tullessa kun astuu koneesta Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja se raikas ilma oikein tuulahtaa naamalle, niin silloin sitä hymyilee ja tietää tulleensa kotiin.
Ja totta kai parhaita ystäviä sekä sukulaisia kaipaa. Ja sellaista perusrehtiä suomalaista jurotusta. Välillä vituttaa ulkomailla kun jengi vaan pälättää ja pälättää eikä kenelläkään tunnu olevan mitään oikeaa asiaa. Joskus onkin ihan saakelin siistiä istua hyvän frendin kanssa saunakaljalla puhumatta mitään. Kunhan möllötetään ja naatiskellaan. Frendi on Ruotsissa duunissa ja siellä joka asiasta pidetään joku palaveri ja väännetään ja käännetään, ettei kenellekään tulisi paha mieli. Siinä kuviossa on kuulemma pää toisinaan hajota, kun mitään ei sanota suoraan.
Tietynlaisesta junttiudesta ei voi olla diggaamatta. Mutta jos se menee yli, homma lakkaa toimimasta. Ja kyllähän täällä kateellisiakin osataan olla. Välillä laittaa ihan tosissaan vituttamaan, kun sille kaverille, jolla menee hyvin, aletaan melkein ääneen toivoa kaikkea pahaa ja onnettomuutta. Varsinkin jos ne natisijat ovat itse niin saamattomia, etteivät edes viitsi tavoitella elämässään mitään.”
– Euge Valovirta/Godsplague
Ensi numerossa aiheesta jatkavat esimerkiksi Ismo Alanko, Aija Puurtinen, Arto Tuunela, Ville Valo sekä Asa.
teksti: Petri SIlas