Muistokirjoitus: Esa Kaartamo oli joviaali hengenluoja ja aliarvostettu AOR-mestari

Esa Kaartamo 1961–2018.
Kuva: Pasi Rytkönen

"Esa Kaartamolla oli kyllin laaja erityisalan asiantuntijuus ja tyylitaju, joiden turvin hän sai etenkin soolotuotantonsa kuulostamaan pakottomalta ja helpolta", toteaa Mikael Mattila muistokirjoituksessaan.

ESA KAARTAMO 28.8.1961–19.8.2018

Elokuun ilta 2017. Laitilan kirkkopuistossa satoi.

Esa Kaartamo lymyili lavan vasemmalla reunalla. En ollut aiemmin nähnyt häntä livenä minkään bändin riveissä, mutta olen ymmärtänyt, että hän otti tavakseen päivystää usein juuri lavan vasemmissa varjoissa.

Eikä hän varsinaisesti lymyillyt: hän seisoi ylpeänä ja vakaana kuin vuosirenkaita kerännyt tammi, ja teki kaikkensa, jotta bändillä ja yleisöllä olisi mahdollisimman mukavaa.

”Vitsi näiden jätkien kanssa on hauska soittaa”, Kaartamo spiikkasi. Tai jotain sinnepäin. En muista tarkkaa muotoilua, mutta lauseen asiasisältö on tärkein. Hän varioi lausetta illan aikana useasti. Olen ymmärtänyt, että Esa Kaartamo oli tunnettu juuri hengenluojana. Sen lajin hän osasi.

Olin ajanut erään ystäväni kanssa läpi Lounais-Suomen vain nähdäkseni Kaartamon ja hänen ystäviensä Broadcast-yhtyeen. Se oli saatu ensimmäistä kertaa kasaan yli 20 vuoteen piskuisen Laitilan Jazzkukko-festivaalille – koska oli pyydetty.

Broadcastin ”paluu” oli tapaus. Aika moni musiikkiasia olisi Suomessa eri lailla, jollei Broadcastia olisi ollut.

Sen lisäksi, että bändi kanavoi 1980-luvun alussa Eaglesit, Doobie Brothersit, Steely Danit ja vastaavat Amerikka-jutut kotimaisiksi etevimmin kuin kukaan muu aikalainen, kasvatti se liudan studiomuusikoita ja lauluntekijöitä, jotka muokkasivat parinkin sukupolven rockin ja popin soundia enemmän kuin ensin osaisi ajatella.

Kenties kovin puurtaja heistä oli Esa Kaartamo. Hänestä muodostui eräänlainen luotettavan ja joviaalin studiotyöläisen arkkityyppi, joka mieluummin kulutti tuottajan pallia mikseripöytien ääressä kuin teki valtakunnankiertueita.

Mikään ei ole romanttisempaa kuin nahkaliivinen, vähän harmaantuva studiopatu otsa rypyssä ja tukka ponnarilla pohtimassa sovituksia. Tämä on se kultturiympäristö, josta Broadcast ja Kaartamo lähtivät, ja jota he päätyivät muovaamaan.

Tärkeintä Kaartamon töissä on tietty selkeälinjaisuus ja funktionalismi: ilmaistaan jokin asia, muttei kikkailla sen ympärillä liikaa.

Samalla Kaartamon työ oli sopivan pienimuotoista, duunarimaista työstöä, jossa varmuus ja laatu olivat tärkeämpiä kuin poikkeukselliset taiteelliset ratkaisut. Tämä sopi sellaisen miehen tyyliin, joka omassa musiikissaan ilmaisi rakkauttaan eniten americanaan ja leveästi soivaan aikuisrokkiin.

Tärkeintä Kaartamon töissä on tietty selkeälinjaisuus ja funktionalismi: ilmaistaan jokin asia, muttei kikkailla sen ympärillä liikaa.

Tämä ei tarkoita, etteikö Esa Kaartamo olisi ollut musiikintekijänä poikkeuksellinen – päinvastoin. Hänellä oli kyllin laaja erityisalan asiantuntijuus ja tyylitaju, joiden turvin hän sai etenkin soolotuotantonsa kuulostamaan pakottomalta ja helpolta. Se kuuluu hänen tavassaan kirjoittaa melodioita ja piilottaa lauluunsa kevyitä melismoja.

Esa Kaartamon ei tarvinnut koskaan esittää mitään.

Siksi esimerkiksi vuoden 1993 Etäisyys-albumi on niin mestarillinen. Levyn sofistikoitunut tuulikone- ja autoilurock kuulostaa yllättävän ajankohtaiselta, kun tietää millaista suosiota The War On Drugsin kaltaiset faijarockin mallintajat tänä päivänä nauttivat. Sellaiset kappaleet kuten Kun etsit sitä oikeaa, Mustaa lunta ja Tuntematon eivät jää moisesta soundista kauas.

Uudelle vuosituhannelle tultaessa Kaartamo muisti toisen jalkansa seisovan tukevasti juurimusiikin pölyisellä tantereella. Tämä kuuluu paitsi Hoedown-yhtyeen musiikissa, myös hänen viimeiseksi jääneellä, nyt jo 16 vuotta vanhalla soololevyllään Näillä main.

Se on mietteliäämpi ja tarinallisempi, suomenkielinen americanalevy, joka ei jää vain pahviseksi matkamuistoksi, vaan onnistuu balladinomaisilla teksteillään tavoittamaan jotakin paikallista.

Kaartamon viimeiseksi valmiiksi työksi jäi Antti Tuurin Taivaanraapijat-romaaniin pohjautuva musikaali, johon hän sävelsi noin puolet lauluista.

Myös uutta omaakin materiaalia oli tulossa: kuulemma Kaartamolta jäi jälkeen valtava arkisto uusia, julkaisemattomia kappaleita. Tämä kertonee ennen kaikkea aliarvostetun AOR-mestarin valtavasta halusta työstää, muovata ja kehittää – tehdä työtä kaikessa rauhassa, mutta vakavasti ja harkiten.

Pelkästään jo tämä seikka antaa perspektiiviä sille, miksi Esa Kaartamon ennenaikainen poismeno on niin valtava ja traaginen menetys.

Mikael Mattila


Esa Kaartamon tuotantoa voi muistella alta löytyvän hienon soittolistan avulla, jonka on laatinut Soundin pitkäaikainen lukija Matti Katajainen. Vain muutama kuukausi sitten Katajainen toivoi Soundiin pitkää Kaartamo-haastattelua. Valitettavasti toivetta ei koskaan ehditty toteuttaa.