Norjassa järjestettiin jazztapahtuma, josta moni festarijärjestäjä saisi ottaa oppia – myös Suomi edustettuna

Matti Nives kertoo Jazz kiinnostaa -palstallaan kaverista nimeltä Paal Nilssen-Love. Tämä herra nimittäin tietää, miten musiikkitapahtumaan rakennetaan tasokas ohjelmisto.
12.5.2023 12:35

Norjalaisrumpali Paal Nilssen-Love on loputtoman energinen vapaan jazzin dynamo. Nykyään Lissabonissa majaansa pitävä, vuonna 1974 syntynyt muusikko on tullut tutuksi muun muassa The Thingin, Atomicin ja Scorch Trion riveistä, mutta jos haluaa todella tutustua miehen laajaan musiikilliseen maailmaan, kannattaa ottaa kontakti joukkioon nimeltään Paal Nilssen-Love Large Unit.

Large Unit on jopa parikymmenhenkiseksi kasvava retkue, joka pitää sisällään vaikuttavan nipun pohjoismaiden merkittävimpiä muusikoita ja tekee usein yhteistyötä myös yli kauempana sijaitsevien rajojen. Maaliskuun lopulla yhtye polkaisi käyntiin mittavan Norjan-kiertueensa kymmenvuotista taivaltaan juhlistaneella kolmen illan minifestivaalilla Oslon Victoria-klubilla (tunnetaan myös nimellä Nasjonal Jazzscene).

Large Unit kokoontui ensi kerran Molden jazzfestivaalilla 2013. Nilssen-Loven ja Molden taiteellisena johtajana tuolloin toimineen Jan Ole Otnæsin yhteistyönä toteutettu tilausteos on poikinut suorastaan hämmentävän paljon muutakin, sillä megabändi on kiertänyt eurooppalaisten festareiden ohella muun muassa Etiopiassa. Otnæs toimii tällä hetkellä Victoria-klubin kuraattorina, joten maaliskuun Large Unit -festarilla oli vahvaa kotiinpaluun tunnelmaa.

Paal Nilssen-Love oli rakentanut Victoriaan ohjelman, jonka kekseliäisyydestä ja monialaisuudesta saisi moni festivaalijohtaja ottaa mallia. Kukin ilta alkoi haastattelulla, jotka toimitti Large Unitin alkuperäisjäsen, äänitaiteilija ja kysytty masteroija Lasse Marhaug. Haastateltavat vaihtuivat illasta toiseen, ja oli mielenkiintoista kuulla eri näkökulmia yhtyeen ja sen yhteistyöartistien toimintaan. Tällä kertaa kollektiivia laajentamassa olivat esimerkiksi japanilaissaksofonisti Akira Sakata, hollantilaisen The Ex -yhtyeen liideri Terrie Ex ja etiopialaisyhtye Fendika.

Tai oikeastaan illan ohjelma otti varaslähdön jo ennen haastatteluja, kun soittimiinsa pukeutunut ”yhden miehen orkesteri” rymisteli läpi klubin aiheuttaen hämmennystä ja ihastusta. Lisäksi kuultiin vaihtuvia lämppäreitä, kuten japanilaisfonisti Sakatan uskomattoman hieno sooloesitys, Fendikan oma keikka, sekä erittäin toimiva 3D-toteutus, jossa yhtyeen saksofonistit olivat levittäytyneet eri puolelle Victoriaa. Äänikokemus oli todellakin immersiivinen, ja kyseessä oli oiva osoitus siitä, miten melko pienelläkin viitseliäisyydellä ja kekseliäisyydellä saadaan aikaan isoja asioita. Kirsikkana kakun päällä oli taikuri, joka esitti silmänkääntötemppuja settien väleissä. Lisäksi loppuillasta kuultiin dj-settejä.

Suomalaisittain mukava lisä Large Unitissa on se, että Marhaugin yhtyeessä on korvannut jo melko varhaisessa vaiheessa kotimainen noise-artisti Tommi Keränen, joka soitti myös oman settinsä viimeisenä iltana. Kyseessä oli koko kolmipäiväisen radikaalein musiikkiesitys, joka sisälsi kymmenen minuutin mitassaan kuuntelun tasoja ja nyansseja vähintäänkin parin tunnin edestä. Keräsen musiikki tiivistää aikaa.

Varsinainen pihvi monipuolisessa menussa oli tietenkin Large Unit itse. Yhtye soitti kolme melko erilaista juhlakeikkaa osin vaihtuvan kokoonpanonsa avulla. Japanilaismaestro Sakata toi oman värinsä soitollaan ja laulullaan, ja Fendika oli täysipainoinen osa bändiä varsinkin viimeisen illan Ethiobraz-setissä. ”Braz” tulee perkussionisti Celio DeCarvalhosta, ja Brasilia on Etiopian tavoin tärkeä inspiraation lähde Nilssen-Lovelle.

Isoissa free jazz -yhtyeissä päällimmäinen haaste on yleensä, miten hyödyntää bändiä moniulotteisesti. Paal Nilssen-Love tuntuu lähtevän liikkeelle siitä, kuinka paljon volyymiä ja energiaa bändistä saa irti. Keikat alkavat pääasiassa asteikon yläpäästä.

Ja voimaahan bändissä on. Kahden rumpalin ankkuroiman paahdon sisään jää piiloon paljon nyansseja, mutta onneksi Paal osaa myös hyödyntää pieniä yhtyekokonaisuuksia. Moni ikimuistoinen hetki Large Unit -keikoilla nojaa siihen, että koko yhtye ei soita yhtä aikaa.

Paal Nilssen-Loven Large Unit on osoitus monesta hienosta asiasta. Musiikki ei tunne rajoja, kaikenlaista ”vaikeaa” voi tehdä jos on tahtoa, ja kun järjestää jotain, sitä ei tarvitse tehdä samalla kaavalla kuin muut. Myös sosiaalisen vastuun kantaminen on Large Unitille tärkeää. Etiopiassa vieraillessaan yhtye on jättänyt instrumenttejaan jälkeensä paikallisten nuorten muusikoiden käyttöön.

Teksti: Matti Nives
Artikkeli on julkaistu Soundissa 4/23.

Lisää luettavaa