Raskaan musiikin uudenlaiseen roihuun sytyttänyt itä-helsinkiläinen Lähiöbotox asteli esiin avarakatseisen Rikkinäinen Suomi -debyytin myötä loppukesällä 2020. Puolitoista vuotta myöhemmin, kun markkinoille iskeytyi osuvasti nimetty kakkoslevy Itä-Metal, Lähiöbotoxin maailmassa puhalsi tuimempi ja synkempi viima.
Nyt Lähiöbotox (laulajat Hanad Hassan ja Luyeye ”Viki” Konssi, kitaristit Harto Haukkaluoma ja Juho Rantanen, basisti Samuli Peurala ja rumpali Lauri Ojala) astelee parhaat päivänsä nähneen ostarin rappusia kolmannen kerran. Uusi albumi Surullinen tapaus – sellaista on vapaus on bändin paras, sillä se onnistuu monipuolisuudellaan yhdistämään kahden edellisen levyn parhaat puolet – uusia tuulia toki unohtamatta.
Jos Suomi oli rikkinäinen vuonna 2020, millainen se on nyt?
Samuli: – Ei meininki ainakaan paremmalta tunnu. Eikä tunnu globaalistikaan. Vai meneekö jossain päin paremmin?
Hanad: – Jos suoraan sanotaan niin tilanne on vittu.
Siitä puheen ollen: Rikkinäinen Suomi -debyytillä v-sana mainittiin melkein viisikymmentä kertaa.
Harto: – Jos ekalla levyllä oli paljon vittua, niin uudella on enemmän vittuilua. Aika moneenkin suuntaan.
Samuli: – Ollaan varmaan opittu kertomaan painavista asioista muillakin sanoilla.
Hanad: – Tai sitten meistä on vaan tullut salonkikelpoisia? Ekan levyn tekstit olivat minun ja Vikin käsialaa, ja tietyt sanat kuuluvat meidän… uhittelevaan tyyliin. Uudella albumilla sanoittajien kirjo on laajempi, ja sen kuulee hyvin selvästi.
Palataan uuden levyn äärelle tuota pikaa. Ennen sitä: millaisia ajatuksia nousee mieleen Itä-Metal -kakkosalbumista?
Samuli: – Se tehtiin ikävän ajanjakson – pandemian – aikana. Levy kuvastaa meidän sen ajan fiiliksiä täydellisesti. Jynkytys on aika synkkää eikä hymyä ollut suupielessä.
Hanad: – Debyytin sanoituksista löytyi paljon vakavaa asiaa, mutta myös hauskoja letkautuksia ja mieleen pureutuneita onelinereita. Itä-Metalilla olikin sitten lähes yksinomaan vakavampaa ja kolkompaa asiaa.
Harto: – Meidän ”kellarivitutuksen” kuulee Itä-Metalin riffeistä ja yleisestä tunnelmasta. Silloin ei paljon päivä paistanut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö levy olisi olisi hyvä. Se on nimittäin oikein hyvä, ja sieltä jäi livesettiin monta kovaa biisiä. Se on tärkeä rakennuspalanen Botoxin tarinassa.
Itä-Metalin jälkeen yhtyeen kokoonpano on muuttunut, sillä Jaakko Luomasen sijasta toista kitaraa soittaa nykyään Juho Rantanen.
Samuli: – Jaakon ja meidän tiet erosivat keväällä 2023. Emme ole avanneet asiaa sen kummemmin emmekä tee sitä nytkään. Asia on loppuunkäsitelty.
Harto: – Juho toi mukanaan hienoja juttuja, ja hänen panoksensa uudelle levylle on hyvin iso. Ja ihan parasta on tietenkin se, että meillä on todella hauskaa keskenämme.
Mennäänpä sitten uuden Surullinen tapaus – sellaista on vapaus -albumin äärelle. Vikin lausahdusta lainatakseni: millainen työmaa tämä levy oli?
Hanad: – Me tehtiin albumia pitkään. Jossain vaiheessa oma fiilikseni oli vähän epävarma, sillä ideoita oli pöydällä aluksi todella paljon. Mutta sitten kun kokonaisuus alkoi muovautua ja selkeytyä, tunnelma muuttui ihan täysin. Että mitä hemmettiä, tämähän on ihan sairas lätty. Heittämällä meidän paras.
Harto: – Samuli hääräsi todella vahvasti kaiken tekemisen taustalla. Samulilla oli tuottajana tarkka näkemys tulevasta albumista, ja hänen mielipiteensä oli järkähtämätön: tästä tulee ihan vitun kova.
Samuli: – Työskentelen ”siviilissä” muun muassa datahallinnan ja Excel-taulukoiden kanssa, ja vaikka aluksi aihioita oli iso määrä, homma oli koko ajan hallinnassa. Sitten jossain vaiheessa kokoonnuimme yhteen käymään ideoita läpi, ja kaikki saivat sanoa mielipiteensä. Hanadin ja Vikin kommenteilla oli eniten painoarvoa, sillä laulu on meidän biisien tärkein ja määrittävin elementti. Joku soittajista saattoi intoilla jostain riffistä kovastikin, mutta jos solistit eivät saaneet ideasta kiinni, sitä ei viety eteenpäin.
– Tämän jälkeen nauhoitettiin raakademoja, ja vasta sitten tehtiin lopullinen valinta sen suhteen, mitkä kappaleet tulevat albumille.
Uudet sanoitukset ovat oma lukunsa. Iskevät tekstit ovat aiemmin olleet solistikaksikon käsialaa, mutta nyt sanoituksia ovat rustanneet toden teolla myös Juho ja Samuli. Tämän lisäksi myös vierailijoiden ja fiittaajien tarinoita päätyi levylle asti.
Samuli: – Aiemmin oli vähän sellainen fiilis, että millä äänellä sitä oikein kirjoittaisi. Nyt jotkut padot aukesivat, ja sitten tuli duunattua tekstejä. Se olikin mielenkiintoista.
Hanad: – Jokaisesta biisistä löytyy väkevä sanoma, mutta useiden kertojien erilaiset tyylit ja kirjoitustavat tekevät kokonaisuudesta hyvin vaihtelevan.
Harto: – Tekstit loksahtivat todella hienosti kohdalleen. Albumi ei sanoitusten puolesta ole ollenkaan ennalta-arvattava.
Jos mutkia suoristetaan, kyse on siitä, että solistiparivaljakko kirjoittaa tuttuun tapaan lähiöelämän iloista ja suruista, ja mukana on tarttuvia onelinereita sekä humoristisiakin sävyjä. Samulin tekstit pureutuvat yhteiskunnan erilaisiin kipukohtiin, kun taas Juho kirjoittaa paikoin myös henkilökohtaisemmista asioista.
Hanad: – Esimerkiksi Lähiömaksu– ja Yalla, Bro! -biiseissä on ekan Botox-levyn rempseää fiilistä ja energiaa. Ne kertovat meidän kielellä maailmasta, josta minä, Viki sekä biisien vierailijat tulevat. On sitten toki täysin kuulijasta kiinni, millaisia ajatuksia sanoitukset herättävät. ”Lähiömaksun aika / siin on vittu sitä kevätpäivän taikaa” -rivit saattavat vaikuttaa tylyiltä, mutta aivan yhtä hyvin ne voivat tuntua jopa humoristisilta. Kyllähän näiden tekstien silmäkulmissa on pilkettä.
Juho: – Elefantti ja linna -biisin nimi tulee lontoolaisesta kaupunginosasta. Asuin siellä taannoin, eikä Lontoo aina ollut ihan mukavin paikka vähän introvertille kaverille. Tekstissä käydään läpi muun muassa masennukseen liittyviä juttuja.
Otetaanpa Elefantti ja linnasta aasinsilta levyn fiittaajiin. Biisissä kuullaan Roibertsonin (Väistä!-yhtyeen laulaja T. Roininen) väkevää tulkintaa, mutta se on vasta pintaraapaisu, sillä vierailijoita löytyy kaikkiaan kuudesta uudesta Botox-biisistä.
Samuli: – Oli alusta lähtien selvää, että otetaan frendejä reilusti messiin. Toki ideana oli se, että fiittaajien pitää sopia biisiin parhaalla mahdollisella tavalla ja tuoda samalla messiin hyviä ideoita.
Hanad: – Otetaan esimerkiksi Lähiömaksussa vieraileva Ratface-yhtyeen MC Respektor, joka on meidän kaikkien tuttu. Pyydettiin häneltä joitakin laineja, sillä Turo ymmärtää Itä-Helsingin varjoisampia kulmia ihan täydellisesti. Häneltä tulikin sitten huikeaa tavaraa varmaan parin kokonaisen biisin verran. Sama juttu kaikkien vierailijoiden suhteen: he ovat omien juttujensa ytimissä ja tarinankerronta on äärimmäisen uskottavaa.
Surullinen tapaus – sellaista on vapaus päättyy rasisminvastaiseen ja ”pro miekkari” -biisiin Kapina. Sen vierailijana toimii Ina Mikkola.
Samuli: – Kun puntaroitiin aikoinaan fiittaajia, Ina oli eräs varhaisimmista mieleen tulleista tyypeistä. Hän myös kirjoitti Kapinan tekstin kokonaan. Biisin työnimenä oli pitkään Lopetus, ja kun sitten saatiin Inalta sanoitus, asia oli selvä: tässä on levyn vika kappale.
– Biisin alussa ja lopussa kuultavat autenttiset miekkariäänitykset kruunasivat koko homman. Satuin taannoin selailemaan puhelimeni sisältöä, ja ihmettelin sitten, että mikähän tämä nimetön audiotiedosto oikein on. Kohta selvisi, että olin nauhoittanut tiettyjä pätkiä mielenosoituksen aikana, mutta olin sittemmin unohtanut koko jutun. Onneksi löytyivät!
Albumin hämmentävin kappale – tai pikemminkin välisoitto – on nimeltään Hotmail 2008. Mistä siinä on kysymys?
Hanad: – Löysin tämän vuonna 2008 nauhoitetun äänitiedoston Hotmail-laatikostani. Olin tuolloin samalla luokalla Vikin kanssa, ja kyseessä on Vikin tekemä dissausbiisi meidän luokan meiningistä. Oikeasti kyseessä on paljon pidempi pätkä, mutta katsottiin, että noin puolen minuutin mittainen dissaus riittää tällä kerralla (naurua)!