Omaehtoisuudestaan tunnettu Sami Hynninen on ollut monessa mukana menneiden vuosien aikana. Albert Witchfinder -taiteilijanimelläkin tunnetun muusikon kynästä on irronnut klassinen levytys jos toinenkin, ja samanlaista kohtaloa on helppo ennustaa myös juuri ilmestyneelle Opium Warlordsin viidennelle studioalbumille.
Soundin sisarlehti Inferno näki ja kuuli doom metaliin avarakatseisesti suhtautuvan Nembutal-pitkäsoiton täysien pisteiden arvoiseksi, ja kriitikko Mikko Malm oivalsi albumin äärellä muun muassa seuraavia asioita: ”Nembutal on groteski, makaaberi, transgressiivinen ja transsendentaalinen opus” ja ”levy on täydellinen sooninen vastine Black Sabbathin ensimmäisen levyn kansikuvalle”.
Hypätäänpä Nembutalin tinkimättömään maailmaan sen otsikon kautta. Äskettäin kävi nimittäin niin, että Nembutal joutui Facebookin sensuurin kynsiin, sillä levyn nimi on ”reseptilääkkeitä ja marihuanaa koskevien yhteisönormien vastainen”. Sen jälkeen Opium Warlords on promotoinut julkaisua FB-sivullaan esimerkiksi tähän tapaan: ”Voit nyt tilata uuden albumimme, jota ei valitettavasti voi nimetä täällä”.
– Tällainen on aika huvittavaa, mutta samalla se toki hankaloittaa musiikintekijöiden työtä. Facebook on minulle ainoa informaation jakamisen väylä, joten tilin täydellinen sulkeminen olisi melkoisen merkittävä haitta. Levyjen markkinointi on nykyisin muutenkin vaikeaa ja tällaiset sometapaukset eivät sitä ainakaan helpota – vaikka muutama puupää näyttääkin kokevan tällaisen ilmaisena mainontana ”ennestään tuntemattomille bändeille”, sanoo Hynninen.
– Jos taas alkaa miettiä sensuuria vähän enemmän, herää paljon kysymyksiä. Kuka määrittää sen, millaista maailmaa tässä rakennetaan ja mikä on haitallista meille kaikille? Onko lopputulos se, että ainoastaan ”kaikilla täytyy olla kivaa” -kulttuuri sallitaan jatkossa?
Mitkä olivat omat lähtökohtasi Nembutalin suhteen?
– Jokaisen levyn kohdalla pääasiallinen tavoitteeni on toteuttaa ”näkyni” niin puhtaana kuin mahdollista, aloittaa Hynninen.
– Opium Warlordsin materiaalia inspiroi eletty elämä. Yksinäisyys, apokalyptisyys, ulkopuolisuus, jopa kostonhimo. Nembutalin tarkemmat lähtökohdat olivat erään ihmissuhteen päättyminen jo vuonna 2006 ja toisen 2020. Nämä tapahtumat eivät suoranaisesti vaikuttaneet biisimateriaaliin, eikä mitään piilomerkityksiä kannata hakea – ainakaan muutamaa lausetta enempää –, mutta kokemukset muodostivat kehyksen levyn valmistelemiselle. Haluan kuitenkin alleviivata, etten missään nimessä tunne katkeruutta muita osapuolia kohtaan näissä ihmissuhdesotkuissa; vain surua ja tuskaa, ja vihaa itseäni kohtaan.
Oletko kuitenkin matkalla kohti valoa? Nembutalin tiedote kertoo seuraavaa: ”Siinä missä neljän ensimmäisen albumin kerrotaan olevan raakoja kuvauksia psykooseista, Nembutal on paluu todellisuuteen pahan masennuskauden jälkeen.”
– No, tuskinpa tässä valoa kohti mennään, mutta Nembutalin maailma on silti aiempia Opium Warlords -julkaisuja kirkkaampi. Se ei ole enää psykoottinen, mutta se on silti täynnä selkeää ja kirkasta kipua sekä vihaa. Lisäksi se kuvastaa ihmiskunnan varjopuolia ja mädännäisyyttä.
– On ylipäänsä suunnaton työvoitto, että Nembutal vihdoinkin ilmestyy. 2020 on ollut hyvin työntäyteinen ja henkisesti raskas vuosi, ja tämä levy on aika pätevä musiikillinen maamerkki tälle ajanjaksolle.
Kertoisitko jotakin uuden levyn kansikuvasta?
– Levyllä oli ensin toinen nimi ja erilainen kansi, mutta Nembutal-termiin törmääminen muutti ajatukseni sekä otsikosta että kansitaiteesta, kertoo Hynninen.
– Rakastan kannen valokuvan degeneroitunutta maailmaa. Kuva on otettu Ride for Revenge -yhtyeen keikan jälkeisessä majoitustilassa Loviisassa. Käärin itseni sellaiseen kuolinharsoon nukkumaan mennessäni, jonka jälkeen Harri Kuokkanen nappasi kuvan tästä hetkestä. Vitun ruma sohva, taustalla näkyvät putket ja maalaus sekä muoviset kukat tekevät otoksesta täydellisen. Levyn bookletista löytyy muitakin mielenkiintoisia valokuvia samanlaisesta nyrjähtäneestä maailmasta, joka on samaan aikaan täällä mutta jossain muualla.
Olet aikaisemmin kertonut, että sinulla on runsaasti Opium Warlords -materiaalia varastossa. Mutta kuinka paljon?
– Kokonaan sävellettyjä Opium-albumeja on kalloni sisällä yhdeksän, mutta konseptien tasolla niitä on vielä lisääkin. Muun muassa eräs levy on jo valmiina lyriikoiden osalta. Kaikkien näiden teosten valmiiksi saattaminen vie seuraavat kymmenen vuotta. Siis vähintään… No, Opium Warlordsin seuraava albumisessio käynnistyykin huhtikuussa, sanoo Hynninen.
– Ennen sitä pitää saada valmiiksi Läjä Äijälän kanssa tehty levy. Työstän alkuvuodesta myös Loisen albumia ja tuplalevyä, jota olen valmistellut jo vuosien ajan Ronskibiitin Klaus Kustaan eli Olli Hännisen kanssa. Lisäksi olen mukana yhdessä ”all star doom metal” -yhtyeessä ja eräässä black metal -bändissä – nämä molemmat ovat yhden levyn kertalaakeja. Pussiesin albumi on myös jo aika pitkällä. Ja onhan tuossa muutakin…
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 11/20.
