Pysyvyys vai vaihtuvuus?

Tammikuun Soundissa julkaistaan jokavuotisen lukijaäänestyksen tulokset. Vuoden lopussa pidettävän äänestyksen yksi tarkoitus on katsahtaa taaksepäin menneeseen vuoteen ja poimia kuuteen kotimaiseen ja ulkomaiseen sarjaan bändit ja artistit sekä heidän musiikkinsa. Toimitus ei kuitenkaan anna sen kummempia ohjeita tai rajauksia ja kukin äänestäjä saa tehdä merkintänsä täysin omilla perusteillaan, riippumatta siitä onko hänen valintansa ollut aktiivinen vuoden varrella. 

Niinpä ajan mittaan on muovautunut bändien ja artistien joukko, joka vuodesta toiseen äänestetään listalle mukaan, vain keskinäisessä järjestyksessä tapahtuu hienosäätöä. Esimerkiksi kotimaisen bändisarjan 20 kärkinimestä 12 oli mukana jo vuosi sitten, kuusi palasi mukaan tauon jälkeen ja jäljelle jäi vain kaksi ensikertalaista. 

Uusia bändejä perustetaan jatkuvasti ja aina muutama niistä päätyy levy-yhtiöiden kiinnityksiksi, mutta matka pysyvään suosioon on pitkä vanhojen pitäessä edelleen hyvin pintansa. Lähivuosien tulokassarjojen voittajiin ovat kuuluneet Stam1na, Sunrise Avenue ja Uniklubi. Näistä vain ensimmäinen noteerattiin näkyvämmin nyt. Toivotetaan menestystä tämänkertaiselle kotimaan tulokassarjan voittajalle Sturm Und Drangille, ainakin alku on ollut lupaava.

Sama pysyvyyden ilmiö havaitaan laulajien sarjassakin, kokemuksen ääni todellakin kuuluu.  Ulkomaisen laulajan titteli menee jälleen kerran Bruce Dickinsonille, 49, mutta muitakin veteraaneja on mukana: Ronnie James Dio, 65; Neil Young, 62; Lemmy Kilminster, 62, Robert Plant, 59; Ozzy Osbourne, 59; Bruce Springsteen, 58.  Älköön Soundin lukijoita syytettäkö ikärasismista. Eikä tämän kirjoittajaakaan, kyllä nämä herrat ovat kykynsä osoittaneet ja melkein kaikillahan oli uuden materiaalin julkaisua vuoden varrella – paitsi Lemmyllä ja Diolla, jotka kylläkin kävivät keikalla Suomessa ja Heaven & Hellin dvd oli pari viikkoa Suomen myydyin.

Suomalaisten laulajien listalla keski-ikä oli oleellisesti alhaisempi. Mutta vaikea sinnekin on uutena tekijänä tunkeutua. Anette Olzon kuitenkin onnistui – hän sai enemmän ääniä kotimaan sarjassa kuin ulkomaisena laulajana ja sijoitettiin suomalaisen bändin jäsenenä tänne kolmannelle sijalle. Voittajahan on saman bändin Marco Hietala, kuten oli vuosi sittenkin.

Kotimaisia äänestystuloksia hallitsi muutenkin selvästi Nightwish voittamalla laulajasarjan lisäksi bändiäänestyksen sekä vuoden albumin ja biisin valinnat. Nämä eivät ole yllätyksiä, koska bändin syksy oli todella vilkas: Dark Passion Play on eniten myyty levy Suomessa pitkään aikaan, videokanavia on ollut mahdotonta katsoa näkemättä Nightwishia ja biisisarjan voittaja Amaranth oli valtakunnallisessa YleX:ssa sekä soitetuimpia että himotuimpia kappaleita pitkään, muista kanavista puhumattakaan. Ja vielä joulukuussa bändi pyöräytti loppuunmyydyn kiertueen isoilla areenoilla Suomessa sekä pääsi Soundin kanteen.

Voitot täsmälleen samoissa sarjoissa tulivat Oncen ilmestymisvuonna 2004 – silloinen laulajasarjan voittaja Tarja Turunen oli nyt sijalla 11.

Lukijat äänestivät vuoden ulkomaiseksi bändiksi Metallican. Tätä voi aluksi hiukan ihmetellä, mutta perusteitakin on. Eikö juuri tämä bändi myynyt kesällä Olympiastadionin keikkansa hetkessä loppuun ja ennen keikkaa heillä oli jopa kymmenen albumia Suomen listalla yhtä aikaa? Täytyihän tuossa yleisömäärässä ja levynostajien joukossa olla Soundin lukijoitakin melkoinen määrä.
Lisäksi Metallica on erinomainen esimerkki pitkän linjan bändi-faniliitosta, joka kestää jopa ihmissuhteita paremmin. Bändi on sijoittunut äänestyksessämme niinäkin vuosina, jolloin aktiivisuutta on ollut vähän: silti lähivuosilta löytyy sijat 7, 7, 2 ja 1.

Eikä juuri äänestyksen alla esiin noussut muuta ulkomaista bändiä hallitsemaan levymyynnin kärkisijoja tai kiertämään Suomea näkyvästi. Pitkin syksyähän albumimyynnin listakärki oli täysin kotimaisten esittäjien hallinnassa. Vain Led Zeppelinin kokoelma kohosi melko korkealle – ja niinpä tämäkin bändi nähtiin pitkästä aikaa tuloksissa mukana.

Jotain merkitystä parilla isolla Suomen-keikalla kuitenkin oli ulkomaisten bändien sarjassa: Porcupine Tree esiintyi Helsingissä ja Tampereella joulukuussa ja menestyi ensimmäistä kertaa pitkän historiansa aikana tässä äänestyksessä.

Alexi Laihon ykkössija kotimaisena soittajana on jatkoa pitkälle voittoputkelle. Alexin taidot tunnetaan maailmallakin, joten valinta on selvä tapaus. Pistää kuitenkin miettimään, miksei Suomesta erotu samalle tasolle muitakin eteviä soittajia, aina kansainvälistä tunnettavuutta myöten?  Ja kuka se seuraava menestyjä olisi, joku nykyisistä vai täysin uusi virtuoosi? Bändeinähän suomalaiset pärjäävät erinomaisesti, mutta olisi jo aika saada maailmalla läpi kotimaisia sooloartistejakin laulajana, soittajana ja biisintekijöinä.

Vuoden kansainvälisiä albumeita valitaan näihin aikoihin kaikkialla. Soundin toimituksen valintoja esiteltiin joulukuun numerossa ja yksilöidympiä listoja blogin keskustelussa.  Lukijaäänestys antoi hiukan toisenlaisia tuloksia, joskin Radioheadin In Rainbows noteerattiin yleisesti korkealle ja sehän lopulta äänestyksen voittikin, tosin hyvin pienellä erolla Foo Fightersiin.

Radiohead kirvoitti jonkin lukijamme kommenttiin, että bändi pärjäisi julkaisemalla levyllisen pelkkää piereskelyä.  Tuskinpa. Mielenkiintoista oli kuitenkin nähdä, pärjäisikö In Rainbows vielä siinä vaiheessa kun suuri yleisö voi ostaa levyn kaupasta kotiin. Ja pärjäsihän se, menemällä kärkeen niin jenkki- kuin brittilistallakin, Suomessa kakkoseksi.

Kannattaa muistaa, että albumiäänestyksessä hajonta on aina valtava, biisisarjasta puhumattakaan. Yksittäisiä tai pari ääntä saaneita kiekkoja ja kappaleita on varsinkin ulkomaan sarjoissa kolminumeroinen lukema, mutta kyllä sieltä voittajat hiljalleen ääntenlaskennassa esiin nousevat, kuten ulkomainen vuoden biisi, Foo Fightersin The Pretender.