Ennen kuin videopuhelumme Roger Gloverin kanssa ehtii edes kunnolla käynnistyä, jo vuonna 1969 ensimmäistä kertaa Deep Purpleen liittynyt basisti ehtii vetää toimittajaa höplästä pahemman kerran.
Veijarimainen Glover kyselee, ovatko linjat kunnossa, kuulenko häntä, ja hetkeksi aikaa kuva vaikuttaa jähmettyvän. Yhteydessä ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Glover vain huvitteli esittämällä paikalleen jähmettynyttä.
Jää murtuu sekunneissa ja en voi olla kysymättä Gloverilta, onko hän Purplen pahin käytännön pilojen tekijä.
– Kirjoitan parhaillaan elämäkerrallista kirjaa ja minusta tuntuu, että puolet kirjasta kertoo kaikenlaisista jekuista ja puolet on varsinaista asiaa, lippalakkiin pukeutunut basisti hekottelee taatusti toimivan videopuhelun ruudulla.
– Ritchie (Blackmore) oli kaikkein pahin hassuttelija. Heti kun liityin Purpleen, olimme matkustamassa lentokoneella ja istuin penkkirivin keskimmäisellä paikalla. Ritchie istui takanani, hän naputti minua olalle ja käski minun katsomaan edessämme olevaa kaveria. Se oli bisnesmies puvussa. En ymmärtänyt. Ritchie yllytti minua katsomaan lähempää.
– Irrotin turvavyöni, kurotin lähemmäksi ja kun olin tarpeeksi lähellä, tomaatti lensi suoraan miehen sanomalehteä päin. Tietysti tämä kaveri kääntyi vihaisesti katsomaan minua nenä nenää vasten. Näin minä ja moni muu tässä bändissä opimme aika nopeasti, että jos matkustamme lentäen, on vain parempi nukahtaa tai esittää nukkuvansa.
Roger Gloverin Purple-pestin alun muisteleminen on osuvaa, sillä juuri nyt bändissä on mukana ihan uusi ”nuorukainen”.
Simon McBride, joka on muuta bändiä 30 vuotta nuorempi, liittyi mukaan Deep Purplen riveihin muutama vuosi sitten, kun bändissä vuodesta 1994 asti soittanut Steve Morse joutui jättämään joukon hänen vaimonsa sairastuttua vakavasti. McBride on toki 45-vuotias, mutta Purple-veteraanien keskellä hän on tietenkin täysi juniori.
– Hänen kanssaan työskentely on ollut ihan kammottavaa, Glover naurahtaa ja myöntää olevansa itse nyt 78, eli ”melkein 100-vuotias”, eikä voi ymmärtää mitenkään, mistä vasta keski-ikäisellä McBridella riittää virtaa kaikkeen.
– Se energia on tarttuvaa. Simonin ansiosta olen jopa tutustunut muutamaan alle 50 vuotta vanhaan bändiin. Puhumattakaan siitä, että hän on tuonut ihan uudenlaista vimmaa bändin soittoon pelkällä olemassaolollaan, hah hah!
Kitaristin vaihtaminen näin iäkkääseen bändiin olisi saattanut monen muun orkesterin kohdalla tarkoittaa bändin tarun loppua. Deep Purplessa riittää niin paljon intoa, ettei tällaista vaihtoehtoa Gloverin mukaan edes harkittu.
– Steve ehti soittaa mukanamme 28 vuotta ja hän on ylivoimaisesti pitkäaikaisin kitaristi, joka on ikinä soittanut Deep Purplessa, joten kaikki tapahtunut oli todella, todella surullista. Sairaus teki siitä tietenkin vielä surullisempaa.
– Ikävöin häntä päivittäin, mutta se oli juuri Steve, joka teki meille realiteetit selviksi meille. Hän sanoi, ettei voi tietää onko hän sivussa vuoden, kaksi vai viisi ja naurahti sitten, että tämä bändi ei ole varsinaisesti siinä iässä, että meillä olisi aikaa odotella. Steve oli harkinnut lopettamista jo aiemminkin, joten tuo kaikki oli häneltä siunaus jatkollemme.
Glover paljastaa, että Morse oli ehdottanut vuosia sitten, että Deep Purple lopettaisi toimintansa. Kitaristi haaveili, että bändi tekisi vielä yhden jättimäisen kiertueen ja lopettaisi. Muut purplelaiset eivät innostuneet ajatuksesta.
– Monet entiset jäsenemme, levy-yhtiöt, kiertuemanagerit, bisnesihmiset ja muut ovat yrittäneet tuhota tätä bändiä jo vuosikymmeniä. Minusta on tuntunut, että mitä kovemmin meitä lyödään maahan, sitä enemmän innostumme.
– Itse näin tässä valitettavassa tapahtumasarjassa myös mahdollisuuksia. Minusta laulajat ja kitaristit ovat ne rock-bändin jäsenet, jotka määrittävät soundia kaikkein eniten. Sanoin heti kaikille, että jos löydämme oikean kaverin, jolla on vieläpä erilainen soundi kitaran kanssa, voimme käynnistää ainakin vielä yhden erilaisen Purple-aikakauden.
”Se oikea” löytyi yllättävän helposti. Aiemmin mainittu nuorukainen, Simon McBride, oli työskennellyt jo aiemmin Purple-synisti Don Aireyn kanssa ja hänen tiensä on kohdannut muutaman kerran myös muiden jäsenten kanssa.
– Tärkeintä oli tietenkin se, että tiesimme hänen olevan mukava kaveri ja osaava soittaja, joten emme oikeastaan edes harkinneet asiaa, Glover myhäilee ja sanoo virnuillen, että hänet itsensä olisi ollut paljon hankalampaa korvata.
– Hänen soundinsa on erilainen. Jotkut tulevat rakastamaan Simon-aikakauden Purplea, jotkut varmasti inhoamaan. Sehän juuri rockin tehtävä onkin. Otan innolla vastaan kaikki reaktiot. On etuoikeus olla bändi, joka herättää mielipiteitä. En ole koskaan halunnut, että Purple on ”ihan sama” -orkesteri, eikä se tule olemaan sitä jatkossakaan.
Teksti: Aki Nuopponen
Lue koko haastattelu Soundista 6/24.