Keskiviikkona 23.5. ilmestyvässä Soundissa 5/2012 on pitkä Tony Kakon haastattelu. Tony kertoi Soundille myös ajatuksensa uuden Stones Grow Her Name -albumin kappaleista.
Only The Broken Hearts (Make You Beautiful)
— Sävelsin tämän kappaleen tavallaan pyynnöstä, kun näitä lisko-orkestereita on Suomessa kaksin kappalein, ja toinen niistä pyysi minulta biisiä. Huomasin sitten, että minulla olisi ollut pientä ristiriitaa näiden toimijoiden kanssa oman kustannusyhtiöni kautta, joten biisi jäi laittamatta heille. Ja bändin jätkätkin oli sitä mieltä, että he haluaisivat tämän mieluummin Sonatan levylle.
— Kappale tosiaan kertoi alkuaan lentävistä liskoista. Oli hirveän virkistävää lähteä lähestymään biisinkirjoittamista ihan eri kantilta, päästä leikkimään vieraaseen hiekkalaatikkoon ja katsoa onnistuuko se. Lastenlaulun kirjoittaminen oli hauska kokemus, nauratti ihan valtavasti ja ehkä se siivitti tämän levyn suunnan muuttumisen rocksuuntaan. Joten sen sijaan että kappale kertoo lentävistä liskoista, siihen piti keksiä jotain muuta sanottavaa ja englanniksi.
— Ihan hauska aloitusbiisi. Se tavallaan pyyhkäisee pöydän puhtaaksi kahden edellisen levyn jäljiltä olemalla ihan totaalisesti jotain muuta. Ja ennen kaikkea kappale on lyhyt, vajaa kolme ja puoli minuuttia.
Shitload O’ Money
— Tämä kappale on toisella tapaa omituinen, se kumartelee vahvasti Aerosmithin tai ZZ Topin akselille. Kappaleessa on jonkinlainen opetus, että ei kannata myydä sellaista mitä ei pysty ostamaan takaisin. Tämä on 80-luvun rockin räimettä jyräävällä kompilla.
— Laulu sai tämän nimen, kun alkuperäisen demon ainoat järkevät sanat olivat kertosäkeen ”shitload of money” kaiken diibadaaban seassa. Meidän rakas kosketinsoittajamme Henkka kysyi, että eihän tästä oikeasti tule biisin nimi. Kyllähän siitä todellakin tulee, jos nimi tuntuu Henkasta niin raflaavalta, että se hävettää sitä. Totta helvetissä se pitää laittaa nimeksi! Jos ei muuta niin ainakin se toimii mielenkiinnon herättäjänä, samalla tapaa kuin muutama levy sitten oli Victoria’s Secret. Me ollaan saatu sen ansiosta vahinkosattumia YouTubesta ja muualta, kun ihmiset ovat hakeneet vähän muunlaista materiaalia.
— Me yritetään pitää hauskaa tällä levyllä. Tosin onhan mukana vakaviakin aiheita, mutta tällä levyllä on kuitenkin huomattavasti rennompi tunnelma kuin monella aikaisemmalla.
Losing My Insanity
— Tämähän on tavallaan oma lainabiisi. Kirjoitin sen aikanaan Ari Koivuselle. Mulle jäi siitä fiilis, että olisi hauska coveroida se itse, jos ei muuten niin livetarkoituksessa. Bändin jätkiä arvelutti, että näinköhän tuo mahtaa toimia, joten tein siihen erilaisen arrin ja se sopikin tyylillisesti tälle albumille.
— Kappaletta ajateltiin alun perin Japanin bonuskappaleeksi, mutta sitten rupesin miettimään, että tuskin se täyttää bonusbiisin kriteerejä kun kyseessä on jo ennen levytetty biisi. Kysyin ihan kohteliaisuussyistä Koivusen Arilta, mitä mieltä hän on siitä että me levytämme biisin. Hän oli otettu asiasta.
Somewhere Close To You
— Alun perin oli ajatus, että tämä tulisi mun soololevylle. Silloin biisi oli raskaampi ja monimutkaisempi, ja mukana oli kikkailua rummuilla ja muutenkin. Mutta jotenkin monet soololevylle tarkoittamani biisit päätyvät Sonatan julkaisuille. Tätä biisiä piti hieman yksinkertaistaa, ja sitä huolimatta tämä on varmaan raskaimpia Sonatan biisejä ikinä. Tämä on jo melkein metallia! Ei nopea mutta raskas.
I Have A Right
— Ensimmäinen singlejulkaisu, jonka valinta oli poikkeuksellisen vaikeaa. Meillä oli loppupeleissä neljä biisiä, joista me mietittiin sinkkua. Yksi niistä oli Cinderblox, bluegrass-kappale, joka oli tavallaan vähän vitsi, mutta levy-yhtiö innostui siitä eniten. Mutta tämä tuntui sopivalta singlebiisiksi pop-kaavansa ansiosta. Tämä on tarpeeksi simppeli, ja toivottavasti laulu tulee soimaan monissa radioissa ja muissa medioissa, joissa normaalisti ei soitettaisi meidän musiikkia. Meidät kuitenkin leimataan metalliksi, mikä rajaa automaattisesti tietyt kansallisetkin radioasemat pois.
— Laulun sanoma on että lapsella on oikeus kasvaa itsenäisesti ajattelevaksi, älykkääksi ihmiseksi. Että ei mennä automaattisesti opettamaan lapselle kaikkia samoja vääryyksiä ja ennakkoluuloja, mitä menneet sukupolvet ovat kantaneet mukanaan.
— Ihan hyvä syy tehdä biisi, etenkin kun bändiin on heilahtanut jälkikasvuja aika reilustikin. Jo nyt kappaleesta on tullut paljon positiivista palautetta, ja kyllähän aihe koskettaa tällä planeetalla aika monia ihmisiä.
Alone In Heaven
— Myös tämä oli vahvasti ehdolla ekaksi sinkuksi, ja tästä on jo kuvattu musiikkivideo. Aihe biisiin tuli kun muutamia ystäviä on kuollut viime vuosina, nuoria kavereita ihan yllättäen. On ruvennut ajattelemaan tätä asiaa ja koko olemassaolon mysteeriä. En ole millään muotoa uskovainen ihminen, mutta ehkä meillä kaikilla on sisällä jonkinlainen jumala. Tuntuisi mukavalta ajatella, että ei vaan haihduta yhtäkkiä jonnekin, vaan olisi jonkinlainen taivas missä saisi diggailla lopun ajan ikuisuudesta.
— Parhaidenkin ystävien taivas olisi varmaan radikaalisti erilainen kuin minun. Olen itse talvi-ihminen, joten mun taivaassa olisi varmaan suunnilleen koko ajan kevättalvinen maisema. Joillekin kavereilleni se olisi varmaan helvetti. Niinpä saisin olla omassa taivaassani ihan itsekseni, ja siitä sitten pyöräytin ajatuksen, että ollako mieluummin yksin taivaassa vai helvetissä kavereiden kanssa.
The Day
— Biisi on ollut musiikin puolesta valmis loppuvuodesta 2009. Lyriikat antoi odottaa itseään, kunnes vuosi sitten oltiin Euroopan rundilla Barcelonassa. Yhdeltä ystävältäni tuli aamulla tekstiviesti, ja mä heräsin siihen. Siinä sanottiin, että hyvä ettei bändi ole Japanissa, siellä on ollut maanjäristys ja meri vyöryy koko saaren yli.
— Teksti kertoo huuhtoutuneesta elämästä. Sitä oli haastava kirjoittaa, kun ajattelee että levy julkaistaan Japanissakin, ja joku tähän asiaan vahvasti liittyvä ihminen saattaa kuulla sen ja kokea omakseen. Piti lähestyä asiaa siltä kantilta, ettei revitä arpia kovin pahasti auki. Tuodaan jonkinlainen positiivinen fiilis siihen hommaan kaikesta murheesta huolimatta. Tämä on toiveikkaan murheellinen kappale.
Cinderblox
— Tämä oli toiseksi viimeinen kappale jonka tein levylle. Bändin treenit oli lopussa, ja rupesin iltahuvikseni leikkimään syntikalla. Löysin sieltä banjosoundin ja aloin naukutella sillä. Tuntia myöhemmin mulla oli valmis biisi. Panin homman eteenpäin ja soitin demon jätkille. Olisi pitänyt nähdä heidän ilmeensä, kun rupesi kuulumaan banjonrämettä! No, pari kuuntelua enemmän ja jätkät diggasivat jo kovasti kappaleesta. Sitten olikin enää kyse siitä, että löydetään tyyppi joka osaa soittaa banjoa. Peter Engberg on soittanut meidän aikasemmillakin levyillä, ja riemuksemme me sitten kuultiin että hän taitaa myös banjon.
— Ajatus oli alkuaan, että tästäkin tehtäisiin bonusraita, tämä oli kuitenkin tehty aika lailla kieli poskessa. Mutta meidän managementti innostui kappaleesta, ja sen mielestä oli aivan selvä, että tämä tulee varsinaiselle albumille. Koska kappale oli niin viihdyttävä ja me tykättiin itsekin siitä kovasti, me päätettiin luottaa heidän visioonsa. Siinä on banjon lisäksi viulua ja läskibassoa, oikeita instrumentteja ja oikeaa meininkiä. Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä ihmiset pitävät.
— Nyt saattaa käydä niin, että joudumme ensimmäistä kertaa täysin periaatteittemme vastaisesti ottamaan keikalla klikkiraidalta joitakin kieli-instrumentteja. Se on ollut aina iso ei-ei, kitarat on aina olleet oikeasti soitettuja, mutta nyt voi olla että banjo täytyy ottaa sitä kautta. Meillä ei ole varaa ottaa banjonsoittajaa kiertueelle, ja Eliaksen pitää keskittyä soittamaan sähkökitaraa. Jos tuosta biisistä jättää särön pois, siitä putoaa pohja.
— Olen muuten itse asiassa harkinnut banjon ostamista, katsotaan nyt missä vaiheessa olisi aikaa ruveta opettelemaan sitä. Nekin pirulaiset on aika kalliita, kun huonoa ei viitsi ostaa. Mä olen yrittänyt soitella kitaralla banjomaisia kuvioita, se on hauskaa!
Don’t Be Mean
— Joka levyllä täytyy tietenkin olla balladi. Mä kirjoitin kaksi slovaria tälle levylle, ja toinen päätyi sitten bonusraidaksi. Tämä on se toinen. Tämä oli ehkä onnistuneempi, ja tämä kuulostaa ajattomalta kappaleelta. Tulee sellainen King Crimson -fiilis.
Wildfire, Part:II – One With The Mountain
Wildfire, Part:III – Wildfire Town, Population: 0
— Originaali Wildfire-biisi oli Reckoning Night -levyllä. Minua jäi vaivaamaan, että sen teema ei ollut tarpeeksi esillä. Olen muutaman vuoden ajan pyöritellyt sitä huvikseni, ja huomasin että sen ympärille alkaa pikkuhiljaa kehittyä ihan uusi biisi. Siitä lähti Wildfire kakkonen liikenteeseen, teema sen alussa on kyläorkesterin soittamana. Samaan aikaan kun Wildfire kakkonen oli tekeillä, mulla pyöri tekoalustalla toinenkin pidempi kappale. Sitten iski inspiraatio, että kyllähän tätä tarinaa pystyy vääntämään pidempään, pistetään kaksi pitkää biisiä levyn loppuun.
— Nuo kaksi Wildfirea on hauskalla tapaa aika erilaisia biisejä, vaikka niissä viedäänkin samaa asiaa eteenpäin. Lopussa on Sir David Attenboroughin sanat tietokoneäänen kuiskailemina.
— Biisit on ihminen vastaan luonto -taistelua, ne kertoo siitä miten meidän pitäisi todellakin pistää luonnon selviytyminen etusijalle. Kyllähän siitä saisi kirjoitettua kokonaisen levyllisenkin materiaalia, mutta olen huono käsittelemään hirveän pitkiä kokonaisuuksia. Mieli harhailee eri suuntiin. Toisekseen en halua tuoda noin vahvaa statementtia mistään asiasta ja ruveta julistamaan, vaikka aihe onkin kiinnostava ja sen arvoinen. En halua leimata tätä bändiä edes noin positiivisella asialla!
Teksti: Juho Juntunen