Aika on sivuseikka, kun antaa vaiston viedä. Juuri niin Suad Khalifa on tehnyt. Osittain siitä johtuen helsinkiläisen laulaja-lauluntekijän ensimmäisen oman albumin valmistumista jouduttiin odottamaan paljon kauemmin kuin kukaan arvasi.
Joitain vuosia sitten Suadin ensimmäinen single soi taajaan radiossa. Silloin laulajattaren kerrottiin solmineen sekä levytys- että managerisopimuksen ja valmistelevan ensimmäistä pitkää levyään. Hänen musiikkinsa synnytti mukavasti kuhinaa ja tuntui sisältävän suuria lupauksia. Kansainvälisessä soundissa kuultiin vientipotentiaalia, joka vain odotti realisoimistaan. Suadin hetki tuntui olevan koittamassa.
Kun Suadin debyyttialbumi Waves nyt lopulta ilmestyy Svart Recordsin kautta, on noista ajoista ehtinyt vierähtää jo yli kolme vuotta. Hän on julkaissut singlejä ja ep:n, mutta muuten asiat ovat edenneet ajallemme epätyypillisen hitaasti ja matalalla profiililla. Suadilla ei ole tuntunut olevan hätää momentuminsa suhteen.
– Aika on vain mennyt niin nopeasti, kotoaan Helsingistä tavoitettu laulajalauluntekijä nauraa.
– Olen tehnyt koko ajan jotakin musiikkiin liittyvää ja ihmetellyt välillä itsekin, mihin aika oikein katoaa. Se on ollut monen asian summa eikä aina itsestä kiinni. Kun levy saatiin valmiiksi, julkaisukuvioiden säätämiseenkin meni puoli vuotta.
On parempi tehdä kaksikymmentä paskaa biisiä kuin olla tekemättä yhtään. Silloin on ainakin menossa edes johonkin suuntaan.
– Suad
Suad on käyttänyt aikansa järkevästi. Wavesin tekeminen ei ollut työlästä oman äänen etsimistä – pikemminkin artisti halusi saatella laulunsa maailmalle varmasti omaa visiotaan vastaavina. Silloin ei mietitä markkinoita vaan musiikkia.
Suad sanoo olevansa paitsi intuitiivinen kirjoittaja myös sen verran tarkka lauluntekijä, että työstää biisejään niin kauan kuin on syytä. Ne ovat valmiita vasta sitten, kun ne tosiaan ovat valmiita. Sitä ennen niitä ei kannata julkaista.
– Mulla on aina ollut tietty ajatus siitä, millaista musaa haluan tehdä, ja visio äänimaailmasta, johon haluan upota. Niitä mun ei ole tarvinnut hakea.
Sen sijaan sanoja, joilla musiikkiaan ja visiotaan kuvailisi, Suad joutuu hakemaan.
– Olen huono pukemaan sanoiksi sitä, millaista musiikkini on. Sen osaan kertoa, mitä arvostan musiikissa yleensä: koskettavuutta, syvyyttä ja substanssia. Se onkin sitten laajempi keskustelu, mistä tuollaiset piirteet muodostuvat.
Suadin luokitteleminen ei ole ollut helppoa muillekaan. Hänen soundiaan luonnehditaan yleensä laiskasti ”indieksi”, vaikka se ei tarkoita oikeastaan mitään, ellei sitten puhe ole artistin markkina-asemasta. Suadille se sana sopii siinä missä muutkin. Hän ei ajattele musiikkia tyylisuuntien kautta.
– En ole koskaan miettinyt esimerkiksi, että haluan tehdä rockalbumin tai poplevyn. En halua tehdä tietyn genren musiikkia vaan mahdollisimman hyvää musaa, joka miellyttää itseäni. Wavesilla on mukana esimerkiksi yksi biisi, jossa on country-vaikutteinen sovitus. Se ei ole siellä siksi, että mukaan piti saada countrya vaan siksi, että se istuu paikalleen todella hyvin. Eli jos jokin juttu sopii mielestäni johonkin biisiin, en ole laittamatta sitä sinne ainakaan sen takia, että muissa biiseissäni ei ole mitään vastaavaa.
Suurin osa Wavesin biiseistä on kirjoitettu albumin nauhoituksia edeltävän vuoden sisällä, mutta sinänsä on aivan samantekevää, milloin Suadin levy julkaistaan. Wavesilla on ajatonta kamaa, joka on virkistävästi irrallaan virtauksista. Se on tummasävyistä kitarapoppia ja luonnollisesti soivaa bändimusiikkia, jonka tunnelma on haikea mutta vahva.
Vaikka Suad on julkaisemassa vasta ensimmäistä sooloalbumiaan, hän ei ole ilmaantunut kuvioihin tyhjästä. Discogs-verkkosivusto kertoo Suadin olleen mukana monien eri artistien julkaisuilla ainakin vuodesta 2004 lähtien. Hän on laulanut muun muassa Uuden Fantasian, Op:l Bastardsin, Noah Kinin ja Freemanin sekä Andy McCoyn bändin Grease Helmetin levyllä. Niissä hän on kuitenkin ollut selkeästi sivuhenkilön roolissa, se tyyppi, jolle soitetaan, kun tarvitaan hyvää naislaulajaa.
Ensimmäiset omat levytyksensä (singlet Caves and Blood Veins ja Blue Sign sekä neljän biisin The Call -ep) Suad julkaisi vuonna 2017. Se ei ollut kokeneelle laulajalle varsinaisesti askel tuntemattomaan, mutta tärkeä siirto se oli. Hän miettii, että vaikka musiikki on aina musiikkia, on eri juttu olla mukana muiden levyillä kuin julkaista omaa tuotantoa.
– Molemmissa on ihanat puolensa. En tiedä, onko paineita yhtään sen enempää, mutta työtä ainakin on enemmän. Ja varmaan niitä paineitakin on, ainakin joskus, mutta en halua ajatella tätä asiaa niiden kautta. Ihan kaikestahan voi ottaa paineita.
Suadin muusikonura alkoi klassiseen tapaan lapsuuden klarinetti-, viulu-, ja pianotunneilla. Fokus on pysynyt oman musiikin kirjoittamisessa siitä lähtien, kun hän alkoi sitä tehdä. Oman materiaalin kirjoittaminen oli aluksi kaikkea muuta kuin itsestään selvää.
– Aikoinaan ajattelin, että en osaa tehdä biisejä. Katsoin ylöspäin tyyppejä, jotka sävelsivät omaa musiikkia. Ajattelin, että ne ovat erikoisia taikaihmisiä, joilla on jokin erityinen lahja, jota mulla ei ole.
Tuo käsitys muuttui, kun Suad lähti lukion jälkeen opiskelemaan musiikkia. Niissä ympyröissä hän tapasi paljon ihmisiä, jotka tekivät biisejä itse.
– Siihen aikaan olin päivittäin kosketuksessa omaa musaa säveltäviin tyyppeihin ja muutenkin jatkuvasti tekemisissä musiikin kanssa aivan eri tavalla kuin olin aikaisemmin ollut. Silloin tajusin, että biisien tekeminen ei välttämättä ole mikään saavuttamaton kyky.
Laulujen kirjoittaminen osoittautui taidoksi, jonka voi oppia, josta voi nauttia ja jossa voi kehittyä. Sen oivalluksen jälkeen Suadin oli vielä opeteltava suhtautumaan omiin luomuksiinsa oikein.
– Mun piti kirjoittaa biisejä niin kauan, että niiden tekeminen muuttui helpommaksi. Aluksi olin ylikriittinen kaikkea itse tekemääni kohtaan. Siitä irti pääseminen vei aikaa.
Se, miten kauan Suadin uusi biisi antaa odottaa valmistumistaan, on tapauskohtaista. Jos lähtökohtana on voimakas tunnetila, kappale saattaa valmistua varttitunnissa. Toisia ideoita taas täytyy työstää pitkään. Sellaisten kanssa kamppaillessaan hän saattaa sortua vanhoihin luuloihin eli alkaa miettiä, onko taika rauennut ja kyky säveltää ja sanoittaa menetetty.
– Toisinaan kirjoittaminen on helppoa, toisinaan ei. Biisien tekeminen ei kuitenkaan ole mitään inspiraation odottelua. Siihen liittyy paljon työtä. Aina ei tee mieli istua pianon ääreen, mutta silloinkin täytyy mennä ja tehdä jotakin uutta. On tärkeää pitää prosessia yllä.
Tuomari Nurmio totesi joskus, että jos ei tule hyvää, täytyy tehdä huonompaa.
– Se on just niin. Jokaisen biisin ei tarvitse olla mestariteos. On parempi tehdä kaksikymmentä paskaa biisiä kuin olla tekemättä yhtään. Silloin on ainakin menossa edes johonkin suuntaan.
Wavesin biisien sovituksia on ollut mu kana laatimassa bändi, jossa vaikuttavat kitaristi Tommi Toijonen, kitaristi-basisti Mikko ”Vilunki 3000” Viljakainen, rumpali Henri Lindström, basisti Tuomo Puranen ja kosketinsoittaja Tapio Viitasaari. Suad tuotti levyn yhdessä Damn Seagullsista nimekkääksi studioherraksi nousseen Lauri Elorannan kanssa.
– Työskentely studiossa meni todella sujuvasti ja hyvin. Esimerkiksi parin biisin lopulliset sovitukset eivät vielä studioon mentäessä olleet ehtineet muotoutua, mutta ne syntyivät paikan päällä yhdessä soitellen hyvin nopeasti, kuin itsestään. Joitain kappaleita me työstettiin Laurin kanssa keskenämme hieman pidempään. Hänen kanssaan oli todella mukava ja helppo tehdä töitä.
Wavesin julkaisuvuoden asioita Suad ei lähde ennustelemaan sen enempää kuin että keikkoja on tulossa eikä hänellä olisi mitään sitä vastaan, että niitä olisi muissakin maissa kuin Suomessa.
– Mä en ole kuitenkaan hirveästi suunnitellut mitään, Suad korostaa.
– Toisaalta mulla on mielessäni ajatus toisesta levystä… Ehkä se sittenkin on suunnitelma. Ehkä voisin miettiä tuollaisia asioita enemmän. Multa vain taitaa puuttua aivoista se pala, joka tekee niin.
Teksti: Ari Väntänen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 1/21.
