Levyarvio: Näkemystä löytyy myös albumimitassa – Suadin pitkään kypsytelty esikoispitkäsoitto on lämmin ja luonnollinen

Suad
Waves
Svart

The Call -ep:stä (2017) vierähti pitkä tovi. Sen jälkeen ilmestyneet biisit White Lies ja The Door sekä vielä tuoreemmat Faces ja Sleep The Nights ehtivät jo lyödä Suadiin singleartistin leimaa terävyydellään. Yhdeksän kappaleen mittaisen Wavesin varsinainen uutuusarvo on siinä, että se todistaa monessa mukana pyörineen laulajan olevan hieno biisintekijä ja näkemyksellinen artisti albumimitassakin.

Yhtenäinen levy ei juuri sisällä ep:n Road-raidalta tuttua kokeilevuutta ja aiemmin suuremmassa roolissa viihtyneet elektroniset vaikutteet on suodatettu minimiin. Debyytillä kuullaan toiveiden mukaisesti vain upeita iskusävelmiä ja tasapainottavia albumiraitoja. White Lies olisi ollut täydellinen aloitus levylle, yhtä lailla se silti sopii päätösbiisiksi.

Waves on kypsä hedelmä, ja kunhan sen kappaleita päästään kunnolla esittämään elävälle yleisölle, on soolouralla näköpiirissä vain avoimia ovia.

Musiikki kumpuaa Buckinghamin ja Nicksin Fleetwood Macista, 80- ja 90-lukujen Bruce Springsteenistä ja Coldplayn pianovetoisesta paatoksesta. Näistä lähtökohdista liikutaan nykyaikaisen radiopopin suuntaan. Bändi koostuu kovista tekijöistä ja soundi on tummasävyinen, miellyttävän lämmin sekä luonnollinen. Laulajan ääni sulautuu siihen täydellisesti menettämättä kuitenkaan särmäänsä.

Suadin ilmaisuun kuuluu tietynlaista koruttomuutta, jota voisi luonnehtia jopa suomalaishenkiseksi. Laulun soveliaan persoonallinen ote yhdistettynä henkilökohtaisilta vaikuttaviin, selittelemättömiin lyriikoihin ja tyylikkääseen bändisoittoon olisi valtti ilman vahvoja biisejäkin. Waves asettuu omaan luokkaansa verrattuna sekä geneeriseen listapoppiin että taidokkaasti tehtyyn, mutta ennen pitkää unohtuvaan suomi-indieen, mikä oli vielä The Callille vaarallisen läheinen lokero.

Vaikkei täyspitkän albumikokonaisuuden aikaansaamisella olekaan enää ehdotonta merkitystä, on mainiota että Suad vastasi joka tapauksessa korkeiksi kasautuneisiin odotuksiin harkitulla esikoislevyllä, joka ei kuulosta teennäiseltä kehykseltä irrallisille, tarttuville täsmäsingleille. Waves on kypsä hedelmä, ja kunhan sen kappaleita päästään kunnolla esittämään elävälle yleisölle, on soolouralla näköpiirissä vain avoimia ovia.