Timo Rautiainen Ja Neljäs Sektori – Biisi biisiltä

Timo Rautiainen ja yhdessä Timon kanssa biiseistä vastannut tuottaja-basisti Valtteri Tynkkynen käyvät läpi tuoreen Kunnes elämä meidät erottaa -albumin biisi biisiltä. Miesten pitkä haastattelu löytyy Soundista 10/2012! Pistä levy soimaan (Spotify-soitin löytyy jutun lopusta) ja lue tekijöiden kommentit alta.

Piru minut periköön

Valtteri: – Timolla oli cd, missä sillä oli demottuna riffejä ja melodianpätkiä. Siellä oli tämä alkuriffi, ja Thin Lizzyyn ja folkiin viittaava välikemelodia. Mä blokkasin ne ja tein biisin ja tekstin siihen.

– Perusidis tähän oli tietysti ajatus, mitä täältä saa mukaansa. Aina viitataan materiapuoleen, mutta henkinen perintö merkitsee myös. Kun itsellä on pieni muksu, olen miettinyt että mun pitää jossain vaiheessa ruveta korjaamaan ajotapoja ja maantiekäyttäytymistä. Tieraivokohtaukset ja muut olisi fiksumpi feidailla, ettei lapsi opi niitä. Sitä kautta idea laajeni tähän biisiin, siihen millaista passiivista kasvatusta antaa lapselleen. Muksu tuumaa jossain vaiheessa, että isikin hakkasi vaimoaan, miksenpä minäkin. Isikin veti aina perskännit ja sammui joulukuusen juureen, miksen minäkin.

Vastavirtaan

Valtteri: – Tämä on mun sävellys ja sanoitus, ja idea perustuu yhden tuttavan elämään. Toisaalta siinä on yleisempääkin puheenvuoroa. Itse ajattelen niin, että Suomenkin kaltaisessa yhteiskunnassa pitää olla oikeus tehdä tietoisesti vääriä ratkaisuja elämässään, liittyy se sitten tupakanpolttoon tai mihin vaan. Täytyy tehdä rohkeasti päätöksiä oman elämän suhteen, ja vaikka menisi vituiksi, voi olla loppupeleissä tyytyväinen.

Heikoilla jäillä

Valtteri: – Mun tekstit on äärimmäisen selkeitä ja helppotajuisia, ei niissä tarvita hirveästi spekulaatiota, mistä on kyse. Kun tekstejä rupesi tekemään, idis tuli usein tuli vitutuksen kautta. Heikoilla jäillä liittyy yhteiskuntaan ja siihen miten meillä menee päin vittua sen takia, että markkinoiden luottamus ei ole hyvä tällä hetkellä.

– Eihän näissä mitään ruutia keksitä, mutta kun tekstejä funtsitaan Timon kanssa, lähtökohtana on, mikä sopii suuhun ja tunnelmaan. Ajattelen ehkä konservatiivisestikin, että kun kyse on raskaanpuoleisesta rockmusasta, ei ole kauhean luontevaa laulaa vaikka siiderin juomisesta kesäauringon alla. Eipä se toisaalta istuisi Timon suuhunkaan.

Kirvesmies ja riivaaja

Valtteri: – Tässä on Martikaisen Jarkon teksti. Sävelmaailma oli valmiina, ja mulla oli ajatus siitä, että siinä voisi olla kertojaminä ja kertosäkeessä joku asiat dumaava taho. Siitä tuli jopa aika visuaalinen teos, rönsyilevä tarina useine roolihahmoineen.

Timo: – Tätä ei varmaan soiteta keikoilla, sillä siinä täytyisi olla kaksi muuta laulajaa meidän lisäksi. Levyllähän mukana ovat Maria Lund ja Tommi Salmela Tarotista.

Koiran laulu

Timo: – Vuosia sitten me keskusteltiin Martikaisen Jarkon kanssa, että mulla oli mielessä tämän biisin aihe. Kun on koiria kotona, niitä on katsellut ja miettinyt, millaista koiran elämä on. Senkun makailee, syö annetut ruuat, heiluttaa häntää ja yrittää miellyttää omistajaa. Että hitto kun olisi mahdollista, että voisi lääninhallituksen päätöksellä julistautua koiraksi ja vapautua yhteiskunnan ikeen alta.

– Mutta Jarkko muistutti, että entäpä se päivä kun omistaja haluaa lopettaa koiran. En ollut ajatellut niin pitkälle asiaa, mutta tämä oli kuitenkin aiheena niin hyvä, että kun uudelle levylle alettiin kasata tekstejä, Jarkko kirjoitti sanat aiheesta. Biisinä mä tykkään tästä ihan ehdottomasti, se on omia suosikkibiisejä. Mutta tosiaan täytyy olla tarkkana, kenen koiraksi rupeaa.

Valtteri: – Jos kyllästyy kaikkeen ihmisyyteen liittyvään, olisi luontevaa siirtyä yksinäiseksi susikoiraksi. Lähteä Koillismaalle talsimaan ja syömään pupuja. Hyyrysen Jussi, YUP:n kitaristi, kävi häämatkalla Balilla. Se tuli tohkeissaan takaisin ja sanoi, että hän lähtee Balille temppeliapinaksi. Se olisi ihan mahtavaa, turistit heittelee banaaneja, ja jos vähän rapsuttelee mahaa ne alkaa hurrata. Siellä on aina hyvät kelit, mahtava meininki ja hyvännäköisiä pimuja.

Vanha ja janoinen

Timo: – Aihe on hyvin omakohtainen kun ottaa huomioon, että täytän tammikuussa viisikymmentä. Säälittävin ilmestys, mitä meikäläistenkin yhteiskunnassa voi kuvitella, on vanheneva mies joka pyrkii todistamaan miehuuttaan yrittämällä epätoivoisesti iskeä nuoria naisia. Ja onhan nämä moottoripyörähankinnat viisikymppisenä ja muut samaa kategoriaa. Kun kerran Lapissa haastelin yhden kansallispuiston hoitajan kanssa, hän sanoi että kaikista pahin ja tapaturmaherkin yhdistelmä on kaksi keski-ikäistä naista ja yksi keski-ikäinen mies, jonka täytyy näyttää naisille, että hän klaaraa hommat ja osaa käyttää kirvestä.

– En tosin tiedä, osaanko minäkään ikääntyä arvokkaasti. Ehkä tässä biisissä katsoi peiliinkin joiltakin osin. Ja ehkä tämä ihan tarkoituksellisestikin kuulostaa hieman AC/DC:lle.

– Sen verran mulla on oma lehmä ojassa, että minulla oli vielä kuukausi sitten tallissa kaksi moottoripyörää. Kun vanhin poikani myi omansa pois, sinne jäi satakaksvitonen Virago, joka on vaimon nimissä. Mä sanoin vaimolle, että eihän me myydä tätä pois, pyörän rahallinen arvo on kuitenkin niin pieni siihen hupiin nähden. Sitten ostin mattamustan avokypärän ja siihen lasit. Innostumisen määrää tosin kuvaa se, että tänä kesänä en ole ajanut sillä metriäkään.

– Tuosta sloganista ”ei nuori ja nälkäinen vaan vanha ja janoinen” täytyy kyllä antaa kaikki kunnia rumpali Anssi Nykäselle. Yhden keikan alla keskusteltiin nuorista ja vanhoista muusikoista, ja se käytti tällaista vertausta. Se jäi mieleen.

Selviytyjät

Valtteri: – Tämä on syntynyt ihan supervitutuksen kautta. Jotenkin sattui lyhyen ajan sisällä, että luin Nalle Wahlroosin haastattelun ja Jari Sarasvuo oli tapetilla. Niiden edustamat arvot ja ajatukset oli mulle liikaa. Biisi onkin punkhenkinen purkaus, en mä osaa siitä sen kummempia sanoa. Tällaisia meidän kaikkien pitäisi olla Kokoomuksen mukaan tässä suoriutumisyhteiskunnassa! Sisäisiä sankareita kaikki tyynni!

Uhka

Valtteri: – Tässä ei ole kyse piilorasismista vaan ihan suoranaisesti siitä itsestään. Mun nähdäkseni Suomessa asuu ihan umpirasistinen kansa millä mittarilla vaan. Jos lyödään katugallupissa mikki suun eteen, että hyväksytkö maahanmuuttajat, poliittisesti korrektia on vastata ilman muuta juu, mutta siihen voi lisätä pään päälle ajatuskuplan ”kunhan pysyvät kaukana meidän lähiöstä”.

– Se rusinat pullasta -ajattelu on tympeää. Esimerkiksi thaimaalaiset marjanpoimijat vituttaa ihmisiä yli kaiken, vaikka meillä on metsät marjoja pullollaan vaikka koko Aasia tulisi keräämään niitä. Toisaalta Finnair lentää monta lentoa päivässä, kun mennään nauttimaan olemattomista hinnoista Kauko-Itään. Sekö olisi sitten hyvä ratkaisu että rajat olisi täysin kiinni, mutta molempiin suuntiin? Ei lähdetä mekään sitten täältä mihinkään.

Petturi

Timo: – Meillä jokaisella on varmaan ollut elämänsä aikana ihmisiä, joita on vihannut, syystä tai syyttä. Tämä biisi on tavallaan kirje sellaiselle ihmiselle. Tässä yhdistyy viha, anteeksianto ja ehkä jollain tavalla säälikin. Säkeistö-, komppi- ja melodiaosasto jäi yli jo edelliseltä levyltä. Siihen lisättiin Valtterin myötävaikutuksella alkuriffi ja väliosa. Lähtökohtaisesti oli tärkeämpää tehdä biisi kuin teksti.

Yhden miehen ylivoima

Valtteri: – Petosalmi laittoi riffinpätkiä kuultavaksi, ja mä kokosin niistä kappaleen. Tekstin perusidea on Timon ja Lammen Jussin välinen ystävyys, vaikkei se suoraan heistä kerrokaan. Varsinkin kun Jussi tekee jotain elämässään, se päätyy helposti Seiskan otsikoihin. On helppoa kuitata se sillä että mitäs läksit, tuohan kuuluu työn kuvaan, pitää saada naama lehteen ja muuta. Mutta kyllä se saattaa välillä vituttaa.

– Voi miettiä, että mistä löytyy ystävä jolle voi purkaa sydäntään tuollaisista asioista. Timo ja Jussi tietää kumpikin, mistä on kyse, ja he voivat puhua toisilleen. Mutta ehkä miehille on luontevampaa olla passiivisena tukena, ilman että ruvetaan analysoimaan sitä tilannetta sen kummemmin. ”Mokasin.” ”No vittu, otetaan sille!”

Kunnes kuolema meidät erottaa

Timo: – Lähes albumin nimikappale. Jos ajatellaan ihan biisien tekemistä, rakkauspuoli on ollut minulla jollakin tavalla paitsiossa. Siinä kun voi munata itsensä niin helvetin helposti. Tämä on minusta onnistunut biisi siitä aihepiiristä. Tietenkin tämä on hyvin henkilökohtainen, kun takana on hyvin pitkä parisuhde.

– Olen halunnut, että saisin tehtyä elämässäni yhden tällaisen laulun. Ja nyt olen tyytyväinen, että se on tehtynä ja levylläkin, mutta rakkauslaulun tekeminen ei ollut mikään itsetarkoitus. Ja jos ajatellaan biisiä, siinä on lopussa yhdistetty baritonikitaraa ja kellopeliä, se on suuri kumarrus Glen Campbellin suuntaan. Olen vasta nyt löytänyt miehen vanhan tuotannon ja diggailen kovasti.