Aiotko julkaista uuden soololevyn? Edellinen varsinainen soolosi Fused ilmestyi vuonna 2005.
– En halua luvata mitään varmaa. Tein vuosikymmenien ajan duuneja muiden sanelemien aikataulujen mukaan, mutta nykyään en suostu kenenkään orjaksi vaan teen hommia täysin omaehtoisesti. Kaikkeen tekemiseen toki kuluu enemmän kuin tiukkojen deadlinejen varjossa, mutta minulla ei ole mitään kiirettä. Yksi asia on varma: työstän koko ajan musiikkia. Mutta se, julkaisenko jossain vaiheessa levyn esimerkiksi laulajan kanssa vai teenkö instrumentaalimusaa, on vielä avoinna.
– Kerrottakoon kuitenkin, että julkaisen ainakin yhden tuoreen sävellyksen lähiaikoina. Minun nimissänihän julkaistiin taannoin hajuvesi (Xerjoff Tony Iommi Monkey Special), ja pian luvassa on toinen tuoksutuote. Sen promootiokampanjassa tullaan kuulemaan uutta musiikkia.
Entä onko jossain vaiheessa luvassa live-esiintymisiä?
– En laita päätäni pantiksi tämänkään asian suhteen. Ei livenä soittaminen poissuljettua ole, sillä minähän olen noussut lavalle joitakin kertoja viime vuosina. Vuonna 2022 esiinnyin Ozzyn kanssa, ja meidät nähtiin lavalla Birminghamissa järjestettyjen Commonwealth Games -kilpailujen yhteydessä. Seuraavana kesänä Hollywood Vampires teki Englannin-kiertueen, ja kaverit kutsuivat minut soittamaan Paranoidin kanssaan. Alice Cooper, Joe Perry, Johnny Depp ja kumppanit ovat vanhoja ystäviäni, ja suostuin pyyntöön oikein mielelläni.
– Syksyllä 2023 taas oli vuorossa aikamoinen spesiaalijuttu, sillä Black Sabbathin musiikista inspiroitunut balettiesitys sai ensi-iltansa Birminghamissa. Olin mukana joissakin harjoituksissa, ja päätin sitten nousta lavalle ensi-illan päätteeksi. Se oli kaikkiaan aivan huikea juttu, ja balettiesityksen orkestraaliset Sabbath-sovitukset olivat komean kuuloisia. Kaiken muun hyvän ohella baletti sai loistavan vastaanoton niin metallifanien kuin monien muidenkin keskuudessa, ja esityksiä nähdäänkin kuluvan vuoden aikana myös Ison-Britannian ulkopuolella.
– Viime aikojen live-esiintymiseni ovat siis olleet hyvinkin erilaisia, eikä minulla ole tällä hetkellä mitään tietoa, missä ja milloin kipuan estradille seuraavan kerran. Mutta jos eteeni ilmestyy mielenkiintoisia tarjouksia niin tulen harkitsemaan niitä vakavasti.
Olet myös sanonut olevasi avoin (vielä ainakin yhdelle) Black Sabbath -keikalle.
– The End -jäähyväisrundi päättyi kotikaupunkiimme helmikuussa 2017. Huomautin jo tuolloin, että viimeisen kiertueen päättyminen ei tarkoita sitä, etteikö Sabbath voisi vielä jonakin päivänä heittää yksittäistä keikkaa. Olen edelleen samaa mieltä.
Ozzy Osbournen terveystilanne on ollut jo pitkään ilmeisen heikko.
– Ajan hampaat nakertavat meitä kaikkia armottomasti. Ehkä me kaikki olemme kohta pyörätuoleissa? No, sittenpähän ei ainakaan tarvitse miettiä, että soitammeko me vielä yhden keikan vai emme!
Black Sabbath -keikoista puheen ollen: Birminghamin kaupunki ilmoitti äskettäin suojelevansa The Crown -pubin, jossa soititte ensimmäiset konserttinne.
– Päätös on oikein ilahduttava, sillä kyseinen rakennus on ollut pitkään purku-uhan alla. The Crownin yläkerrassa on käsittääkseni edelleen tallella se sama lava, jolle mekin kipusimme 60-luvun lopulla. Olen myös kuullut suunnitelmista, joiden mukaan rakennuksen yläkertaan avattaisiin Black Sabbathin jäsenien mukaan nimettyjä hotellihuoneita. En tiedä, pitääkö tarina paikkansa.
Jos joku keksii aikakoneen, niin haluaisin palata siihen hetkeen, kun te soititte Black Sabbath -nimikkokappaleenne ensimmäisen kerran savuisessa brittipubissa.
– Se oli melkoinen tapaus. Soitimme aiemmin lähinnä bluescovereita, ja yleisön palaute oli hyvin vaihtelevaa: osa porukasta kuunteli meitä kiinnostuneina, kun taas toiset nyrpistelivät nenäänsä ja käskivät kääntämään potikoita hiljemmalle. Sitten eräänä iltana päätimme soittaa tekemämme uuden kappaleen… Black Sabbathin. Ja katso: yhtäkkiä koko pubi hiljeni, ja ihmiset alkoivat tuijottaa meitä. Kun kappale päättyi, jengi oli hämmennyksen vallassa. He eivät olleet koskaan aiemmin kuulleet mitään sellaista – eikä muuten ollut kukaan muukaan tällä pallolla. Sen iltaman jälkeen oli aika selvää, että ehkä meidän kannattaisi tehdä pari muutakin omaa biisiä.
Black Sabbath -baletti Birminghamissa, suojeltu pubi Birminghamissa, Black Sabbath -penkki ja silta Birminghamissa… Näyttää siltä, että kotikaupungistanne alkaa löytyä arvostusta poikiaan kohtaan.
– Sanopa muuta. Eihän siihen mennyt kuin vähän reilu puoli vuosisataa… Takavuosina tilanne oli nimittäin hieman toisenlainen. Jos faneja ei lasketa, raskas musiikkimme herätti lähinnä pelkoa ja inhoa. Hurjimpien kommenttien mukaan me olimme jotakin ”saatanan kätyreitä”. Ja tosiaan, nyt kunnianosoituksia tuntuu tulevan sisään ovista ja ikkunoista. Kyllähän se… kummastuttaa ja ilahduttaa.
Ilman Black Sabbathin pioneerityötä myös suomalaiset raskaan musiikin suuret nimet olisivat voineet jäädä syntymättä. HIM on sinulle tuttu nimi ihan perhepiiristä ja olen myös käsittänyt, että pidät Nightwishistä.
– Tyttäreni Toni-Marie oli aikoinaan yhdessä HIM-kitaristi Linden (Mikko Lindström) kanssa. En kuitenkaan ole kärryillä yhtyeen nykytilasta. Mitä heille kuuluu?
HIM laittoi pillit pussiin vuonna 2017. Comebackia odotellessa, siis.
– Vai niin! No, Toni-Marie esitteli minulle myös Nightwishin. Hän oli innostunut yhtyeestä, ja menimme vuosia sitten katsomaan heidän Birminghamin-keikkaansa. Ja niinhän siinä kävi, että innostuin bändin touhusta.
Tuolloin Nightwishin basisti–laulajana toimi Marco Hietala. Hän on julmetun kova Black Sabbath -fani.
– Tapasin Marcon keikan jälkeen. Jutustelimme hetken aikaa, ja hän vaikutti oikein mainiolta tyypiltä. Jo aiemmin samana iltana oli toki tullut selväksi, että hän on kovan luokan muusikko.
Tony, kiitoksia oikein paljon kalliista ajastasi! Kun langan päässä kuitenkin on The Riff Master, minun täytyy esittää vielä yksi kysymys: missä piilee hyvän – tai ehkä jopa parhaan – kitarariffin salaisuus?
– Pistitpä pahan. Mitenkähän minä lähtisin purkamaan tätä… No, kun istahdan alas ja alan kasata jotain uutta aihiota, minulle pitää tulla täsmälleen oikeanlainen fiilis. Riffin täytyy tuntua sisimmässäni. Ja jos mieleni valtaa vahva tunne, että tässä on ”sitä jotakin”, tiedän saaneeni hyvän osuman. Parhaat ideat kumpuavat jostain syvältä, ja jonakin päivänä ne suostuvat tulemaan esiin. Ja jonakin toisena päivänä niitä ei näy missään.
– Yksi asia on tullut minulle hyvin selväksi. En ole monissakaan asioissa kovin hyvä, mutta kyllä minä suhteellisen hyvän riffin pystyn raapaisemaan. Ainakin hyvänä päivänä.
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 6/24.
Lue haastattelun alkuosa täältä.