Viikon tuuttauskiintiö täyttyi liki piripintaan Tampere Jazz Happeningin aikana, joten Helsingin-junaan hyppääminen vain pari päivää myöhemmin vaati tietoista terästäytymistä. Mutta olihan se tehtävä, koska pääkaupungissa vieraili New Orleansin paraatijatsin lippua vuodesta 1977 lähtien liehuttanut Dirty Dozen Brass Band.
Samalla tarjoutui harvinainen tilaisuus vertailla vaskimusiikin muotoja keskenään. Serbialaisen Boban And Marko Markovic Orchestran Euroopan-kiertue nimittäin poikkesi edellisenä perjantaina Klubille villitsemään Happeningin yleisöä balkanilaisella vaskifuusiollaan.
Dirty Dozen Brass Band tunnetaan ennen kaikkea genrensä uudistajana ja elvyttäjänä. Se riuhtaisi marssibändiperinteen nykyaikaan ja houkutteli samalla vanaveteensä lukuisia nuoria yhtyeitä. Kiertueilla kulkee mukana myös sellaisia soittimia, jotka eivät sovellu katuparaatiin tai hautajaissaattueeseen. Terence Higgins paukuttaa second line -rytmejä täydellä rumpusetillä ja porukan ahkerin solisti Kyle Roussel heiluu Hammond-urkujen takana.
Harva bändi on niin rautaa, että jaksaisi huhkia loputtomiin edistyksen etuvartiossa. Tänä päivänä hurttiin puhallinmeininkiin ujutetut latinalaiset rytmit, modernin jazzin vivahteet sekä vahva funk-höystö soljuvat jo New Orleansin musiikin valtavirrassa.
Mittariin kertyneistä vuosikymmenistä huolimatta seitsikon keikkakone puksuttaa pontevasti ja levittää puhallinvoittoisen irrottelun sanomaa kaikille mantereille. Illan ehkä erottuvin kohokohta kuultiin jo keikan alussa, kun sousafonisti Kirk Joseph otti soolovuorostaan kaiken irti. Jättitorven superfunky soundi kuulosti psykedelisen bassokitaran ja ihmissyöjätiikerin murinan risteytykseltä.
Koko konsertin huomioiden suurimman vaikutuksen teki baritonisaksofonisti Roger Lewis. Vanha herra pysytteli lavalla sivuroolissa, mutta jäntevöitti kokonaisuutta aina, kun solistin saappaisiin astui. Koko viisimiehinen torvisektio kynsi puhallinsarkaansa kiitettävästi, mutta kenenkään keuhkot eivät riittäneet kummoisiin laulusuorituksiin.
90-minuuttisen keikan puolivälissä orkesteri komensi yleisön jalkeille Savoyn mukavista lepotuoleista. Innokkaimmat tanssijat riensivät kiemurtelevana kulkueena lavan eteen, mutta täysimittaista ekstaasia ei saavutettu. Tietäähän sen: tiistai-ilta, arvokas ympäristö ja vähän päälle puolitäysi sali.
Dirty Dozenin viimeistä Euroopan-esiintymistä vaivasi hetkittäinen haaleus, mutta Markovicien keikalla tunnelma kuumeni kiehuvaksi. Ero ei syntynyt musiikkiannin laadusta, vaan yleisön määrästä sekä ilonpitoon sopivasta tilasta ja viikonpäivästä. Vai olikohan kyse myös Klubin alttiimmasta yleisöstä – kahden kympin liput houkuttelevat nuorempaa ja reippaampaa väkeä kuin 48 euron piletit.