Etelänaapurissa osataan erikoishommat suuren maailman tyyliin. Virolainen muusikko ja kapellimestari Valter Soosalu täytti 30-vuotta ja päätti tuoda yhteen omien sanojensa mukaan ”Suomen kovimman yhtyeen” Saimaan ja Pärnun kaupunginorkesterin. Siinä sivussa kaveri esiintyi kaupunginorkesterin sekä oman proge rock -yhtyeensä Põhja Konnin kanssa, ja olipa bakkanaaleilla mukana 40-päinen mieskuorokin.
Ensimmäisenä Tallinnan keskustassa sijaitsevan, noin 1800-paikkaisen Alexela Kontserdimajan lavalle nousi Valter’s Harpejji Band, joka osoittautui varsin mainioksi jazz rock -ryhmäksi. Bändin erikoisuus on Soosalun spesiaalisoitin harpejji, joka yhdistelee pianon, kanteleen, harpun sekä sähkökitaran ominaisuuksia. Harpejjissa on 24 kieltä, jotka on viritetty kokosävelaskeleen päähän toisistaan. Erikoissoittimissa on tosin aina vähän erikoismeininki eikä terävä teräskielisoundi moduloidun kaiun kanssa lopulta ollut ehkä niin kiinnostavaa, mitä olisi voinut olla. Meininki oli vähän sama, kuin jos akustinen kitara vedetään linjaan eikä soittimesta tulevaa akustista ääntä lähimikitetä. Yhtyeessä ei ollut basistia, joten matalataajuuksista vastasivat kiipparisti ja Soosalu.
Seuraavana esiintyi Teknillisen korkeakoulun mieskuoro, jonka keulille Soosalu hyppäsi sujuvasti harpejjin takaa. Mieskuoron henkilökohtainen rooli Soosalulle jäi tosin ihmetyttämään.
Konsertin ensimmäisen osion päätti Põhja Konn, jossa Soosalu soittaa koskettimia ja laulaa. Yhtye koostuu osittain samoista jäsenistä Valter’s Harpejji Bandin kanssa. Põhja Konnin seuraksi lavalle saapui Pärnun kaupunginorkesteri. Kaspar Mändin kipparoima kaupunginorkesteri koostui suurimmaksi osaksi jousisoittimista. Takarivissä oli puhaltimia, mutta niiden tehtävänä oli tuoda vain maustetta orkesterin kokonaissointiin.
Tykästyin Põhja Konnissa debyyttilevyn ronskiuteen. Kitarat ovat kovalla eikä muutenkaan säästellä. Konsertissa kumpaakaan kitaraa, 12-kielistä akkaria ja Les Paulia, ei saatu parin ensimmäisen kappaleen aikana oikein edes kuuluviin. Kiipparit, rummut ja varsin ronskisoundinen basso säestivät kaupunginorkesteria, ja etenkin rumpalin dynaamista työskentelyä oli ilo seurata. Alkutahmeuden jälkeen rockbändin keulilla olevan kitaristin Les Paulista alkoi kuulua yhtyeelle tyypillistä murinaa ja homma alkoi toimia. Setti koostui pääosin bändin toisen levyn materiaalista, jossa rouheutta on karsittu ja orkesteri tuotu taustalle. Põhja Konnin viimeinen kappale oli uusin single, kasarin hittimaailmaan kumartava Saatus. Totomainen kappale oli mielestäni setin paras, mutta sai se kyllä yleisöltäkin isoimman reaktion. Väkeä Saatuksessa oli reippaasti, kun vielä mieskuorokin valjastettiin kertsiin mukaan. Põhja Konnin lopetus oli hyvä esimerkki koko illan jatkuneesta suurieleisyydestä.
Konsertin toinen puolisko oli omistettu Saimaalle. Matti Mikkolan luotsaama Saimaa-kollektiivi kärsi alkuun samoista kitaraongelmista kuin Põhja Konn. Soittimet saatiin onneksi melko nopeasti balanssiin. Puoliajan aikana Soosalu kävi vaihtamassa päälle mustan Adidaksen verkkapuvun ja hyppäsi ohjastamaan Pärnun kaupunginorkesteria loppusetin ajaksi.
Neljän kitaristin tuominen lavalle oli Saimaalta ihan perusteltu veto – kaksi sähkökitaraa stemmoille ja yksi komppiin. Lisäksi yksi akkari harjaamaan ja fillailemaan näppäilyosuuksia. Kaupunginorkesteria tulivat tukemaan saksofonisti ja trumpetisti, jotka toivat kaivattua big band -meininkiä.
Saimaassa kahdelle synistille annetaan melko vapaat kädet suhistella mielensä mukaan. Hyvä, jos pitää vanhojen synasoundien valtavasta kavalkadista. Jos ei, kuvio saattaa käydä hieman pitkäveteiseksi. Saimaassa muusikko päättää.
Saimaa oli illan odotetuin artisti. Virolainen yleisö taputti ja hurrasi intohimoisesti spektaakkelimaisille teoksille kuten Juice-laina Per Vers, runoilijalle ja Urheilu-Suomi-levyn kappaleille, jotka ilmeisesti olivat juhlakalulle niitä kaikista merkityksellisimpiä. Saimaan omat sävellykset ovat pääosin mainioita, ja Per Vers on erinomainen cover-sovitus. Sen sijaan vaikkapa Lentävään kalakukkoon on vaikea suhtautua mitenkään tosissaan.
Saimaan setti päättyi Urheilu-Suomi-kappaleeseen Sataprosenttinen suoritus. Yleisö taputti muusikot lavalle encoreen, jossa kuultiin jälleen Sataprosenttinen suoritus. Erikoista. Molemmat kappaleet saivat aplodit seisten.
Oli selvää, että Saimaa oli illan pääesiintyjä. Kaupunginorkesteri nousi nimenomaan Saimaan sovituksissa uudelle tasolle. Etenkin Valter’s Harpejji Bandia olisin kuunnellut pitempäänkin. Ehkä kuorolaulut olisi voinut tiputtaa pois ja pidentää Soosalun yhtyeiden settejä parilla biisillä. Kokonaisuus oli kuitenkin kaiken kaikkiaan mietitty ja toimiva. Narikkajonossa konsertin jälkeen kaikilla vaikutti olevan hyvä fiilis.
Saimaa, Põhja Konn, Valter’s Harpejji Band, Pärnun kaupunginorkesteri, Tallinnan Teknillisen korkeakoulun akateeminen mieskuoro
17.12.2022
Alexela Kontserdimaja, Tallinna, Viro