Festariraportti: Ruissalon ruusut ja risut | Ruisrock, Turku 8.–10.7.2016

13.7.2016 16:21

Viime vuonna kesä oli kylmä ja sateinen. Paitsi Ruisrock-viikonloppuna, jolloin aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta ja festivaalikansa kylpi helteessä. Tänä vuonna kesä on kokonaisuudessaan ollut hieman edellistä lämpimämpi, mutta Ruissiviikonloppua edeltäneet päivät olivat melko synkkiä ja märkiä.

Mutta niin vain taas sääjumalat tai mitkä lie korkeammat voimat päättivät tänäkin vuonna antaa pilvien väistyä juuri sopivasti Ruisrockin aikaan. Niinpä yli satatuhatpäinen juhlakansa pääsi nauttimaan festivaaleista täysin palkein.

Toimittajamme vietti viikonlopun Ruissalossa observoimassa yleisöennätyksensä tehnyttä kansanjuhlaa ja poimi festivaalit huippuhetket, yllätykset ja pettymykset. Kuka pääsi maaliin? Kuka jäi lähtöviivalle? Missä asioissa onnistuttiin ja missä jäi parantamisen varaa ensi vuodelle?

Tässä siis Ruisrockin plussat ja miinukset. Lähdetään liikkeelle posin kautta, eli ensin ruusut, sitten risut.

RUUSUT:

+ Seinabo Sey Rantalavalla

Seinabo Sey oli viikonlopun suurin yllättäjä, johon allekirjoittaneella ei kohdistunut minkäänlaisia ennakko-odotuksia, mutta joka onnistui hurmaamaan karismallaan ja äänellään. Ruotsin Södermalmissa 1990 syntynyt neitokainen ei tarvinnut taustatanssijoita, valoshow’ta tai ylenpalttista kohkaamista vaan otti yleisön kämmenelleen pelkällä läsnäolollaan ja laulullaan. Jopa tällainen rockiin kallellaan oleva toimittajanplanttu laittoi Ruissalosta kotiuduttuaan heti Seinabo Seyta soimaan Spotifysta. Mutta täytyy sanoa, ettei Sey ollut lähellä läheskään niin hyvä kuin keikalla.

Seinabo Sey ei ehkä kerännyt Rantalavan suurinta yleisöä, mutta veti taatusti tunnelmaltaan yhden parhaimmista keikoista mitä tänä vuonna rannassa nähtiin.

Seinabo Sey, Ruisrock 2016

+ Minirantalava ja Merilava

Sosiaalisessa mediassa itkettiin tänä vuonna erityisen paljon Ruisrockin tarjonnasta ja rockin puutteesta. Mutta vaikka päälavoilla nähtiinkin paljon poppia, räppiä, hiphoppia ja EDM:ää, löytyi festivaalin pikkulavoilta kuitenkin paljon rokkiakin.

Minirantalavalla esiteltiin paikallisia nousevia kykyjä Turku Rock Academyn avustuksella sekä nähtiin monia suurelle yleisölle enempi vähempi tuttuja esiintyjiä. Osa Minirantalavan keikoista oli vähintään yhtä hurmoksellisia kuin isompien lavojen keikat, joten sääli niitä, jotka eivät pikkulavalle ikinä eksyneet.

Merilavan kattaus oli kenties kokonaisuudessaan Ruisrockin parasta antia ja intiimissä telttaympäristössä jokaisessa esityksessä oli tunnelma kohdallaan. Esimerkiksi lauantaina kaksi keikkaa heittänyt Santa Cruz (tästä lisää myöhemmin) sopi Merilavalle paljon isoa Niittylavaa paremmin.

+ Tiisu Rantalavalla

Lauantaille ei olisi voinut toivoa parempaa aloitusta kuin Tiisu Rantalavalla. Bändi oli energinen ja otti koko rannan haltuunsa. Riehakas meno tarttui väkisinkin yleisöön eikä keikkaa voinut katsoa hymyilemättä. Merestä keikan alussa noussut laulaja Henrik Illikainen on karismaattinen hahmo, jonka hääräämistä jää väkisinkin seuraamaan. Vielä kun samaa meininkiä saadaan kanavoitua levylle saakka, niin Tiisu voidaan hyvinkin pian nähdä ottavan Niittylavan haltuunsa.

Tiisu, Ruisrock 2016

+ Saimaa Merilavalla

Jostaina hämmentävästä syystä sunnuntai polkaistiin käyntiin kolmen artistin päällekkäisillä keikoilla. Mikael Gabriel Rantalavalla, Atomirotta Telttalavalla sekä Saimaa Merilavalla aloittivat kaikki tasan kello kaksi. Allekirjoittaneelle valinta näiden välillä ei ollut vaikea eikä valintaa tarvinnut jälkikäteen harmitella yhtään.

Saimaan jamittelu oli musiikin ilosanomaa puhtaimmillaan ja tunnelma oli sunnuntaiaamuun sopivan rento, vaikka bändi soitti toki tiukasti. Joutsenlaulu tai Levoton Tuhkimo eivät ole koskaan kuulostaneet näin hyvältä.

Saimaa, Ruisrock 2016

+ Underground Rock Orchestra Merilavalla

Vuoden kulttuuriteko. Suomalaisen underground-skenen läpileikkaus M.A. Nummisen, Pedro Hietasen, Jukka Orman, Pave Maijasen, Antero Jakoilan ja Sami Kuoppamäen siivittämänä. Ehdottomasti yksi viikonlopun parhaimmista keikoista. Erityisesti Dägä dägä ja Däng-däng-däng-däng lämmittivät toimittajan sydäntä.

Underground Rock Orchestra, Ruisrock 2016

+ Teksti-TV 666 Minirantalavalla

Kuten jo aiemmin tuli mainittua, nähtiin Ruisrockin pienimmällä lavalla todella hyviä keikkoja. Yksi niistä oli sunnuntain viimeisimpiin kuulunut Teksti-TV 666. Ja voi veljet, mikä meno!

Viisi kitaristia ja basisti meuhkaavat lavalla ja vähän sen ulkopuolellakin sellaisella vimmalla, että heikompaa hirvittää. Mikrofonit ja kitarat kiertävät yleisössä, bokserit ja muut vaatekappaleet lentelee yleisössä ja lavalla, hiki virtaa, crowdsurfingia, moshaamista…

Sääli on, jos tämän missasit!

Teksti-TV 666, Ruisrock 2016

+ Patti Smith Niittylavalla

Joulukuussa 70 vuotta täyttävä Patti Smith kuului myös heittämällä viikonlopun keikkojen top kolmoseen. Patti Smithillä on karismaa ja asennetta enemmän kuin monella muulla Niittylavan artistilla yhteensä. Smithin ääni on hyvässä kunnossa ja bändi soitti tiukasti.

Siinä jää Tiisut ja Teksti-TV:t kakkoseksi, kun Patti saarnaa, haistattaa paskat sodille, poliitikoille ja monikansallisille suuryhtiöille ja repii käsin sähkökitarasta kielet yksitellen irti.

Patti Smith, Ruisrock 2016

+ Järjestelyt suurimmaksi osaksi

Vaikka yleisöennätykset paukkuivatkin tänä vuonna, ei mitään äärettömän mahdottomia ruuhkia tuntunut juurikaan syntyvän. Anniskelualueilla oli kaljanmyyjiä runsaasti ja uuden juotavan sai pahimmillaankin yllättävän ripeästi. Niittylavan viereiset ruokakojut olivat sijoiteltu järkevästi eikä siihen muodostunut aiempien vuosien kaltaista ruuhka-aluetta.

Via Dolorosaa ei allekirjoittanut tänä vuonna kulkenut vaan käytti kermaperseineen vesibussin palveluja, jotka tuntuivat toimivan moitteetta ilman suuria odotteluaikoja nekin.

RISUT:

– Alueen ikuiset pullonkaulat ja väenpaljous

Vaan aivan täysin puhtain paperein eivät järjestelyt tänäkään vuonna päässeet kriitikon seulasta. Vaikka sanoin, ettei ruuhkia juurikaan syntynyt, alueella on kuitenkin pari tiettyä kohtaa, jossa on ruuhkaa joka vuosi. Pahin pullonkaula on Niittylavan ja Rantalavan välisellä kulkuväylällä, joka on aina totaalisen tukossa. Joinain vuosina on kokeiltu tehdä toinen kulkuväylä, mutta jostain syystä tänä vuonna palattiin taas yhteen reittiin.

Miksi tälle nimenomaiselle pullonkaulalle ei voida tehdä mitään, kysyn vaan.

Ja vaikka on toki festivaalijärjestäjälle hieno asia saada rikottua yleisöennätyksiä ja sitä kautta jopa ehkä saada viivan alle jäämään plusmerkkistä saldoa, on alueen viihtyisä kapasiteetti ylitetty jo aikaa sitten. 35 000 yhdelle päivälle on liikaa, ollut jo monta vuotta. 30 000 kohdalla aletaan ylittää jo kipupistettä.

– Lavavalinnat tietyille artisteille

Pääsääntöisesti tänä vuonna ei allekirjoittanut nähnyt oikeastaan yhtään huonoa keikkaa. Mutta muutaman keikan tunnelma olisi parantunut entisestään, mikäli artistille olisi valittu osuvampi keikkapaikka.

Lasten Hautausmaa veti tunnelmallisen ja lähes hartaan keikan Minirantalavalla ulkoilmassa. Bändin melankolia olisi kuitenkin sopinut paremmin Merilavan klubimaiseen tunnelmaan. Samoin Mirel Wagnerin nainen ja kitara -lähestymistapa olisi ehdottomasti vaatinut Merilavan intiimin teltan. Nyt hento esitys jäi yleisen hälinän ja ohikulkeneiden känniörvelöiden mölinän alle.

– D-A-D:n peruuntuminen

Sairastumisille ei tietenkään voi mitään, mutta D-A-D tuntui olleen monille lauantain ainoa syy olla Ruissalossa ylipäänsä. Onneksi aiemmin päivällä Niittylavalla soittanut Santa Cruz tarjosi auttavan kätensä ja heitti ylimääräisen keikan tanskalaisia paikaten. Olipahan jälkimmäinen veto vielä parempi, kuin aamupäivän ensimmäinen. Mutta se ei varmasti lohduttanut kovimpia D-A-D -faneja.

– Kaljan hinta

Tiedetään, että tästä itketään aina, mutta silti: kuusi euroa plus euron pantti nollakolmosen lagerista? On kyllä katteet kohdillaan. Olisi sitten edes pintti.

Onneksi alueelta sai myös samaan hintaan tai euron pari kalliimmalla myös bulkkilageria astetta parempia juomia kuten IPAa ja stoutteja. Mutta ilmaa niidenkin hinnoissa vielä on.

Teksti ja kuvat: Vesa Siltanen

Lisää luettavaa