Jäljelle jäi kaunis raato – Rubik | 20.12.2013 Korjaamo, Helsinki

21.12.2013 19:23

Rubikin laulaja-kitaristi Artturi Taira on päättyvän vuoden jäähyväiskeikkakonkari. Mies oli mukana saattamassa PMMP:n lepoon lavalta käsin ja eilen illalla hän päätti oman yhtyeensä taipaleen Helsingin Korjaamolla.

Mutta niinhän se menee: kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kun City and the Streetsin viimeiset iskut olivat vaimenneet ja täysi salillinen (700 henkeä) osoitti hurmioituneena suosiotaan yhtyeelle, tunne oli sama, kun PMMP lopetti oman viimeisen keikkansa lokakuussa Tytöt-kappaleeseen.

Huipulla on hyvä lopettaa.

Rubik päätti uransa Korjaamolla kahteen loppuunmyytyyn keikkaan. Ensimmäinen, torstai-iltana soitettu keikka oli paikalla olleiden tahojen mukaan hyvä, mutta yleisö oli kuulemma torstaiterässä ja keskittyi kuuntelemaan tarkasti.

Odotukset perjantain keikkaa kohtaan olivat kuitenkin korkealla − aiemmat näkemäni Rubik-keikat olivat viime kesän vaisuhkoa Flow-vetoa lukuun ottamatta olleet mainioita. Ja suomalainen keikkayleisö on tunnetusti villeimmillään ja letkeimmillään viikonloppukeikoilla, kun arjen askareet ja seuraavan aamun työt eivät vaivaa mieltä.

Keikan ennakkoasetelmat olivat siis lähes optimaaliset.

Rubikin jäähyväisissä meno oli kuitenkin aluksi yllättävän jännittynyttä ja varautunutta. Toisena kuultu yhtyeen mukaansatempaavimpiin kappaleisiin lukeutuva World Around You kulki soiton puolesta mallikkaasti, mutta aavistuksen takakireästi. Viimeisen keikan jännite oli aistittavissa sekä lavalla että yleisössä.

Pikkuhiljaa tunnelma alkoi kuitenkin muuttua. Dada Bandits -levyn avausraita Goji Berries toimi lopullisena jäänmurtajana. Kun varsinaisen setin lopetuskolmikko käynnistyi upealla Wasteland-biisillä, hurmos alkoi olla läsnä niin yleisössä kuin lavallakin. Rubikin soitto kulki niin hienosti, että yhtyeen lopettamispäätöksen järkiperäisyys alkoi epäilyttää.

Rubikin soitto kulki niin hienosti, että yhtyeen lopettamispäätöksen järkiperäisyys alkoi epäilyttää.

Laws of Gravity ja Storm in a Glass of Water vahvistivat hurmosta. Koko yhtye oli liekeissä. Erityisesti on nostettava esiin lavan oikeassa reunassa muun muassa perkussioiden ja puhaltimien parissa operoinut kaksikko Juho Viljanen−Tuomas Eriksson, jonka seuraaminen oli illan viihdyttävintä antia.

Kun Solar Death March (In Octaves) soi encoren viimeistä edellisenä kappaleena, kostuneita silmäkulmia näkyi ympärillä useita. Oli enemmän kuin sopivaa, että Rubikin suomalaisten tietoisuuteen nostanut City and the Streets oli se kappale, joka päätti Rubikin viimeisen keikan.

Kostuneita silmäkulmia näkyi ympärillä edelleen, mutta myös hymyileviä suita ja toisiaan onnellisina halailevia miehiä ja naisia, miehiä ja miehiä sekä naisia ja naisia.

Ja mikäs sen parempaa, kuin päättää yhtyeen ura siihen, että koko kahdeksanhenkinen yhtye itse ja Korjaamolle saapunut 700 hengen yleisö hymyilee vilpitöntä, haikeaa ja onnellista hymyä.

Erään suositun suomalaisyhtyeen kosketinsoittajan sanoin: jäljelle jäi kaunis raato.

Lisää luettavaa