Livearvio: Haloo Helsingin Elli pani menestyksekkään soolovuoden pakettiin Tampereella – Merkit Ellipsin jatkolle todella hyvät

Ellips Tampereen G Livelabissa.
Tomi Palsa

Ellips
G Livelab, Tampere
19.12.2019

Teksti: Antti Marttinen, kuvat: Tomi Palsa

Elisa ”Elli” Tiilikaisen sapattivuosi yltiösuositusta Haloo Helsingistä on sujunut Ellips-yhtyeen merkeissä. Keväällä julkaistu levy on tyylilajiltaan lähellä progea, joskin joidenkin progetuttujeni mukaan irtiotto siihen suuntaan olisi voinut olla vieläkin voimakkaampi. Makuasia, joka tapauksessa albumi Yhden naisen hautajaiset on hienoa jälkeä ja riittävän iso ero Haloo Helsingin musiikkiin puolustaakseen paikkaansa.

Keikkoja on myös tehty pitkin vuotta ja nyt, kun se lähenee loppuaan, oli yhteenvedon paikka. Yhden kauden hautajaiset -nimeä kantaneen erikoisillan piti ennakkotietojen mukaan olla akustinen ja sisältää Ellipsin koko keikkaohjelmiston. Akustinen se ei kuitenkaan ollut, mutta cover-biisejä kyllä kuultiin – Tampereella kun oltiin, mukana oli peräti kolme Juice Leskisen kappaletta.

Erinomaisista muusikoista koottu yhtye pani parastaan. Sami Kuoppamäen rummut ja Juha Kanervon basso takasivat vankan pohjan, jonka päälle Markus Pajakkalan puhaltimet, Janne Puurtisen koskettimet ja Timo Kämäräisen soolokitara saattoivat sooloilla ja rakentaa värikkäitä kuvioitaan. Loppuvaiheessa Kämäräinen sai vielä kitarakaverikseen Varre Vartiaisen, joka oli tuurannut häntä joillakin kesäkeikoilla.

Eikä illan laulajaakaan voi mitenkään moittia: Elli kutsui levyä ”ahdistuspläjäykseksi”, mutta ahdistus välittyi korvin kuultavana energiana, kun laulaja päästeli suustaan ilmaisuvoimaisia ääniä kovalla volyymilla. Jos häneen kiinnitti huomiota Haloo Helsingin! aikaan ilmaisuvoimaisena laulajana, nyt vaikutelma vahvistui entisestään, vaikka takana oli useampia soittajia – tai ehkä juuri siksi. Ja kehon kieli päälle: bassostaan vapautunut hippityttö tuntui päästävän kaikki estonsa – jos hänellä edes sellaisia on – irti tanssahdellessaan lavalla. Visuaalisesti mahtava näky, jota täydensivät vielä alun kukkaseppele-pää ja kesämekko ja lopun valkoinen lumikuningatar-asu ja voimakas silmämeikki.

Bändin albumi kuultiin kokonaisuudessaan, rokkaavan Kyykäärmeen valtatien aikana Elli pyörähti yleisön joukossa. Encore-vaiheessa siirryttiin pienimuotoiseen akustiikkaan, kun Elli tulkitsi Kämäräisen flamencovaikutteisen soiton ohella Juice-biisin Klovni heittää veivin. Muita covereita olivat Hectorin Omassa kotona, Saara Suvannon Kissat ja koirat ja linnutkin sekä Juice Leskinen Slamin Myrkytyksen oireet, kaikki vaikuttavia versioita. Varsinainen yllätys tuli laulajallekin, kun Timo Kämäräinen kuulutti keikkabussissa lauletun, mutta ennen soittamattoman Juice-biisin Risainen elämä, jonka Elli klaarasi hyvin, vain hiukan hapuillen. Hän kutsui vastineeksi kaksi tamperelaista ystäväänsä lavalle laulamaan viimeistä säkeistöä.

Siinä pantiin siis pakettiin menestyksekäs Ellips-vuosi 2019. Mitä tapahtuu ensi vuonna, sitä ei ainakaan suuri yleisö tiedä. Joka tapauksessa merkit Ellipsin jatkolle olisivat todella hyvät. Ja jos niin ei käy, Elliin kannattaa kuitenkin uskoa jatkossakin.