Oloissamme kaiken mahdollisen popyhtyeenä saavuttaneen Haloo Helsingin jättäydyttyä tauolle laulusolisti Elisa Tiilikainen reagoi päätökseen nopeimmin. Ellipsinä tehty soolodebyytti Yhden naisen hautajaiset on väkevä paketti progahtavastikin perinnetietoista rockia, jossa sävellystyö on vapaampaa ja soitto itseisarvoisesti isommassa roolissa kuin Haloo Helsingin pop-orientoituneimmilla levyillä.
Elisa Tiilikaisen sanoittama ja kahta yhteistyönä laadittua laulua lukuun ottamatta myös säveltämä albumi on sukellus tekijänsä musiikilliseen ja kaikesta päätellen myös sielulliseen maailmaan. Tehosekoittimesta Saimaa-orkesterin vaikuttaviin projekteihin päätyneen Matti Mikkolan tuottaman levyn soitannollisena kruununa jyllää Timo Kämäräisen kaikkeen mahdolliseen taipuva kitarointi. Tiilikaisen teksteistä nousevan huolen mittakaava kattaa globaaliuden sijasta koko universumin. Ja jos maailmankaikkeus ei masenna tarpeeksi, niin pahaa oloa on luvassa myös ihmissuhteista.
Albumi on sukellus tekijänsä musiikilliseen ja kaikesta päätellen myös sielulliseen maailmaan.
Avaruudellinen intro johtaa maailman rikkonaisuutta ja kauneutta pohtivaan avausraitaan, joka liitää Saimaa-sävyjen ja Kämäräisen uljaan kitarakuvion ja trippailevan soolon siivittämänä. Yksityistä kulissielämää tilittävä Kotiteatterijärjestelmä äityy kitaran, urkujen ja saksofonin jamitteluksi Kämäräisen soolon ottaessa haltuun suuren osan biisistä. Privaatti ahdistus konkretisoituu sanoihin ”jos koti on siellä missä sydän, niin mä olen täysin vailla kämppää”.
Albumille nimen antanut Kolera-allas on häpeämättömän iskelmällisine melodioineen levyn musiikillinen joskaan ei sanoituksellinen kevennys. Lapsuuden traumoista kumpuava Lintu joka lensi ikkunaan pehmenee jousien ja keskiaikaisuutta henkivien puhaltimien ja akustisen kitaran myötä. Yhden naisen hautajaiset päätyy lopulta toteamaan, että ongelmia on sekä maapallolla että oman pään sisällä. Keuhkoahtauma kiteyttää samalla jousineen ja brasseineen levyn sovituksellisen suuruuden viimeisten minuuttien ollessa Ellipsin ja etenkin Timo Kämäräisen Pink Floyd -vaikutteisen kitarismin juhlaa.