Teksti ja kuvat: Matti Komulainen
Turku Sea Jazz toi viikonloppuna ihmeteltäväksi Prince-basisti Ida Nielsenin ja Ruotsin kultakurkun Lisa Ekdahlin. Turkuun suuntasi myös iso joukko kotimaisia huippuja Teddy Rokista Aili Ikosen ja Timo Lassyn kautta Ilkka Arola Sound Tagineen, joka luo maailmalla kovassa huudossa olevaa menojazzia trumpetistiliiderin Lähi-idän ja Malin opintomestojen kaikuina.
Lisa Ekdahl oli monelle Turku Sea Jazzin odotetuin vieras.
Kolmatta kertaa järjestetty festivaali starttasi jo keskiviikkona Turun tuomiokirkon puiston Archipelago Sea Jazz All Starsin konsertilla. Sen väliajalla puhuttiin Itämeren suojelusta. Festivaalin ohessa myös järjestettiin jazzleiri, jossa New Yorkissa marinoitu basisti Kaisa Mäensivu johdatti tyttöoppilaita jazzin maailmaan.
Turku Sea Jazzin merellinen huipentuma koettiin torstaina. Parin tunnin puksuttelu Aurajoesta M/S Norrskärillä vei Seilin saareen. Sinne on historian saatossa passitettu leprapotilaita ja mielisairaita.
Nyt saaren kirkossa kitaristi Teemu Viinikainen tulkitsi monenmoista jazzstandardeista Policeen. Entisen parantolan vehreässä puutarhassa taas jazzin konkari Juhani Aaltosella vahvistettu Plop-yhtye kohotti ilmapiirin poutataivaan korkeuksiin vapaalla virtauksellaan.
Luonnon ja tasavertaisuuden ehdoilla
Turku Sea Jazz on yksi kesän aikana järjestettävästä neljästä merellisestä jazzjuhlasta. Archipelago Sea Jazz on festivaalisarja, johon sisältyvät Turun tapahtuman lisäksi Baltic Jazz, Korpo Sea Jazz ja tulevana viikonloppuna Maarianhaminassa toteutettava Åland Sea Jazz.
Archipelago Sea Jazz All Stars konsertoi Turku Sea Jazzin käyntiin keskiviikkona.
Pienimuotoiset boutique-festivaalit tarjoavat musiikin rinnalla tasokkaat ruoka- ja juomapalvelut. Archipelago Sea Jazz myös rummuttaa Itämeren suojelun tärkeyttä. Festivaalisarjan toimijat pyrkivät edistämään ympäristön hyvinvointia sekä paikallisesti että koko Itämeren alueella tukemalla saariston matkailua ja kulttuuripalvelujen tuottamista kestävästi ja ympäristöarvoja kunnioittaen.
Seilin saari on luomuin Turku Sea Jazzin estradeista.
Archipelago Sea Jazz -festivaalisarja on lisäksi mukana sateenkaariystävällisessä We Speak Gay -yhteisössä. Sen tavoitteena on rakentaa Suomesta entistä empaattisempi ja osallistavampi maa. Yhteisö vastustaa rasismia, homo- ja transfobiaa sekä kaikenlaista muuta syrjintää.
Moniulotteinen arvoagenda loi osaltaan leppoisaa atmosfääriä Turku Sea Jazziin. Tämä näkyi jo avausillan vapautuneessa tunnelmassa. Tuomiokirkon puistossa iso osa yleisöstä seurasi ohjelmaa keskittyneesti, osa taas antoi musiikin sulautua keskiviikkoillan lempeään dolcevitaan. Sitä tuki Aurajoen rantamien äänimaailma lintuineen, veneineen ja muine organisoituneine audiosignaaleineen.
Archipelago Sea Jazz All Stars Turun tuomiokirkon puistossa.
Archipelago Sea Jazz All Stars tarjoili harkittuja kappalevalintoja Antti Sarpilan johdolla. Klarinettitaituri sekä pianisti Jussi Fredriksson, trumpetisti Fredrik Erlandsson, basisti Vesku Saloranta ja rumpali Bosse Mellberg esittivät svengaavat versiot muun muassa merellisistä ikivihreistä How Deep Is the Ocean ja Slow Boat to China.
Venettä eivät keikuttaneet edes tuomiokirkon liepeillä viihtyvät naakat, jotka osallistuivat soittajaisiin omalla scatillaan taustalla.
Kaukana läsnä
Seilin-keikat olivat koko festivaalin elämyksellisintä antia varsinkin monelle kauempaa saapuneelle. Puolen vuosituhannen kulttuurikerrostumat sulautuvat saarella luontoon. Niin myös musiikki.
Teemu Viinikainen hallitsee kitaraminimalismin.
Teemu Viinikainen avasi Seili-päivän kirkkokonsertillaan. Kitaristi sukelsi soolokonseptiin jo kuuden vuoden takaisella Thelonious Monkin syntymän satavuotissetillään.
Teemu Viinikainen tunnelmoi Seilin kirkossa niin Policella kuin Monkilla.
Nyt ohjelma ulottui amerikkalaisen juurimusiikin kulmakivipaasista popimpiin poimintoihin ja edelleen vapaaseen improvisointiin. Kokonaisuutta Viinikainen rikastutti muokkaamalla, luuppaamalla ja kerrostamalla sointiaan niin ettei tekniikka kuitenkaan jyrännyt minimalistista perusvirettä.
Vakiovedoista erottuivat vaikkapa Mingusin Goodbye Pork Pie Hat ja Monkin Evidence, jotka kitaristi purki alkutekijöihin ja kokosi tuoreesti uudelleen niukoista melodisista aineksista. Georg Otsiin henkilöityvä Rakastan elämää kasvoi niin ikään vähin elein filosofiseksi pohdinnaksi.
Eletty hetki ja ympäröivä tila määrittivät uusiksi myös Tea in Saharan. Avaruudelliseksi vaivihkaa kohonnut soite häivytti kaiken muun jonnekin kauas pois. Police-tutkielman kaikujen haihduttua pyhätön hirsiseen kuoriin olo oli kuin syvän levon virkistämä.
Viinikainen kuvaili soittamisen lomassa työtapaansa ja motiivejaan. Yksi tärkeä muuttuja aiemmasta oli keskittyminen jyväskyläläisen kitaramestarin räätälöimään instrumenttiin, joka oli nykyään oleellisesti kovemmassa käytössä kuin aiempi suosikkisoitin vintage-Gibson.
Plop ja Juhani Aaltonen purjehtivat omilla ääniaalloillaan Seilissä.
Iltapäivän puolella Seilin päärakennuksen puutarhassa esiintyivät Plop ja Junnu, eli saksofonisti Mikko Innanen, basisti Ville Herrala, lyömäsoittaja Joonas Riippa ja huilisti Juhani Aaltonen, legendaarinen musiikin moniottelija, joka oli perustamassa 1960-luvun lopulla progeyhtyettä Tasavallan Presidentti.
Juhani Aaltonen soitti uransa alussa muun muassa Tasavallan Presidentissä.
Nelikon työskentely ilmensi improvisaatiolle omistautuneen ryhmän huumorilla höystettyä tematiikkaa ja mielenmaisemaa. Koplan nimikkolevyltä kuultiin esimerkiksi Innasen hollantilaisrumpali Han Benninkille omistama A Letter to Han.
Suomijazzin eri sukupolvet sulautuivat yhteisrintamaksi intuitiivisessa flow’ssa merituulen havistaessa tammien ja vaahteroiden lehvästöstä omia ääniefektejään. Visio ja perinne sekä struktuuri ja spontaanius törmäytettiin hillittömästi mutta niin, että soitteissa säilyi aina roti ja tolkku.
Plop ja Junnu veivät ilkikurisiin tunnelmiin.
Plopsahduksiin ripoteltiin lisäksi konkreettista orgaanisuutta, kun Innanen kouraisi lehdosta kuivia lehtiä ja ripotteli niitä tuulen kuljetettavaksi. Muistot toimivat samalla vallattomalla logiikalla. Yhdeksi konsertin huipentumaksi erottui Waiting for Paul Motian. Sen Innanen kertoi rustanneensa takavuosina odottaessaan perkkarigurun keikan alkamista New Yorkin Birdland-klubissa.
Oivalluksista, avautumisista ja dynamiikan hallinnaista kehkeytyi voimasoittoa, joka tuntui hypnotisoivan kuuntelijat laidasta laitaan.
Mantereen cocktail
Pääkonsertit väkimäärässä mitattuna soitettiin Forum Marinumissa Aurajoen suulla. Merenkulun ja merivoimien museon liepillä aiemmin toimineilta veistämöiltä ja telakoilta ovat valmistuneet paitsi lukemattomat rahti- ja muut hyötyalukset, myös nuoren tasavallan sukellusvenelaivasto sekä panssarilaivat Ilmarinen ja Väinämöinen.
Turku Sea Jazz levittyy Aurajoen rantaan.
Historian havinaa huokuva miljöö on toiminut samalla porttina maailmaan, onhan monenmoinen musiikkikin rantautunut tänne Pohjolaan usein juuri Turun satamien kautta.
Turku Sea Jazzin viikonloppu koostui temaattisista kokonaisuuksista. Kattauksen vahvoja vokalisteja olivat Aili Ikonen, Lisa Ekdahl ja Johanna Försti. Timo Lassy Trio ja Jukka Linkola Tentet soittivat festivaalin jazzeimmat setit, Ida Nielsen & The Funkbots taas funkeimman.
Terassilavalla soittivat Turku Sea Jazzin kokeelliset aktit, kuten Ilkka Arola Sound Tagine.
Kokeellisin musiikki sai oman soppensa festarialueen terassilla. Teppo Mäkynen ja Nikita Rafaelov alias Nikita Naberukhin esittelivät perjantaina purjeen mallisen katoksen suojissa rumpu-synaprojektinsa Teddy Rok: Atonal Drums. Lauantaina samalla estradilla höyrysi Ilkka Arola Sound Taginen aromaattinen etnomuhennos.
Moisen soivan buffet-kimaran kyytipojaksi sopi kulautella vaikkapa Kimito Brewingin sitruunaisella humalalla pikantoitua kesäolutta, tai jotain muuta ruoka- ja juomapisteiden tarjonnasta.
Aili Ikonen laulaa suoraan sydämeen.
Aili Ikonen osoitti osuudessaan jälleen rohkeaa heittäyttymistä. Tuoreet, tulokulmaltaan usein hyvin henkilökohtaisilta kuulostavat laulut hän tulkitsi herkkyydellä, joka hakee vertaistaan kansainvälisestikin.
Sanoitusten sisällön perillemenoa edesauttoi tarkka ja täsmällinen artikulaatio, joka korostui esimerkiksi arvopohdintaansa imaisevassa Miehen kylkiluu -vedossa. Siihen vokalisti latasi lisukkeeksi vielä beatboxluupin viulunsa mikrofonin kautta.
Lisa Ekdahl juhli 30-vuotista uraansa synttäreiden ohessa kumppaninsa Mathias Blomdahlin kanssa.
Lisa Ekdahl on kolmessa vuosikymmenessä iskostunut Ruotsin popskenen kestotähdeksi. Yleisössä oli niitäkin, jotka olivat matkustaneet Åboon Tukholmasta juuri Ekdahlin vuoksi. Tilaisuuteen toi erityistä juhlavuutta se, että sångerska täytti keikkapäivänä 52 vuotta. Sen faniyleisö huomioi kajauttamalla spontaanisti yhteisen onnittelulaulun ensin suomeksi ja sitten päivänsankarittaren äidinkielellä. Se jos mikä herkisti laulajan vuolaisiin kiitoksiin, joita kuultiin joka käänteessä shown loppuun asti.
Uusimman albumin Bang bang i mitt hjärtan nimiteos löi konserttiin vakaan pulssin, ja loppuun oli vuorostaan varattu Ekdahlin läpimurtohitti Vem vet?, josta oli tilanteeseen sopivasti sovitettu keinuva jazzschlager. Kaikkineen trubaduuri sekä hänen puolisonsa kitaristi Mathias Blomdahlin johtama kokoonpano tarjosivat soittosikermän, jonka tunnelma oli läsnäolevan lämmin ja väriskaala auringon patinoima.
Keskiössä soivat erilaiset vuosikertasormiot ja kitarat, joilla alleviivattiin elämyksellisiä sanankäänteitä vintagen hengessä. Hienoa oli myös se, että Ekdahl on onnistunut kanavoimaan aiemmin paikoin rasittavaksi kääntyneet lapsenomaiset vokaalimaneerit musiikin eduksi. Ilmankos osa yleisöstä jalkaantui tanssimaan ilman kutsua tai käskyä.
Johanna Förstissä on souldiivan hönkää.
Johanna Försti sai kunnian vetää koko festivaalin päätöskonsertin. Hän tykitti finaalissa kestoralleja meganimiltä U2:sta Lenny Kravitziin rouhean maanläheisinä ja raspisen sielukkaina versioina. Ketään ei näyttänyt haittaavan vähääkään se, että kappalevalinnat olivat kuin eriparisilla hiteillä ladattu jukebox.
Förstin äänivarat riittivät vaivatta piinaavimpaankin sorvaukseen. Bändi ankkuroi paahdon juurimusiikkeihin. Hammond-tohtori Mikko Helevä, basisti Juho Kivivuori ja rumpali-lyömäsoittaja Abdissa ”Mamba” Assefa möyhensivät sekalaisesta materiaalista orgaanisesti murisevaa urkujazzgroovea.
Ida Nielsen sai rakettimaisen lähdön soolouraansa bassottelemalla Princen suojeluksessa. Ja mikä ettei, tanskalainen muusikko on sujuvan taitava ja tyylitajuinen paukuttaja, jonka luomassa pulssissa on juuri oikeanlaista pomppua.
Musiikillisesti Nielsen edustaa kuitenkin letkeydestään huolimatta nopeasti unohtuvaa hyggefunkia, josta jää kaipaamaan lihallista läski-iskua ja jotain yllättävää, joka erottaa pätkätyksen kaiken maailman verrokeista.
Ida Nielsenin (2. vas.) keikan profiilia kohotti Prince-lainan lisäksi beatbox-taituri Felix Zenger (2. oik.).
Jotain sellaista väläytti keikan loppusuoralla kutsuvieras Felix Zenger, jonka beatboxaus nosti setin ihan toiselle svengilevelille. Myös loppuun säästetty Princen aikamerkki 1999 näytti, mistä hommassa on parhaimmillaan kysymys.
Aitoa asiaa eri keinoin
Timo Lassy tunnetaan maailmallakin muusikko-säveltäjänä, jolla on hallussa paitsi perinteinen jazzin repertuaari, myös visio päivittää se tähän aikaan. Agenda peilautui saksofonistin trion ulosannista.
Timo Lassy Trio ammentaa traditiosta uusiessaan ilmaisuaan.
Liideri yhtyeineen (Ville Herrala, kontrabasso ja Jaska Lukkarinen, rummut) muovasi settilistansa nostot Better Together, Sunday 20, Sointu, Moves ja African Rumble harkittuna käsityönä tässä-ja-nyt-metodilla mindfulness-virtaukseksi.
Presenssi ja herpaantumaton keskittyminen tuotti vakuuttavaa jälkeä. Jopa siinä määrin, että väki tapitti sijoillaan kesäkelin yllättävästä ja äkillisestä pouta–sadevaihtelusta huolimatta. Ei hassummin traditionaalisen jazzin soihdunkantajalta.
Jukka Linkolan uusi Tentet kuljetti vaihtuviin tunnelmiin.
Jukka Linkola Tentet vuorostaan kajautti muhkeasti hienot versiot tuoreen levynsä Rumba Liberten biiseistä soolovuoroja tasajaellen. Esimerkiksi Seppo Kantonen ufosormioili arsenaalillaan, Mongo Aaltonen kipinöi lattaroidessaan ja nelimiehinen puhallinsektio nyansoi kuohkeutta monisukupolvisen kymmenikön puhkuun.
Linkola itse on henkilöitynyt monipuoliseksi soonisen taiteen ammattilaiseksi, jolta taittuu kaikki musikaaleista ja elokuvamusiikista opettamiseen ja bigbandiin. Viimeisin työnäyte peilaa uraa moniulotteisesti ja vähäeleisesti soivien elementtien yltäkylläisyydestä tinkimättä. Se kuului lavalla sovitusten ilmavuutena, joka generoi klangiin omalaatuista kiteytettyä tiukkuutta.
Nikita Rafaelov (vas.) ja Teppo Mäkynen ovat Teddy Rok.
Teddy Rok täydensi viikonlopun soivaa kaleidoskooppia värein, tiloin ja tunnelmin. Teppo & Nikita käynnistivät kaksoissettinsä minimalistisella pulssin tunnustelulla kerrostaen rytmejä elektromaalailun pariksi.
Duon toisessa otoksessa vaihdettiin isompiin teloihin ja pintoihin. Tuloksena oli huikea äänimatka vangalismaisesta, Blade Runnerin teeman mieleen tuovasta kehittelystä eksperimentoivaan sytkyttelyyn, joka kaartui välillä klausschulzemaiseksi proto-synataiteeksi kaksikon kommunikoidessa paikoin sormioiden koodistoin.
Ilkka Arola Sound Tagine vetosi maailmanmusiikillisella otteellaan.
Ilkka Arola Sound Tagine fuusioi soinnissaan muun muassa Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Balkanin sointeja. Ideoita on kuultu paitsi keikoilla, myös kolmella levyllä, joista tuorein Blue & Golden täydentää palettia kaukomaiden urbaanilla pulssilla.
Turku Sea Jazzissa kopla esiintyi kvartettina Ilkka Arola (sävellykset, quartertone-trumpetti, buzuki, laulu), Topi Korhonen (oud, sähkökitara), Esko Grundström (kontrabasso) ja Juuso Hannukainen (perkussiot). Tarjoiluun sisältyi yhden uuden teoksen koeajo sekä poimintoja aiemmasta maqam-aromoidusta tuotannosta, kuten Saba Dancen dabke-rytkettä ja Loitsu, jossa panostettiin melodisiin kaariin.
Kreikkalaisen mestarin veistämä buzuki täydentää Ilkka Arolan ilmaisupalettia.
Buzuki ja oud soivat rinnan toisiaan täydentäen. Syke taas muistutti yhtä lailla maailmalla hyvin trendikkäästä etnojazzista kuin Arolan toisesta työllistäjästä, Jaakko Laitinen & Väärä raha -bändistä ja sen Balkan–Kreikka-akselin makupaletista. Ei ihme, että väkeä pakkautui nelikon vaikutuspiiriin, tartuttihan seikkailumusiikki liekin mieleen ja kehoon.
Neljäs Turku Sea Jazz toteutetaan näillä näkymin 31.7.–3.8.2024.