Yksi elämäni kuumottavimmista keikoista oli Ghost Brigade Kuusisaaren Paviljongissa Qstockin alkajaisiksi kaksi vuotta sitten. Jotain samanlaista oli kenties luvassa nyt, kun Suomen kovin kakkoslevyään työstävä bändi For The Imperium oli kiinnitetty hurjastelemaan samassa paikassa perjantain alkuillan ratoksi. Uusia biisejäkin luvattiin.
Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan? Ei, sillä työpäivän edetessä alkoi käydä selville, etten tule olemaan siihen aikaan ainakaan hyvissä. Lopulta aktualisoitui, etten ehdi paikalle ollenkaan. Vitutti, mutta olihan kymmenvuotisjuhliaan viettäneellä festarilla muutakin tarjontaa.
Osuin mestoille French Filmsin aikaan. Bändin debyyttilevy on jäänyt vähälle kuuntelulle, vaikkei siitä pahaa sanottavaa olekaan. Erittäin pikkukiva oli myös yhtyeen livesetti. Suuria asioita horisontissa ei siinnä.
Notkea Rotta luotti astetta härskimpään meininkiin. Itä-Helsingin kaduilta kumpuava rytmimusiikki iski sopiviin paikkoihin, vaikka Rohtori Laineen flow ei tässä seurassa hetkauta ja Rane Raitsikka räplää kitaraansa kuin muniaan alkamatta koskaan runkkaamaan.
Gracias on kuulemma Suomen kuumimpia rap-tulokkaita. Puheissa on ehdottomasti perää. Graciaksen taustat soivat kiinnostavina sekä mukaansatempaavina ja hänen englanninkielinen ulosantinsa oli luontevaa. Artistiin täytyy tutustua tarkemmin.
Samaa suosittelen muille oululaisen Matalat majat -yhtyeen suhteen. Musiikillisesti kuin kranaatinsirpaleina sinkoillut keikka oli vierailevine tähtineen omituinen, jännittävä ja hauska. Bändi teki esiintymisestään spektaakkelin vähälukuisellekin yleisölle. Matalat majat muistutti festivaalin pääesiintyjää jossain sairaassa rinnakkaistodellisuudessa.
Ruger Hauer päätti Rytmirannan hiekkaa kenkiin keränneen annin. Huiman suosion saanut Jokaiselle jotakin -biisi meni huutamiseksi, jonka jälkeen uusi träkki sai pelkäämään Isoa, pahaa sutta.
Radiopuhelimet on soittanut jokaisessa Qstockissa ja tehnyt sen aina tyylilleen uskollisen vakuuttavasti. Tällä kertaa täytyi sanoa että kiitos ja nähdään ensi vuonna, sillä univelat piti nukkua pois seuraavaa päivää ajatellen.
Kun lauantaina saavuin festarialueelle, Fintelligens hoilasi päälavalla kappaleitaan Voittamaton ja Kellareiden kasvatit. Paljon on vettä virrannut sillan ali vuodesta 2000, ajattelin.
Virallisesti aamu alkoi A:lla ja Apina-yhtyeen Oulu-lavan setillä. Bändi keräsi keväällä kuukauden demo -maininnan niin Soundissa kuin Infernossakin. ”Hypeen” on uskominen, sillä Apina saa suomenkielisen rap-metallin toimimaan paljon paremmin kuin voisi kuvitella. Oulun lapsenkasvoinen Rage Against The Machine tulee vastaisuudessa löytämään itsensä isommilta lavoilta.
Seuraavaksi olisin halunnut nähdä Saran, mutta Paviljongissa tuli keskellä päivää taas niin saatanan kuuma, että päädyin hivenen vastentahtoisesti Jukka Pojan letkeilyyn. Onneksi varsinaista herkkua oli luvassa ihan pian.
Ei sillä, että Kauko Röyhkä itse olisi koskaan mihinkään kadonnut, mutta kyllähän Narttu-kokoonpanon (kitarassa Viksten ja Heikkinen) keikka oli odotettu tapaus. Aurinkoisella kelillä esimerkiksi Lauralle ja Pikku enkeli sopivat kuvaan karmivia Pahaa maata ja Niveliä paremmin, vaan eipä niitä olisi halunnut olla kuulemattakaan. Maestro ja bändi olivat sellaisessa iskussa, että keikkaa voisi luonnehtia lähes täydelliseksi ja ainakin festarin parhaaksi.
Nartun jälkeen homma meni hengailuksi päälavan läheisyydessä. Asiaa edesauttoi lekan alasmeno ja hankaloitti yltyvä väenpaljous eli tungos ja jonottaminen. Apulannalla oli taas jotain teknisiä ongelmia ja Chisun keikka näytti merkitsevän innokkaimmille kuulijoilleen paljon. Arch Enemyn aikaan suoritettiin raskas vaellus alueen toiseen päähän rantalavalle ja takaisin.
Roxette on rockfestarin pääesiintyjän irvikuva, mutta ei ruotsalaisten kliini hittiputki pistänyt ärsyttämäänkään taustalla soidessaan. Olisi kuitenkin pitänyt olla katsomassa Ruudolfia ja Karri Koiraa räppilavalla.
Roxettea seuraillessa vuonna 2008 päälavalla soittanut Manic Street Preachers tuntui kaukaiselta ajatukselta, mutta hankalahan kysyttyjä ulkolaisia nimiä on saada tulemaan heinäkuun lopussa varta vasten Pohjois-Suomeen. Qstock rikkoi jälleen ennätyksensä 28 000:lla kävijällä, joten festarissa ei ole kyse pelkästään musiikista.
Illan päättäneelle Swallow The Sunin keikalle Paviljongin Koomalavalle tuli vielä selvittyä. Hämyinen ja raskas veto miellytti sekä korvaa että silmää ja tarjosi hyvät eväät kadota yöhön.
Teksti ja kuvat: Eero Kettunen