Teksti ja kuvat: Matti Komulainen
Suomi oli esillä poikkeuksellisen isosti tämän kevään Tallinn Music Weekillä. Ohjelmaan oli poimittu kaikkiaan 21 meikäläistä esiintyjää. Lisäksi yhteistyökumppaneina profiloituivat vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki Oulu sekä organisaatiot Music Finland ja Music & Media Finland.
Sen myötä showcase-keikkojen lomassa muun muassa visioitiin Viron ja Suomen musiikki- ja luovien alojen yhteisistä näkymistä. Yksi keskeinen hanke on kotimarkkina FinEst, jolle povattiin huikeita mahdollisuuksia.
Esiintyjiä oli hajautettu eri tapahtumiin, kuten Oulu2026-iltaan, Blow Up -festivaalin ja virolaisen Damn.Loud Agencyn kokoontumiseen sekä kansojemme yhteisiä juuria avaavaan suomalais-ugrilaiseen iltaan.
”TMW:stä on vuosien varrella kehittynyt yksi Euroopan merkittävimmistä musiikkitapahtumista, jossa on mukana suuri joukko suomalaisia artisteja ja alan ammattilaisia”, perusteli historiallista läsnäoloa Music Finlandin toiminnanjohtaja Mikko Manninen.
Mannisen mukaan ”Suomen ja Viron musiikkimarkkinat ovat lähentyneet merkittävästi ja muodostavat luonnollisen yhteisen markkina-alueen. Music Finlandina haluamme olla mukana tukemassa tätä kehitystä entisestään. Tiivis yhteistyö TMW:n kanssa luo tähän erinomaisen alustan.”
Suomea ja Viroa yhdistävät paitsi yhteiset visiot, myös kieli, kulttuuri ja pitkä rinnakkainelo. Viron ja Suomen musiikkialojen yhteistyöhistoria onkin pitkä. Uusinta vaihetta pohjustettiin jo ennen vuotta 1991, jolloin Viro sai takaisin itsenäisyytensä.
TMW:n perustaja ja johtaja Helen Sildna totesi, että yhteistyö on inspiroinut uusiin avauksiin nopeasti kehittyvässä Virossa. ”Yksi tärkeimmistä innoittajista ja esikuvista TMW:n käynnistämisessä vuonna 2009 oli Musiikki & Media. Music Finlandin vienti- ja liiketoiminnan kehittämisstrategia taas innoitti meitä perustamaan oman musiikkivientitoimistomme Music Estonian vuonna 2014.”
Ja vielä parempaa on luvassa Sildnan visioissa: ”Nyt on oikea aika syventää yhteistyötä sekä tarkastella maitamme musiikin ja kulttuurin laajennettuna kotimarkkinana!”
Suomi spotissa
Suomea edusti Tallinnassa alun kolmattakymmentä bändiä ja artistia. Joukon kokeneimpia tekijöitä olivat Timo Kaukolampi, Knife Girl, Jesse Markin, Kadi Vija Key Project ja Virta. Nousevista nimistä TMW-haaviin olivat osuneet esimerkiksi Sekret Teknik, Dome Runner, The Southgates, Moshimoshi, Wolfram ja Sophia Mitiku.
Oulun nimikkoillan artistikattaukseen sisältyivät muun muassa avant-jazz-vokalisti Selma Savolainen, dark folk -projekti Iterum Nata ja shoegazer/dreampop-akti Ruissalo Amping.
Selma Savolainen otti avausvastuun tosissaan ja veti vapautuneen täyspainoisen keikan. Lauluakrobatia, jazz ja progehtavat vivahteet leikkasivat kultaisesti sikermässä, joka tutki vokalistin debyyttilevyn Horror Vacuin tunnelmia. Kovan koplan soittajistosta erottui etenkin trumpetisti Tomi Nikku.
Iterum Nata on taas muun muassa Hexvessel-, The Abbey- ja Henget -kytkennöistä tunnetun Jesse Heikkisen sooloprojekti. TMW-ohjelman osin hyvinkin paikkansa pitävästi suomalaiseksi dark-folkiksi määrittelemä musiikki ui syvissä ja – todellakin – tummissa vesissä. Kun laulaja-kitaristi tutki vaikkapa rakkautta, omistautumisen vakavuus betonoi tunnelman monumentaaliseksi.
Varsinainen yllättäjä oli Ruissalo Amping. Uuden albumin Ruusupuutarhan työnäytteet levittäytyivät täyteen pakkautuneeseen Uus Laine -klubiin lumoavana äänimaailmana, jonka herkkyys tasasi TMW-hulinan kiihdyttämän pulssin tehokkaasti. Leijuva kudelma latautui pidätetyistä emootioista, joita annosteltiin soittoon hallitun hillitysti. Osa yleisöstä äänesti kehoillaan ja tempautui keijutanssimaan audionirvanan vetämänä.
Jotain päinvastaista kanavoi Timo Kaukolampi, joka yhdisti voimansa audiovisuaalisen duon LRXY:n kanssa. Tomas De Rita ja Jukka Koops luovat kuvaa ja ääntä käyttäen vanhoja analogisia vektorinäyttöjä ja modulaarisia syntetisaattoreita. Musiikki sai siten kuvallisen vastineen säkättävinä taustaprojisointeina, joista kehkeytyi erottamaton osa audiosignaalia. Konelouhinnan ydinolemuksen summasi alalla arvostetun Kaukolammen t-paitaan painettu sanapari Brutal Disco.
Johanna Juhola Trio liputti erilaisen suomalais-ugrilaisen juurimusiikin puolesta. Virossakin hyvin suosittua nainen ja haitari -konseptia avarrettiin kolmikkokoonpanossa kitaralla sekä ääni- ja videoefekteillä. Pohjolasta kumpuavia elementtejä sävytettiin tuliaisilla Japanista, jossa Juhola on niin ikään keikkaillut.
Omaa, maailmalla tunnustettua polkuaan tamppasi myös Miss Molly, oikealta nimeltään Molly Rosenström. Sittemmin Tukholmaan asettunut suomenruotsalainen laulaja-lauluntekijä summasi urbaanin r&b-hehkutuksensa rockmaisiin tehoihin, jotka ulottuivat sävellysten koukuista oikean bändin iskuun. Vakuuttavaa oli myös myötäelävä asenne, kun hän kannusti kaikkia elämän kaltoin kohtelemia uskomaan siihen, että kyllä se valo sieltä putken päästä vielä pilkottaa. Vilpittömyys upposi täpötäyteen saliin kuus-nolla.
Isännät vahvoilla
Viron oma skene on hämmästyttävän moniulotteinen, varsinkin kun asian suhteuttaa väestön kokoon. Musiikkia löytyy joka lähtöön ja useimmilla tekijöillä tuntuu olevan selkeä agenda osaamisen jakamisesta mahdollisimman laajalle. TMW:n puitteissa skaala oli sen myötä ylenpalttisen eklektinen alkaen maailmantähdistä, kuten Kadri Voorand ja Noëp, ja ulottuen samalla kartoittamaan kattavasti muuta kenttää.
Folk, etno ja ylipäätään kansanmusiikki on kasvava trendi maailmalla, levyttihän vasta jopa Beyoncé americana-kantrilevyn. Laajasti Yhdysvalloissakin keikkaillut Curly Strings on virolaisen juurimusiikin edelläkävijöitä.
TMW:ssä täpötäysi tupa hurrasi, kun yhtyeen laulaja-viulisti-lauluntekijä Eeva Talsi kertoi nelikon suuntaavan kevätkiertueelle Saksaan. Viemisinä on saksaksi sanoitettuja teoksia, joista Revenge (Kättemaks) iski oitis kipinää isona, aiemmin myös muiden tulkitsemana hittinä.
Settiin sisältyi myös niin uusi biisi, ettei sillä ollut vielä nimeä. Bändi kannusti yleisöä äänestämään sille sopivan otsikon. Uusi kitaristi toi saundiin sähköistä ulottuvuutta, mistä vitsailtiin konsertissa toistuvasti aiempaan akustiseen imagoon viitaten.
Kitty Florentine on niin ikään ehtinyt valloittamaan maailmaa mutta TMW-keikka oli ensimmäinen, jossa hän esiintyi täyden bändin säestyksellä. Performanssi kumpusi herpaantumattoman tiukasta yleisökontaktista. Show kiehui yhteistä osallistumista flirttiä, provosointia ja feminististä haastetta säästämättä.
Ulosanti viihdytti polveilevan r&b-elektro-ilmaisumuodon sisäistäneellä tavalla. Viimeistään kipaistessaan finaalissa kiehuvan yleisön keskelle, Kitty kietoi koko salillisen pikkusormensa ympärille.
Tallinna-saundi voi kuulostaa Mörtiltäkin. Solisti työsti lavaa ja yleisöä varmoin ottein, kun doommaisesti jauhava möyrintä ja punkmaiset pyrähdykset törmäytettiin toisiinsa. Ilmankos mustaan rokkiunivormuun sonnustautunutta kansaa jalkautui lavan eteen moshaamaan, hyppimään ja osoittamaan samanmielisyyttä ilmanyrkein.
Viro tunnetaan myös klassisesta musiikista. Arvo Pärtin kaltaisten mestarien luomaa perinnettä jatkavat vaikkapa Pille-Riin Langeproon ja Karl Tipp modernein vaikuttein. Kaksikon polveilevan moniosainen kuoroteos Oodi auringonlaskulle oli huikea niin äänellisesti kuin rakenteeltaan.
Kamarikuoro Avis Animin 15 naislaulajaa ja 11 miesääntä, sähkökitaristi Tõnis Leemets ja Tristan Rebanen efektit veivät kauas showcase-kuhinasta. Laulu, lintujen sirkutus ja muut luontoäänet, kitaraosuudet sekä syvältä muljahtelevat tehosteet vangitsivat äärelleen.
Taustalle projisoitiin lisäksi Maari Soekovin elastista viivagrafiikkaa, joka sai hetkellisesti tunnistettavia hahmoja puista eläimiin, mutta kerrostui edelleen värikylläisiksi mandaloiksi. Visuaalinen ulottuvuus täydensi erikoisella tavalla Leiu Ryland-Jonesin varmaotteisesti kapellimestaroimaa äänitaidetta.
Osaamisen jakamista
Tallinnasta on muodostunut uuden musiikin keskittymä myös luovan prosessin näkökulmasta. Kokonaisvaltainen 360°-toimintamalli on iso ja koko ajan kasvava juttu tuotanto- ja studiomaailmassa.
Alalla operoi useita toimijoita, kuten Tier Music, FAAR Music ja Selektor studio. Ne kattavat koko ketjun sisällön tuottamisesta, toteutuksesta ja kustantamisesta konkreettiseen äänittämiseen, miksaamiseen, masterointiin ja edelleen markkinointiin. Avaimet käteen periaatteella hoidetaan myös alan koulutusta ja perehdytystä biisileirejä myöten.
Lafkoissa vaikuttaa Baltian suurimman tähden Noëpin ja meilläkin keikkailleen musiikkikollektiivi Funk Embassyn kaltaisia vaikuttajia. Meininki on saundeiltaan huippulaadukasta, puitteet fotogeenisia ja toimintastandardit suuresta maailmasta.
Näissä kuvioissa musiikki ymmärretään osana laajaa luovaa ekosysteemiä. Siten artisti, biisi tai albumi pyritään saamaan halutun kuulija- ja kokijakunnan ulottuville kaikkia mahdollisia kanavia hyödyntäen.
Tavanomaisten radion, klubien ja festivaalien lisäksi skaalaan sisältyy kaikkea tv-sarjoista ja elokuvista peleihin ja mainoksiin. Osa asiakkaista nimittäin haluaa hyödyntää juuri tietyn genren artistin omaa ääntä eikä mitään puhkisoitettua katalogimusaa tai muuta loputtomien aiempien mielikuvien kontaminoimaa saundia vanhojen hittien tavoin.
Tiukkaa tuontisettiä
Kaikkineen TMW-musiikkiohjelma levittäytyi Telliskivestä Kopliin, ja edelleen muualle Rääveliin pistekonserttien muodossa. Kolmen illan mittaan kymmenellä eri lavalla oli koettavissa reilut 170 musiikintekijää eri puolilta maailmaa. Kattauksen 27 showcase-tilaisuutta tarjosivat moniulotteisen kimaran tämän hetken tarjonnasta.
Misia Furtak yllätti indierockilla, jota annosteltiin energisellä kierteellä. Ohjelma oli läpileikkaus puolalaisen kansalaisaktivistin tuotannosta ulottuen varhaisteoksien sovituksista muutamaan uuteen kappaleeseen, jotka ovat vasta muotoutumassa tulevaa levyä varten. Dynaaminen setti voimaantui laulaja-lauluntekijä-basistin vilpittömän oloisesta ulosannista sekä koko trion heittäytyvästä asenteesta.
Belle Chen on puolestaan klassisesti kouluttautunut brittitaiteilija, joka soitti flyygeliä, synia ja sähkösormioita. Classical: Next -showcasen huipentanut äänikudelma venyi abstrakteista muodoista minimalismiin, jossa kaikui taiteilijan esikuvan Ryuichi Sakamoton vaikutus.
Jälki toikin paikoin mieleen paitsi japanilaismestarin kauniit elokuva-scoret, myös pianistin viimeiseksi jääneet, kaikesta ylimääräisestä riisutut zen-henkiset soolosoitteet.
Kanadan kansalaisista kävi esittäytymässä alkuperäisasukas Aysanabee. Hän on Oji-Cree-laulaja-lauluntekijä maan pohjoisimmasta osasta ja noussut ripeässä tahdissa debyyttialbumin tekijästä Juno- ja Polaris-palkintoehdokkaaksi. Tulokulmassa yhdistyy oman persoonan ja kansan identiteetin tutkiskelu arkiseen, minämuodossa käsiteltyyn tematiikkaan.
Brooks on nahkaisen polkupyörän laatusatula, mutta kun nimen määrittää artikkelilla The, se tarkoitaa kanadalaista bigbandia. The Brooksin harmaapartainen solisti-pasunisti toimi seremoniamestarina hieman George Clintonin tyyliin muun pumpun tuutatessa sitä ihtiään elikkästä funkia isolla kädellä.
Ei ehkä mitään uutta siltä saralta mutta otteiltaan kopla oli varsinainen bilemoottori, joka sai estradin seiniin nojailevat tarkkailijatkin nikkailemaan.
Toisaalla tykitettiin portugalilaista etnojyystöä yhtä vastaanottavalle kuulijakunnalle. Lissabonissa syntynyt Marcus Veiga alias Scúru Fitchádu ilmensi ehtaa ida-y-vuelta-kierrätystä brasilialaisilla, kapverdeläisillä ja angolalaisilla viboillaan. Iso isku tuotettiin perinnesoittimin, rytmikonein ja dj-tekniikoin.
Päällikkö itse kilkutti lyömiä sekä vastasi käheästi fraseeratuista vokaaliosuuksista ja capoeiramaisesta liikehdinnästä. Sitä aika moni katsomon puolella yritti askeltaa perässä. Jokunen infrataajuuksia hätyyttelevä bassomuljahdus kannusti osaltaan notkisteluun.
Maailman kaikuja kanavoivat musiikkiinsa myös Gaia Mobilij ja Guedra Guedra. Italiatar soitti akustisia instrumentteja sekä luuppasi ja muokkasi niiden sointia osaksi koneellista pulssivirtaa.
Marokkolainen elektro-dj:n agenda tuntui taas kumpuavan etnoprimitivismistä. Luoteis-Afrikan ja Saharan laitamien kansanperinne upotettiin siten toisteisiin samplekieppeihin ja julmettuun synajyystöön pohjoisempien metropolien hengessä.
Asiaa asiantuntijoilta
TMW 2024 houkutteli Tallinnaan reilut 900 musiikin eri sektorien ammattilaista levy-yhtiöväestä tapahtumajärjestäjiin sekä mediasta tuki- ja taustaorganisaatioihin.
Avajaisissa TMW:n perustaja ja johtaja Helen Sildna kiteytti, että on hienoa, kun on hyviä naapureita, joiden kanssa tehdä kivoja juttuja yhdessä.
Viron presidentti vuosina 2006–2016 Toomas Hendrik Ilves korosti aikojen muuttuneen jälleen: emme selviydy enää opeilla, joilla pääsimme tähän pisteeseen – nyt on luotava jotain täysin uutta. Musiikki ja kulttuuri ovat avainalueet, joilla innovaatioita kokeillaan koko yhteiskunnan eduksi.
TMW-konferenssin alustuksissa ja keskusteluissa käsiteltiin eri tulokulmista muun muassa konkreettisia oppeja päästä uralla eteenpäin sekä alan yleistilaa ja tulevaisuusodotuksia kestävän kehityksen vaatimuspuitteissa. Lisäksi avattiin tekijänoikeuksien tulevaisuutta, musiikin erilaisille alustoille myymisen reunaehtoja sekä Intian ja Korean kaltaisten uusien markkinoiden valloittamista.
Toisenlaista konkretiaa kuultiin tilaäänikeskustelussa Spatial audio and ambisonics: the future of music or the odd extreme?. Säveltäjä ja multimediataiteilija Paul Hauptmeier (Hauptmeier | Recker) kiteytti motiivin satsata avaruudellisuuteen äänentoistossa: ”Tila on yksi lisäparametri säveltäjälle ja musiikintekijälle. Oivallus mullisti elämäni.”
Monia kiinnosti myös R.E.M.-sessio, joka korosti oikeanlaisen kemian merkitystä työssä. Arvovaltaa sessioon toi Bertis Downs, joka toimi lakimiehenä, managerina ja neuvonantajana yhtyeen alusta loppuun. Hänen mielestään oleellista on, että hän ja bändi jakoivat samat arvot ja periaatteet elämässä.
R.E.M. myös pysytteli kotikonnuillaan, mikä oli tärkeää identiteetin säilymiselle, ja sen kautta luovuudelle. Vaikka bändi lakkautti toimintansa 13 vuotta sitten, sen jäsenet vaikuttavat edelleen kukin tahoillaan paikallisesti muun muassa politiikkaan.
