Raportti Tallinn Music Weekistä: Metalliliitto, haitariminimalismia, rokkaavat hedelmänallet ja muita tarinoita

Tallinn Music Week, Tallinna, Viro, 11.–13.5.2023. Teksti ja kuvat: Matti Komulainen
19.5.2023 12:52

15. Tallinn Music Week (TMW) vietettiin keväisessä Tallinnassa. Aurinkoisen lämmin sää houkutteli väkeä paikalle kutakuinkin vanhaan, koronaa edeltävään malliin. Osallistujia laskettiin reilut 18 000. Heitä kestittiin moniulotteisella kattauksella.

188 artistia 41 maasta esiintyivät 28 showcasessa kahdellatoista estradilla. Kun mukaan laskee TMW:n taide-, kaupunki-, lasten- ja ruokaohjelman, tapahtumalokaatioiden määrä kasvoi 58:aan. TMW:n ohessa järjestettyyn luovan sektorin konferenssiin osallistui yhteensä 1212 musiikki- ja muiden alojen ammattilaista ja asiantuntijaa.

TMW ylpeili erityisesti sillä, että yli puolessa, 51 prosentissa, yhtyeistä oli mukana naisia tai sukupuolivähemmistöjen edustajia. Konferenssin puhujista taas 45 prosenttia oli naisia. Luvut kertovat TMW:n vahvasta sitoutumisesta sukupuolten tasa-arvoa sekä erilaisten vähemmistöjen osallistuttamista ajavan Keychange-organisaation ohjelmaan.

Näille periaatteille skoolattiin myös TMW:n avajaisissa Lasnamäen taidepaviljongissa, jota sivuavassa tiekuilussa Christopher Nolan kuvasi Tenet-scifielokuvansa autokaahailua vuonna 2019.

Juhlassa puhui muun muassa Helen Sildna. Tapahtuman perustaja ja johtaja iloitsi siitä, miten TMW:n agendaan kirjatut idealistiset periaatteet ja tavoitteet voi nähdä toteutuvan omassa kotikaupungissa.

TMW:n luoja Helen Sildna nostatti tunnelmaa avajaisissa.

Juurille ja takaisin

Laaja valikoima biittejä ja tyylejä soi jälleen Tallinnassa. Showcase-ohjelmaan sisältyi muun muassa rockin räimettä, kokeellista elektroa, hiphopia sekä urbaania r&b-soul-hehkutusta monen tekijän voimin.

Nimikkoilloissa soivat lisäksi metalli, jazz sekä kansan- ja maailmanmusiikki. TMW:n suojissa myös monet festivaalit esittelivät tulevaa ohjelmaansa.

Tuulikki Bartosik ja Sander Mölder sekoittivat pakkaa.

Väkeä riitti kiitettävästi niin Telliskiven tapahtumaklusteriin kuin Tallinnan keskustan estradeille. Ensin mainitun alueen Fotografiskassa kuultiin yhtä tämänvuotisen TMW:n säväyttäjistä. Tuulikki Bartosikin ilmaisu on kummunnut kokeellisesta folkista, jota hän on tapauskohtaisesti muokannut mitä moninaisimmilla keinoilla.

Tuoreen albuminsa Playscapes Bartosik työsti säveltäjä, tuottaja ja multi-instrumentalisti Sander Mölderin kanssa. Siitä oli TMW:lle muokattu esitys, jossa kaksikko operoi valojen ja videoprojisointien kanssa.

Bartosikin kaunis fraseeraus, haitari ja kannel leikkasivat kultaisesti multimedian virrassa. Liike, välitila ja matka olivat soitteiden näkyviä teemoja, jotka yhdessä musiikin kanssa tuntuivat linkittyvän mitä moninaisimpiin suuntiin.

Paikoin kuulokuvat toivat mieleen Steve Reichin minimalistisen avainteoksen Music for 18 Musicians, toisaalla mielikuvia ohjasi taas Kraftwerkin ikonisen Trans-Europa Expressin teknoprimitivistinen kalke. Yhtä kaikki täysi katsomo oli myyty tinkimättömän musiikin virtaukselle.

TMW:n huipennuksia oli myös The Moontwins. Kuukaksoset ovat yhtä kuin PK Keränen ja Leija Lautamaja. Laulut, kitara, rytmiboksi ja haitari natsasivat saumatta yhteen.

Rämebluesin, pohjoisen sielunhoidon, folkin ja yölaulelman rujonkaunis sekoelma vei juureviin tunnelmiin ja muistutti ohessa myös 22-Pistepirkkojen isosydämisestä groove-ilottelusta. Duon vino huumori vetosi kansainväliseen yleisöön, kuten vedossa She Don’t Like My Underwear.

The Moontwins veti juurevan keikan.

Lautamaja paljasti keikan loppupuolella Tallinnalla olevan avainasema kokoonpanon synnyssä. Yhteistyö kuulemma juontuu vuoden 2018 TMW:stä, jossa hän kuuli PeeKoota ja sai kipinän ehdottaa yhteistyötä saaden pian vastakaikua lähentymiselleen.

Musiikin kirjallis-akateeminen yhteys korostui parissakin showssa. Kaisa Kuslapuun työyhteisö Lonitseera ammentaa kansallisesta kulttuurista. Vironkieliset tekstit sekä indiestä, popista ja folkista ammentava ilmaisu saivat välitöntä vastakaikua kuuntelijoista, koukuttihan kielellinen yhteys paikalliset. Iloinen tarinankerronta olikin lähtökohtaisesti kohottavaa.

Ingrid Lukas (oik.) rakentaa draamaa.

F-hoonen mustassa salissa esiintynyt Ingrid Lukas toi mieleen antiikin estetiikan. Virosta Sveitsiin vuonna 1994 emigroitunut taiteilija perusti bändinsä 2007 ja on viimeksi levyttänyt zenmuusikko Nik Bärtschin maineikkaalle Ronin Rhythm Records -labelille.

Lavalla Lukas resitoi paitsi omillaan, myös instrumenttiensa takaa eturiviin astuneiden naislaulajien kanssa. Silloin tunnelma kääntyi temppelipapittarilla on asiaa -ritualismiin. Hauskaa tekijöillä oli, mikä näkyi isohymyisestä keskinäisestä ilmeilystä.

Putan Clubin Gianna Greco päästeli höyryjä TMW:llä.

Putan Club moukaroi Sveta-baarissa kuin isompikin seppäkollegio, vaikka musiikista vastasi ”vain” kaksikko basisti Gianna Greco ja häntä vastapäätä soittanut kitaristi François R. Cambuzat.

Konepohjat kasvattivat permannolle asemoituneen duon volyymin kipurajoille. Voimavirrat hyökyivät kaksikon ympärille levittäytyneeseen kuuntelijakuntaan ääniaaltojen imussa niin, että polvia notkisti ihan ilman omaa osallistumista vetristelyyn.

Prokop Korb tunnetaan nimellä Badfocus kotiseuduillaan Prahassa monenlaisissa ympyröissä klubeista kansallisteatteriin, jonka kaikkien aikojen ensimmäiseen tanssielokuvaan hän on räätälöinyt soundtrackin.

Tuottaja, säveltäjä ja multi-instrumentalisti naamioitui Tallinnassa läppäri-dj:ksi, joka kaivoi kovalevyltään sekä sen oheisvermeistä moniulotteisen paletin sykettä. Yhteys jazziin ja klassiseen avarsi soivan skaalan kosketuspintaa dramaattisesti.

Pohjoisesta etelään

Neøv tuntuu kasvattaneen painoarvoaan vuosi vuodelta ennen kaikkea uutteralla keikkailulla. Nyt Kivi Paber Käärid tiukkui täynnä väkeä ja tunnelmaa. Pöhinää lisäsi uusi biisimateriaali, jonka piiskaus pani hien lentämään muuallakin kuin lavalla.

Neøv vakuutti jälleen livevimmallaan.

Pohjoinen konstailemattomuus on kaatanut kansaa ja kriitikoita dominonappuloina trion leiriin. Ja mikä ettei, viimeisin albumi Picture of a Good Life (2021) syntyi Hampurin arvostetussa Clouds Hill -studiossa ja on sittemmin saavuttanut viljalti radiosoittoa. Lavalla kolmikko paahtoi lauhde lentäen, mikä kehitti tujua kontrastia bändin väitetylle melankolialle ja arktiselle ilmeettömyydelle.

Uusimpaan brasilialaismoodiin johdatti João Selva. Ison orkesterin sävyskaala oli räiskyvän värikäs ja meno reippaan etukeno. Leikillisyys oli vedon keskeiselementti, kokonaislinjaa ajatellen jopa uhkarohkeassa määrin.

Annos toikin mieleen selkeimmin kevytoktaanisen tropicálian. Ipaneman pastorin pojan touhusta jäi sen myötä kaipaamaan lihallisempaa keinahtelua ja samalla läskimpää saundia hilpeän hemputtelun hivuttamiseksi fyysisemmäksi.

Hyenaz-performanssiduo venytti Arya Zappan shown tulkinnallisuutta.

Arya Zappa jäi rähisevällä meiningillään mieleen jo vuoden 2020 koronapoikkeusoloissa järjestetyltä Reeperbahn Festivalilta. Nyt iranilaisjuurinen ja Berliiniin asettunut laulaja-lauluntekijä täydensi soolorupeamaansa Mad Katen ja Adrienne Teicherin performanssikaksikolla Hyenaz.

Laulajan herpaantumaton läsnäolo oli provosoivan livesetin ydin. Hyeenojen mystinen mimiikka ja akrobaattinen kehonkieli latasivat kokonaisuuteen erikoisella tavalla jännitteisen lisäulottuvuuden. Kolmikon symboliikassa riitti pohdittavaa keikan jäilkeenkin, niin ison vaikutuksen esitys tuntui tekevän osaan kokijoista.

Delulun laulaja Inga Tislar on Viron vahvoja naisääniä.

Urbaanit tyylit r&b:stä soulin kautta trapiin toimivat perustana useamman paikallisen artistin ilmaisussa. Esimerkiksi Yasmyn ja Delulu tuottivat rennonräväkkää lönkyttelyä, joka peilasi samalla henkilökohtaisia tulokulmia.

Yasmynin juuret ulottuvat solistin suvun lähtösijoille Dominikaaniseen tasavaltaan, minkä tuoma monikulttuurisuus tykytti paketin generaattorina. Osaamiselle on vahvistus Viron musiikkipalkinnoista: vokalisti nappasi viime vuoden naisartistin tittelin.

Delulun musiikissa solisti Inga Tislarin heittäytyvillä lauluosuuksilla on iso rooli. Huomion kiinnitti laulajan tarkka ajoitus muuveja myöten. Lahjakkaita naislaulajia on Virossa niin viljalti, että ulkopuolista ihmetyttää, mistä heitä oikein riittää näin pienessä maassa? Äänissä on eroja mutta osaamisessa näyttää olevan keskeistä yleisön lukeminen silkan diivailun sijaan.

Näytteitä tulevasta

Vanhankaupungin Von Krahlin kiviholveissa kipinöi puolestaan sähkö, kun Latvian pääkaupungin Riian eklektinen ykkösfestari Skaņu Mežs esitteli repertuaariaan. Esimerkiksi Flowerpower, Tencu/eleOnora ja Nicolas Stocker väläyttivät seteissään uuden etsimisen mahdollisuuksia soonisessa muodossa.

Flowerpower vie tiloihin.

Flowerpower on kahden naisen elektroduo, joka taikoi arsenaalistaan kaikkea yrmeän seismisistä syövereistä popmaisesti tarttuviin rytmikoukkuihin.

Äänitaiteilijat ja elektroakustisen musiikin säveltäjät Agita Reke ja Sofia Zaiceva rakensivat settinsä analogisilla ja modulaarisilla synilla hyödyntäen ilmaisussaan kaikkea kenttä-äänitteistä livevirtauksensa prosessointiin. Kaksikko on tehnyt yhdessä musiikkia viitisen vuotta, mikä välittyi otteiden rentona varmuutena.

Tencu/eleOnorassa aikatasot limittyvät.

Tencu/eleOnora tarjoili vuorostaan naissolistin ääniakrobatiaa ja konemestarin sähköis-mekanisoitua ryskettä. Eleonora Kampe on virolais-latvialainen avantgardevokalisti, joka yhdistää ulosannissaan ikiaikaista tekniikkaa moderniin kontekstiin vapaan pudotuksen estetiikalla. Andres Tenusaarin erityisosaaminen ulottuu sähköisten pulssien ja ambienssin kehittelystä video- ja animaatiotaiteeseen.

Yhdessä he tekivät vaikutuksen genrepakoisella ja intensiteetiltään mykistävällä vyörytyksellä.

Nicolas Stocker rumpaloi kuuluville kokonaisen universumin.

Nicolas Stocker soittaa rumpuja muun muassa zenjazzguru Nik Bärtschin Mobilessa. Aiemmin Tallinnassa on kuultu myös kaksikon muodostaman duon maailmanensi-iltakeikka. Nyt sveitsiläispatteristi oli liikkeellä yksin.

Stockerin lyömäsoitinteos oli minimalistinen matka rytmiin sekä ympäröivän maailman ja elämän perussykkeeseen. Rumpujen ääniuniversumi avautui naputtelun, kilkuttelun ja paukkeen rekistereissä.

Satsiaan maestro oli tuunannut lisäämällä arsenaaliin sekä elektroniikkaa että erilaisia peltejä, kelloja ja muita vaskiesineitä. Rouhean metallisen kolistelun vastapainoksi Stocker tarjosi yllättävän säästeliäästi alarekisterin balsamia.

Metalliväki liittoutuu

Tallinnassa myös juhlittiin uuden metalliliiton perustamista. Muusikko, tuottaja ja musiikin monitoimimies Ott Evestus oli käynnistämässä Eesti Raskemuusikaliittoa / Heavy Music Estoniaa marraskuussa 2022. Organisaatiota vetävät Evestusin kanssa Viron musiikkielämässä laajasti vaikuttavat Danel Pandre ja Märt Truman.

Ott Evestus perusti heviliiton.

Nyt puoli vuotta myöhemmin TMW:ssä järjestettiin ensimmäinen metalliliiton kuratoima showcase. Illassa esiintyivät virolaisbändit Borm Bubu, Sociasylum, Pinkwave ja Surgent. Wake Up Frankie ja Enphin edustivat Suomea.

”Nokian ja Angry Birdsin ohella Suomi tunnetaan bändeistä kuten Nightwish, HIM, 69 Eyes ja Hanoi Rocks. Meitä virolaisia on aina hiukan kadehdituttanut se, kuinka valtavasti teillä digataan ja myös viedään ulkomaille raskasta rockia”, Ott Evestus selvitti Tallinnassa pilke silmäkulmassa.

Evestus haluaa nostaa virolaiset vastaavaan asemaan. Metalliliitto on työkalu, jolla raskasta asiaa tehdään kollektiivisesti tunnetuksi. Oman Evestus-industrialbändinsä kanssa operoiva multitaskaaja tietää, että edistys vaatii paitsi kovaa puurtamista, myös laajaa tietotaitoa, taloudellisia resursseja, kattavaa verkostoitumista, kansainvälisiä yhteyksiä ja näytönpaikkoja.

”Pelkkä periksiantamaton asenne ja loistavat biisit eivät yksinomaan riitä. Liitosta on määrä kehittää taustaorganisaatio, joka voi auttaa bändejä saamaan omaa musiikkiaan esille kaikilla tarvittavilla sektoreilla. Samalla se nostaa koko skeneä tunnetummaksi.”

Evestus muistuttaa, että heavy on jo nyt Viron menestyneimpiä musiikkivientituotteita mutta asema on yksittäisten bändien ruohonjuuritason toiminnan tulosta. Evestusin mukaan indie-metallikenttä tarvitsee kokoavan voiman, joka auttaa kaikkia osallisia ottamaan harppauksen seuraavalle tasolle. Lähtökohtaisesti kansainvälinen näkyvyys on keskeinen prioriteetti jo varhaisessa vaiheessa.

Evestusin oma nimikkobändi on ollut telakalla liiton alulle saattamisen ajan. Industrial-koplan aktivointi on kuitenkin ohjelmassa lähitulevaisuudessa. Siihen on lupaavat puitteet, sillä tulevan albumin julkaisusta on jo neuvoteltu brittiläisen labelin kanssa.

Asiantuntijat koolla

Viron kulttuuriministeri Heidy Purga toivotti delegaatit tervetulleeksi TMW:n konferenssin avajaisissa. Avauspuheissa korostettiin kulttuurin tärkeyttä identiteetin perustana. Se on sitä korostuneesti näinä aikoina, kun Venäjä käymä sota Ukrainassa vaikuttaa monin tavoin paitsi lähialueilla ja Euroopassa, myös muualla maailmassa.

Viron kulttuuriministeri Heidy Purga avasi TMW-konferenssin.

Oman tervehdyksensä välitti videoyhteyden välityksellä Georg Häusler, Euroopan komission kulttuurista, luovuudesta ja urheilusta vastaava johtaja.

TMW:n oheiskonferenssissa kuultiin muun muassa, miten nallekarkkibrändi rokkasi Wackenin metallijuhlilla. Festarin sarvikallologolla koristettu erikoissatsi Haribon mustia nameja oli kova hitti imagostaan tarkassa segmentissä.

Sponssipanelissa pohdittiin isoja taloudellisia vastuita.

Brändiguru Manuel Hubaultin keynote yhteistyökumppanuuden mahdollisuuksista oli pitkän viikonlopun hilariööseimpiä. Saksassa ja etenkin karhusymbolillaan ylpeilevässä Berliinissä suositut hedelmänmakuiset nallekarkit oli yksi tapausesimerkki onnistuneesta markkinointiyhteistyöstä.

Kun alustaksi haluttiin Saksan isoimpiin kuuluva metallifestivaali Wacken Open Air, haaste oli massiivinen, hevikansa kun ei taivu mielikuvissa satavuotista historiaansa 2022 juhlineen Haribon kohderyhmäksi. Kun sitten nallet värjättiin mustaksi, alkoi tapahtua. Seurannan perusteella yhteys metallikarnevaaliin teki tuotetta tunnetuksi uudessa asiakassegmentissä ilmiömäisen onnistuneesti. Wackenin sarvikallologolla varustettu mustakarhukarkkipussi lienee jo nyt keräilykohde.

Toisessa tilaisuudessa korostettiin, että kannattaa perehtyä kunnolla sponsorisopimuksen ehtoihin. Esimerkiksi shampoo voi kirvellä muutoinkin kuin silmissä, jos diili velvoittaa käyttämään tuotetta vaikkapa kokonaisen kiertueen ajan ja lisäksi tuomaan sen erinomaisuutta esiin joka välissä osana artistin ammatti-imagoa. Muutoin saattavat lakimiehet tulla vierailulle isojen korvausvaatimusten kanssa.

Mitä siis jos artistin ja partnerin solmima yhteistyöpaketti sisältää ehdon, joka on ristiriidassa käytännön järjen ja kohtuullisuuden kanssa, mutta joka velvoittaa artistia sanktion uhalla?

Tapauksella on monenlaisia todellisuuskytkentöjä. TMW-paneleista yhdessä opettavimmista asiantuntijat lakimiehistä managereihin ruotivat erilaisten yhteistyömallien salakuoppia.

Keinoäly puhutti radiokeskustelussa.

Ohjelmassa oli lisäksi kaikkea studioiden ylirajaisesta hyödyntämisestä keinoälyn käyttöön luovassa prosessissa. Esimerkiksi TMW:n vuoden 2023 visuaalinen imago syntyi AI-avusteisesti.

Keinoäly ja TikTok hoitavat radiojuontajan ja -levyjukan hommat piakkoin? Mikäpä jottei homman sujumisen puolesta, mutta ei ehkä kuitenkaan noin inhimillisyyden nimissä. Mikä on teknisesti jo nyt mahdollista ja jopa osin jo käytössä, säilyy ehkä pitkäänkin vain potentiaalisena optiona radion toimintamallina.

Hyvää on, että erilaiset AI-sovellukset ja digialustat sekä musiikin sijoittelu uusiin elokuva- ja sarjasisältöihin ovat nostaneet historian hämäristä kappaleita soittolistoille. Kate Bushin Running Up That Hill (A Deal with God) ja Boney M:n Rasputin ovat mallitapauksia mutta samalla indikoivat soivan tuotesijoittelun mahdollisuuksia.

Uusin kuluttaja ostaa – tai kuuntelee – biisin siihen katsomatta, onko sen alkuperäinen kytkös arvostettava kuten Kate Bushin tapauksessa, tai kokeneessa radioäänessä myötähäpeää herättävän nolo Boney M:n tavoin.

Tähdet lavalla

Artistihaastatteluissa kiinnostavimpia näkökulmia avasivat Jason Miles ja Ed O’Brien. Tuottaja-ohjelmoija muun muassa Miles Davisin ja Luther Vandrossin taustalta sekä Radioheadin perustajajäsen ja kitaristi kertoivat urastaan ja elämästä yleensä.

Jason Miles on verraton tarinankertoja.

Jason Milesin tarinatuokio ulottui muusikko-tuottajan kasvuvuosista 1960- ja 1970-luvun New Yorkissa hänen muuttoonsa Portugaliin viime vuonna. Miles Davisia hän imitoi käheällä fraseerauksella, kuten muistellessaan ensikohtaamisia studiossa, johon hänet oli kutsuttu syntetisaattorit tuntevana ohjelmointivelhona. Trumpetistilegenda määritti omaelämäkerrassaan Milesin ”neroksi” vuosien yhteistyön perusteella.

Miles markkinoi samalla viime vuonna julkaistua muistelmateostaan The Extraordinary Journey of Jason Miles: A Musical Biography. Se kattaa henkilökohtaisten vaiheiden lisäksi toinen toistaan värikkäämpiä ja yksityisakohtia tiukkuvia tapauskuvauksia kovimman kaliberin musiikintekijöiden kanssa – jazzväen lisäksi mukana on henkilöitä Aretha Franklinista Chaka Khaniin.

Oisin Lunny jututti Ed O’Brieniä.

Ed O’Brien kertoi vuorostaan omassa sessiossaan, miten punk ideologiana auttoi Radioheadin alkuun. Pojat oivalsivat kuitenkin nopeasti, että jos he aikovat edistyä bändinä ja kehittyä musiikintekijöinä, harjoittelu ja uusien asioiden opiskelu oli välttämätöntä. Tavoitteellisuus vei eteenpäin, ja pitkälle.

O’Brien analysoi avoimesti niin Radioheadin bändikemiaa kuin musiikin juuria. Hän avautui myös bändin poikia yhdistäneistä traumaattisista lähtökohdista ja haasteellisista kasvuoloista.

Häneltä itseltään kesti vuosia irrottautua itsetuhoisista käyttäytymismalleista ja toimintamekanismeista, joiden hän nuorena kuvitteli olevan itsestäänselvyyksiä esiintyvälle taiteilijalle. Mielenterveyden aktiivinen huoltaminen ja minän eheyttäminen vaati valtavia ponnisteluja. Uskoa itseen sekä valittuun terveellisempään ja sen kautta parempaan elämään on tukenut vaimo ja perhe.

O’Brien kannustikin jokaisen itsetutkiskeluun ja kyseenalaistamaan arjen luutuneet käytännöt – muuten olemme taipuvaisia toistamaan myös vahingollisia rutiineja.

Levykirppari veti yleisöä keväisessä säässä asematorille.

Nimiartistien keskustelutuokioiden jälkeen musiikkidiggareita vei ulos kevätaurinkoon perinteinen levykirppari. Kymmenet kauppiaat ja harrastajat olivat levittäytyneet Tallinnan rautatieaseman viereiselle torille ja sen kauppakeskittymän edustalle.

Lauantainen ajankohta toi paikalle sankasti vinyyli- ja cd-laatikoiden plaraajia. Kauppa kävi, oli hakusessa uusin musiikki tai sitten vaikkapa Melodiyan vanhat neukkupainokset länsilevyistä.

Seuraava, järjestyksessä jo 16. Tallinn Music Week järjestetään 3.–7.4.2024 Viron pääkaupungissa.

Teksti ja kuvat: Matti Komulainen

Lisää luettavaa