Streak And The Raven, Kairon; IRSE! ja Julia’s Window | 22.3.2011 Yo-talo, Tampere

Seinäjokelaiskolmikkoa todistamaan saapunut yleisö oli vain niukasti suurempi kuin bändien yhteenlaskettu jäsenmäärä, mutta siitä huolimatta onnistuneen illan elementit olivat kohdallaan: Campari virtasi, indietytöt (kaksi kappaletta) tanssivat söpösti ja yksi keski-ikäinen kännisekoilijakin talosta löytyi. Enkä tarkoita itseäni.

Niin ja olihan siellä myös musiikkia. Illan korkkasi Julia’s Window, joka veti rehellistä 1990-lukulaista alternativerockia. Grungea vuonna 2012! Onneksi ylläni oli flanellipaita, joka vaimensi pahimpia nuoruusflashbackien aiheuttamia iskuja.

Julia’s Window’n tapauksessa altsurock oli kiitettävän sävykästä. Biisejä höystettiin konesoundein (tosin livenä ne jäivät enimmäkseen piiloon) ja suoraa rumpukomppia sai hakemalla hakea – eikä siltikään löytänyt. Bändi kiskoi menemään vakuuttavasti. Kuulin, että yhtye oli juuri menettänyt basistinsa, mistä syystä laulaja oli vaihtanut soittimensa kahta kieltä köyhempään. En tiedä, miltä yhtye kahdella kitaristilla on kuulostanut, mutta ei toista kitaraa osannut kaivata lainkaan – etenkin kun bassoa soitettiin paikoin hyvinkin kitaramaisesti, siis koko kaulan mitalta ja melodisesti.

Lajityypille tunnusomaiset venytetyt laulumelodiat, komppien jatkuva kimuranttius ja suhteellisen samankaltaiset biisit alkoivat keikan mitassa puuduttaa, etenkin kun materiaali ei ollut itselle tuttua. Siitä huolimatta Julia’s Window’sta paistoi kirkkaasti läpi osaaminen ja karisma, joka voi kantaa pitkällekin.

TUTUSTU: Julia’s Window’n albumi ilmaiseksi!

Seuraavana lavan valtasi nimihirviö Kairon; IRSE! Itse odotin tätä tuttavallisemmin Kairon Perse -nimellä kutsumaani yhtyettä eniten, sillä muistissa on elävänä reilun vuoden takainen keikka, jota tuijotin suu auki. Ja eipä alle parikymppisten sällien taika ollut mihinkään kadonnut. Nuoruus yhdistettynä taitavaan soittoon ja omapäiseen asenteeseen on parhaimmillaan tappava yhdistelmä.

Kairon; IRSE!:n musiikin skaala ulottuu napakasta postrockista huuruiseen psykedeliaprogeen. Kummatkin ääripäät ovat hallussa ja yhdessä ne tekivät keikalle hyvin kantavan kaaren. Falsettilaulu vie mielleyhtymät paikoin Mew’n suuntaan. Loppupuoliskon pitkien, saksofonin tukemien happojamien jälkeen olo oli vaikuttunut ja hengästynyt. Biiseistä ei jäänyt vielä paljon käteen, mutta lähtökohdat bändillä on erittäin kohdallaan.

TUTUSTU: Kairon; IRSE!

Illan päätti kolmikosta eniten indiepoppiin kallellaan oleva, shoegazingin ja new waven suuntaan kurkotteleva Streak And The Raven. Tyylikkäästi sovitetun mies- ja naislaulun vetämä bändi kuulosti erittäin tiukalta ja näytti perhanan hyvältä. Bassoa soittava nainen toimii aina, eikä miespuolistenkaan karismassa ollut valittamista. Illan bändeistä Streak And The Ravenilla oli myös selkeästi parhaat biisit.

Yksi illan ideoista oli, että kukin bändi koveroi yhden toistensa biisin. Hauska idea, mutta avautuu huonosti jos materiaali on yleisölle tuntematonta. Toinen erikoisuus oli Streak And The Ravenin keikan lopussa lavan vallaneet puhaltajat. Isoksi paisunut bändi junnasi Julia’s Window’n biisin läpi todella komean kuuloisesti.

TUTUSTU: Streak And The Raven

Kaiken kaikkiaan tasokas ja yllättävän monipuolinen ilta. Seinäjoella taitaa olla vesijohtovedessä entsyymit kohdillaan.

Tampereelta startannut Tour De Roadness -kiertue vierailee tänä iltana Vaasassa ja jatkaa siitä vielä Kokkolaan, Helsinkiin, Jyväskylään ja kotiin Seinäjoelle. Tarkemmat tiedot Facebook-tapahtumasivulla.

 

Teksti ja kuvat: Mikko Meriläinen