Lollapalooza
Gärdet, Tukholma
1.-3. heinäkuuta 2022
Teksti ja kuvat: Tomi Palsa
Vuonna 2019 Lollapaloozan etäpesäkkeet kurottivat Tukholmaan asti. Tapahtuma oli menestys, vetonauloinaan tuolloin vasta megasuosion kynnyksellä ollut Billie Eilish, Travis Scott, Foo Fighters ja Lana Del Ray.
Ensimmäisen vuoden menestystä yritettiin nyt toisintaa pandemian takia peruttujen välivuosien jälkeen. Konsepti oli pysynyt ennallaan. Esiintyjinä nähtiin vaihtoehtorockin suuruuksia sekä hiphopia ja modernia poppia. Kaksi ensimmäistä päivää oli kasattu nuorison ehdoilla, päätöspäivänä tarjoiltiin enemmän rock-henkistä materiaalia hieman varttuneempaan makuun.
Tapahtumapaikkana Gärdetin niittyalue oli toimiva. Viiden eri lavan välillä pääsi sukkuloimaan verrattain nopeasti. Alue oli tehty ihan tyylikkääksi, mutta ei mitenkään erityisen viihtyisäksi kuitenkaan. Varjoa ja istumapaikkoja ei ollut juurikaan tarjolla.
Esiintyjälistalta poimin erityisesti artisteja, jotka kiertävät Suomen soittojuhlat tänä kesänä kaukaa. Sitä ennen kuitenkin pienet huomiot nimistä, joiden keikkalistauksissa Suomi oli mainittu kesällä 2022.
Wolf Alice.
Kesärauhassa hurmanneen Wolf Alicen keikka noudatteli melko tarkkaan samaa kaavaa kuin aiemmin Turussa. Meno oli viihdyttävää ja antaumuksellista. Kappalemateriaalin linjattomuus kostautui jossakin vaiheessa. Jokainen laulu toi uuden tyylin mukanaan ja siinä tuoksinassa Wolf Alicen syvin olemus jäi epäselväksi. Pastissimaisesti tyylistä toiseen poukkoillut yhtye jätti hieman epämääräisen kuvan itsestään. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että bändi esiintyi Tukholmassa jo toista kertaa saman viikon aikana. Keskiviikkona he lämmittelivät Harry Stylesin konserttia Tele2-areenalla, kävi samoissa lämmittelyhommissa Norjan puolella Oslossa ja palasi sieltä sunnuntaiksi Tukholmaan Lollapalooza-keikalle.
Hyvinkään Rockfesteilläkin piipahtanut Biffy Clyro on tuttu näky suomalaisilla keikkalavoilla. Yhtye luotti tuoreempaan kappalemateriaaliinsa, mutta onneksi muutamia vanhoja kunnon biisejäkin kuultiin. Toiminta oli erinomaista kuten Biffy Clyron tapauksessa aina tapana on.
Lollapaloozassa esiintyvistä artisteista neljä löytyi myös Ruisrockin kattauksesta. A36:n esityksen jätin suosiolla väliin. Hiphop-osastolta lavalle kapusivat niin Polo G kuin Kid Laroi. Kumpainenkin otti ison lavan haltuun leikiten. Kid Laroi säntäili lavalla ristiin rastiin varsin levottomasti. Tarkoitus oli varmaankin antaa kuva erityisen spontaanista sekoilusta, mutta hän teki aivan samat temput viikkoa myöhemmin Turussa. Jos kyse oli koreografiasta, panostaisin siihen jatkossa hieman enemmän. Polo G oli kaksikosta rauhallisempi osapuoli.
Rokimman puolen esiintyjistä odotetuin nimi oli Turnstile. Sävykkäällä hardcorensukuisella musiikillaan suureen suosioon noussut viisikko teki lavalla vakuuttavaa jälkeä. Laulaja Brendan Yatesin liikehdintää oli virkistävää seurata. Se oli räjähtävää sulavan pehmeällä tavalla. Basisti Franz Lyonsilla oli hänelläkin pomppu herkässä. Yatesin lauluääni muistutti paikoitellen melko tavalla Lollapaloozan alullepanijan eli Perry Farrelin ääntä, joten oli oikeastaan luonnollista, että yhtye esiintyi juuri Lollapaloozassa. Tasan viikkoa myöhemmin Turnstile myllytti Ruisrockin teltassa Pakko todeta, että bändi sopi paljon paremmin hämyiselle telttalavalle kuin isolle ulkolavalle. Eli pisteet Ruisrockille tässä keississä.
Tämän kesän Suomen-vieraiden sijaan kiinnostavampaa oli tietenkin katsastaa bändejä ja artisteja, joiden kiertueet eivät ulotu Suomeen saakka. Idles oli Turnstilen kanssa hyvin yhteensopiva ryhmä ja yhtyeet esiintyivätkin samalla lavalla peräjälkeen. Yhtyeen keikka oli vähintäänkin kaksijakoinen. Välillä intensiteetti oli jopa pelottavalla tasolla ja kuvausalueella sai tosiaan pelätä, tippuuko vaikka kulmamonitori tai kitaristi niskaan. Kun ensin oli tehty selväksi, että Idles ei pelleile, bändi alkoi pelleillä aivan surutta. Yhtyeen setistä kului yllättävän suuri osa kitaristi Mark Bowenin etäisesti laulua muistuttavaan älämölön pitämiseen ja muuhun sekoiluun.
Myös Haim onnistui hämmentämään. Vahvan alun jälkeen homma lyötiin aivan plörinäksi. Kuultiin pitkitetty puhelinkeskustelusketsi Haimin sisaruksista vanhimman eli Esten bajamajaheilastelusta ja pian sen perään kuultu saksofonisoolo oli sekin aivan turhaa ajantuhlausta. Alle tunnin festivaalisetin olisi voinut rakentaa järkevämminkin. Haim jäi kuitenkin selkeästi plussan puolelle ajanpeluustaan huolimatta. Ja oli hienoa nähdä Paul Thomas Andersonin ohjaaman upean Licorice Pizza -elokuvan tähtinäyttelijät lavalla rokkaamassa.
Koko viikonlopun vavisuttavimmasta keikasta vastasi Mitski. Hänen konserttinsa oli lähempänä performanssitaidetta kuin perinteistä rock-konserttia. Taidokas yhtye pysyi taustalla eleettömänä kun Mitskin esiintyminen oli kiehtova yhdistelmä tanssia ja pantomiimiä. Pienillä eleillä saatiin kerrottua isoja tarinoita. Teatraalisuus ei mennyt missään kohtaa överiksi, vaan koreografia oli elimellinen osa erinomaista musiikillista kudelmaa. Neroa toimintaa.
Mitski.
Paikallisten kärkinimien kisakunto tuli tietenkin tarkistettua. Miriam Bryant, Veronica Maggio sekä Tove Lo olivat kaikki ottaneet omalla tavallaan askelia aikuisempaan ja viihteellisempään maailmaan. Ensinmainittujen kohdalla musiikki on soljunut harmillisen syvälle persoonattoman iskelmäpopin suuntaan. Tove Lon tapauksessa kyse oli jo miltei aikuisviihteestä, siinä määrin reilusti Toven persposkien heiluttelu vei huomiota pois varsinaiselta musiikilliselta sisällöltä.
Takalistojaan esittelivät myöskin brasilialainen supertähti Anitta tanssijoineen. Anitta toi lattarirytmeineen lisää värikylläisyyttä palettiin.
Lollapaloozassa oli mahdollista päästä kokemaan itselleen täysin vieraita artisteja. Teltassa esiintynyt lontoolainen Aziya oli näkemistäni never heard -osaston artisteista ehdottomasti innostavin. Toinen festivaalipäivä lähti iloisesti liikkeelle sähäkkää vaihtoehtopoppia kuunnellen. Aziya on asiaa! Myös puistolavalla esiintynyt rap-artisti Rico Nasty vakuutti asenteellaan ja eloisuudellaan.
Grandsonin levytetyn materiaalin raikas ja kokeellinen ote ehti herättää aikanaan mielenkiinnon artistia kohtaan, mutta keikalla kappaleiden todellinen luonne paljastui. Levyllä monipuolisesti tuotetut biisit olivat keikalla vähän turhankin paljon yhdestä puusta veistettyjä ralleja.
Lollapaloozassa kakkoslava ei ollut mitenkään vähäpätöinen areena. The Killersin oli määrä esiintyä sillä avajaispäivän iltana, mutta paria tuntia ennen konsertin ilmoitettua alkamisaikaa saatiin tieto, että Killers on jumissa Ranskassa lentokentällä ja konserttinsa joudutaan peruuttamaan.
Kakkoslavan esiintyjistä innostuneimman vastaanoton sai Måneskin, Euroviisuvoittajat Italiasta. Yhtye olisi taatusti täyttänyt päälavankin leikiten, mutta toisaalta pienempi lava takasi tiiviimmän tunnelman. Viisuvoittonsa jälkeen Måneskinista on tullut syystäkin valtaisa ilmiö. Yhtyeellä on asennetta ja energiaa ja se esittää asiansa häpeilemättömän viihdyttävästi.
Måneskin.
Hieman intiimimpi lava toimi erinomaisesti myös Lorden estradina. Lorde ja osa hänen taustayhtyeestään saapui lavalle pyörivän lavarakennelman rappusilla musisoiden. Tämä aurinkokelloa muistuttava rakennelma oli monikäyttöinen ja moneen taipuva elementti Lorden show’ssa. Esitys oli muutenkin sävykkäämpi ja sofistikoituneempi kuin monet muut viikonlopun aikana koetut.
Festivaalin pääesiintyjästä ei jäänyt pienintäkään epäselvyyttä. Post Malone keräsi aivan älyttömän väkimäärän seuraamaan konserttiaan. Samalle viikonlopulle suunniteltu Weekend-festivaali jäi Post Malonelta väliin mutta Tukholmaan Post saapui oikein hyväntuulisena ja vakuuttavana itsenään. Post Malonen lavaproduktioon kuului oikeastaan vain pitkä catwalk, iso LED-seinä sekä mikrofoni. Näitä puitteita ei nähtävästi onnistuttu Weekend-festivaalin puolesta tarjoamaan ja uskon, että kyseinen jupakka menee kokonaan festivaalijärjestäjän piikkiin. En innostu Post Malonen musiikista, mutta hahmona hän on mainio ja sympaattinen supertähti.
Jos Post Malone keräsi toisena festivaalipäivänä valtavan yleisön, koko festivaalin päättänyt Pearl Jam kiinnosti selkeästi pienempää mutta vanhempaa väkijoukkoa. Voinee sanoa, että yleisön henkilömäärä putosi kolmanneksella, mutta yhteenlaskettu ikä pysyi samana kuin edellisenä iltana.
Pearl Jam oli vetreässä kunnossa oleva nostalgia-akti. Yhtye esitti toki kolme kappaletta parin vuoden takaiselta Gigaton-levyltään, mutta kaikki muut kappaleet olivat viime vuosituhannen peruja. Yhtye on tehnyt useita vetäviä ralleja tässä välissäkin, joten hieman outoa että ne kappaleet ovat jääneet paitsioon settilistaaa laadittaessa.
Pearl Jam oli houkutellut Lollapaloozaan paljon suomalaisia kisaturisteja. Selkeästi yhtyeen Suomen-keikalle olisi tilausta, toivottavasti se vielä joskus toteutuisi.
Grandson
Anitta
Måneskin
Polo G
Aziya
Mitski
Tove Lo
Rico Nasty
Kid Laroi
Veronica Maggio
Post Malone
Turnstile
Wolf Alice
Idles
Miriam Bryant
Haim
Lorde
Biffy Clyro
Pearl Jam
