Teksti: Ville Kangasniemi
Kuvagallerian kuvat alempana: Meri Turja
Pandemia, ihmisten muuttuneet tottumukset tapahtumien suhteen, mutavelli ja muut luonnonvoimat. Nämä kaikki ovat riivanneet Muuramessa järjestettäviä Rockfestari Naamoja viimeiset vuodet. Muutosten mukana on elettävä, ja 26.–28.7. juhlitut kemut tuntuivat kulkevan taas lähempänä normaaliolosuhteita.
Itselleni Naamat on tapahtumista parhain, ja Tuomiston tila sekä sitä ympäröivä pelto parantavat tunnelmallaan yhdeksi viikonlopuksi vuodesta kaiken maallisen tuskan. Kun saapuu pitkää, kuoppaista ja mutkaista hiekkatietä pitkin aukealle, josta näkee pellon, jonne on kerääntynyt väkeä juuri Naamoja varten, tuntee tulleensa kotiin.
Ensin täytyy antaa ne vähäiset risut – tai lähinnä oma harmituksen aiheeni festivaalia kohtaan. Aikaisemmin mediakynnyksenkin rikkonnut Sideshow-ohjelma on ollut suuri osa tapahtuman sielua ja henkeä. Yleishyödyttömät pahoinvointipalvelut Ry on järjestänyt jos jonkinlaista työpajaa, performanssia ja kisailua kieli persposkessa. Tänä vuonna Sideshow-teltan valtasivat kuitenkin dj- ja livekeikat. Ahdas Navetta-lava on jäänyt pois, ja sieltä keikat ovat siirtyneet peltoleirinnän reunassa olevaan viihdekeitaaseen.
Tunnelmaa latistivat nyt ensimmäistä kertaa myös hieman yli-innokkaat järjestyksenvalvojat. Naamat kuulemma kärsi tänä vuonna talkoolaisten puutteesta. Liekö tuo syy siihen, miksi vuokratut keltaliiviset puuttuivat turhan paljon keikoilla riehumiseen ja juhlintaan. Yleensä Naamoilla on saanut olla todella rennosti tuon suhteen, eikä järjestyshäiriöitä tai rähinää ole tullut vielä viisivuotisen Tuomistolla rokkaamiseni aikana vastaan.
Ajat muuttuvat – ei auta kuin kulkea lehtenä virrassa, kuten paluumatkan kyytiläiseni ilmaisivat. Sideshow’n tarkoitus hengenravintona kuitenkin säilyi, kun siellä sai todistaa esimerkiksi Riemu & Ratto -duon keikan. Noin vuoden toiminnassa ollut orkesteri esittää itse versioimiaan lainakappaleita käännösiskelmistä. Metatasoja siis löytyi. Settiin kuului Frederikiä, Kikkaa ja kaikkea sellaista, mikä Naamat-kävijää tanssituttaa. Bassolla, syntikalla ja laulaen esitetyt täsmähitit toivat mieleen Windows95manin dj-keikat, mutta juntimmin ja paremmin toteutettuna. Tehkääs perässä!
Sivuohjelmateltassa esiintyjät olivat pieniä ja undergroundissa operoivia, mutta se ei haitannut menoa. On ilahduttavaa löytää uusia tuttavuuksia sattumalta livetilanteen kautta. Näin taisi käydä monelle Poolboysin keikkaa todistaneelle. Tamperelaisbändi soitti hyväntuulista jammailuun pohjaavaa hauskanpitojytää. Viihtyminen oli helppoa, sillä rumpalin ja kitaristin roolit vaihtuivat lennosta, ja lavan edustalla pyöri monimuotoinen moshpitti. Siellä riehuivat nuoret, vanhat, keijut, hipit ja hevarit täysin sovussa musiikin riemua eläen.
Moshpittejä löytyi myös muilta keikoilta, vaikka tyypillistä metallimusiikkia Naamoilla ei tänä vuonna ollutkaan. Tuore helsinkiläisbändi Lala Salama on nopeasti tehnyt impaktia lavoilla ympäri Suomen. Trio otti Riihen ja yleisön haltuun vimmaisella energiallaan, ja Naamojen tyyliin vasemmistolaisella ja feministisellä viestillä välitetyt laulut purivat rokinnälkäiseen väkeen.
Ison vaikutuksen tekivät myös tuijotuskilpailut ja piiloleikin keikkansa ohessa järjestänyt Elsi Sloan. Tuijotuskilpailun asetelma oli vaikuttavan näköistä, sillä yleisössä osallistujat jaettiin vastakkain pitkiin riveihin, ja 1v1 suorituksessa hävinneet istuivat kyykkyyn koskemaan nenäänsä tappion merkiksi. Voittaja sai valita joko viinipullon tai artistin itsensä tekemän paidan, joka julisti rakkautta leidejä kohtaan. Kisan voittanut jätkä valitsi tietenkin hienon paidan ja pullo jaettiin parhaan piilopaikan keikan jälkeen löytäneelle. Leikkisää riemulla esitettyä musiikkia hyvällä sanomalla, mikä olisikaan sopivampaa Tuomistolle kerääntyneille hipeille!
Asioita ei oteta Naamat-viikonloppuna niin vakavasti. Ite Eerolan keikalla tämä korostui, kun välispiikit venyivät välillä stand upin puolelle. Viritystauoista ja biisien uudelleen aloittamisesta huumoria repineen Ite Eerolan musiikista tuli mieleen Joku Iiris. Herkkää, heleää ja ihmisläheistä kappalemateriaalia esittänyt lauluntekijä maadoitti kansan. Lempeää tunnelmaa toi myös artistin mansikkapipo, joka kiersi viimeisen biisin aikana yleisössä etsien sopivaa päätä.
Kesän festarilavoilla usein nähty Modem esiintyi myös Naamoilla. Dystopista syntikkapoppia esittävä duo puree omaan estetiikantajuuni voimalla. Näin koki varmasti myös moni muu maatilan pihalla saman kokenut hippi. Tytti Roto on kehittynyt parissa vuodessa muusikkona ja esiintyjänä silminnähden, ja isolla karismalla yleisö saatiin syömään kädestä.
Modem esitti myös pätkän uutta, eläinten oikeuksia puolustavaa kappaletta. Pieni cliffhanger keikan lopussa myös sai epäilemään, etteikö suosikkiohjelmanumero Trabantia kuultaisi, mutta bändi saatiin taputettua takaisin lavalle. Saksofonirevittely biisin lopussa oli jälleen vaikuttavaa nähtävää kun instrumentin mikitys tehtiin yleisön edustajan toimesta. Tyylitajun ja cooliuden masterclass!
En ole pitkään aikaan kuullut millään keikalla yleisössä niin paljon ihmettelyä esiintyvän bändin kovuudesta kuin Good Boysin esiintyessä. “Tää on ihan sairas!” kaikui ympäröivien festarikävijöiden suista, kun helsinkiläisbändi tarjoili intensiivistä ja energistä ilmaisuaan kappale toisensa jälkeen. Bändi tarjoili bäkkärille pyytämiään mansikoita yleisöön, crowdsurffasi ja räppäsi yleisössä sekä hölmöili tyylilleen ominaisesti tuoden varmasti jokaiselle hyvän mielen. Bileet sytyttänyt keikka varmasti vakuutti monet, jotka eivät räppiä muuten kuuntele – niin vilpitön ja aito vaikutus Good Boysillä on.
Perjantai- ja lauantai-illat on Naamoilla usein päättänyt loppudisko Sideshow’n puolella. Perjantaina kunnia oli Jyväskylässä isosti tunnetulla Jytää ja Iskelmää dj-settiä tykittelevällä Arttu Seppäsellä. Selektiot ja kuratointi oli timanttista, ja välissä kuultiin myös tarinointia spoken wordin muodossa. Lauantaina illan viimeiset tanssitahdit eivät ihan osuneet maaliinsa, kun nerokkaasti nimetyt Kuninkuusravet kahden eri dj-duon tähdittämänä esittelivät jopa Naamoille hieman liian marginaalista tarjontaa.
Ruokaakin oli! Seinäjoella sijaitseva Bar 15 Street oli jälleen kerran paikalla ravitsemassa hippejä. Vaikka olen hyvin monta perunaan pohjautuvaa annosta heiltä maistanut, nousi kesän uutuustuote chilipotut omaksi suosikiksi. Varhaisperunan kaverina valkosipulinen hapankaalikimchi ja fritattu rapea tofu herätti makuaistit siihen malliin, että kävin tilaamassa annoksen molempina päivinä. Myös Kusmiku on ollut mukana Naamoilla useana vuonna. Lauantaiyön pelastuksena toimi heidän blue cheese burgerinsa. Festarihinta 16 € pisti hieman arveluttamaan, mutta kun panoksen sai makusteluun, ei hinta haitannut enää yhtään.
Kokemus Naamoista jäi itseltäni oleellisella tapaa vajaaksi, koska en kuullut Teuvo Lomanin Karia kertaakaan koko viikonloppuna. Ikinä ei mee kohtuudella. Hoin kuitenkin koko viikonlopun ajan ihmisille, että Naamoilla mua ei haittaa mikään. Kissanpennun pissaakin päätyi Kummeli Kultakuumeesta tuttuun kalastajahattuuni, mutta siitäkin selvittiin.
Uudet ja vanhat tuttavuudet, rakkaudentäyteinen ilmapiiri ja juuri oikeanlainen ohjelma tekevät Rockfestari Naamoista Suomen ykkösfestarin. Tänä vuonna liput eivät myyneet vartissa loppuun. Pidä hippi ensi vuonna huolta siitä, että se jälleen tapahtuu.
