Vavisuttava muistutus siitä, mistä musiikissa ja kulttuurissa on toden teolla kysymys – Chisu Tampereen G Livelabissa

29.10.2021 14:27

Chisu
G Livelab, Tampere
28.10.2021

Teksti: Aki Nuopponen, kuvat: Tomi Palsa

”Voitteks te uskoo että me ollaan täällä! Täähän ei oo festari! Me ollaan sisällä!”

Ei, Chisu. En voi uskoa. Useammastakin syystä tuntui uskomattomalta olla Chisun klubikeikalla. Ja vieläpä Tampereen, ja mahdollisesti koko Suomen tämän hetken parhaalla keikkaklubilla, G Livelabilla.

Ensinnäkin vielä pari kuukautta sitten olin ihan varma, että korona-kurimus tulee jälleen ravistelemaan maailmaa syksyllä ja kiertueet kokevat ankean kohtalon. Chisun soittaessa elokuun lopussa Tampere soi! -festareilla, nautin keikoista täysin rinnoin juuri sen takia, etten millään uskonut tulevan keikkasyksyn toteutuvan.

Toisekseen en ollut nähnyt Chisua klubikeikalla iäisyyksiin. Ainakin siitä tuntuu olevan ikuisuus. Ihan vuosikymmentä siitä ei ole, mutta kohtalon oikusta Facebook-muistot sattuivat muistuttamaan juuri Chisun G Livelabin -keikan päivänä, että todistin hänen esiintymistään päivälleen 11 vuotta sitten Kun valaistun (2011) -kiertueella Helsingin Tavastialla.

Siinä Chisu yhtyeineen kuitenkin jälleen oli. Korona on ravistellut maailmaa puolentoista vuoden ajan, maailma on muuttunut muutenkin paljon, ja jopa Chisun bändin kokoonpano on elänyt tässä vuosien varrella useamman kerran.

Tampere soi! -tapahtumassa Chisun trio, johon kuuluivat myös hänen aviomiehensä Jori Sjöroos ja Alpo Nummelin, soitti viimeisen yhteisen keikkansa. Tämä liikuttava hetki oli yhden aikakauden päätös Chisun turneilla.

Nyt G Livelabissa lavalle kipusivat Chisu, Alpo Nummelin ja Artturi Taira. Muutos ei ollut yhtä dramaattinen kuin Momentum 123 –ep-triplan myötä tapahtunut Chisun henkilökohtainen vallankumous, mutta uuden äärellä oltiin silti.

G Libelabilla tunnelma olikin aluksi hieman ujo, tunnusteleva ja jännittynyt. Sekä bändin että yleisön puolesta. Kukaan ei oikein meinannut uskovan olevansa juuri tässä ja nyt. Vihdoin. Viimein. Keikka oli siirtynyt useamman kerran.

Ihan kuin jokaisen ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen täydellä kapasiteetillaan loppuunmyydyn G Livelabin täyttämän ihmisen päässä olisi pyörinyt ajatus: ”Miten keikoilla oikein pitikään olla? Miten täällä saa olla?!”

Chisun konsertti olikin kuin tunnustelua siitä, voiko vanha maailma vielä palata. Ja jos ei, millainen se uusi maailma voi olla. Kyseessä oli tavallaan ihan vain yksi keikka monen joukossa, ja ei kuitenkaan yhtään sitä.

Momentum, momentum… Kun rakentuu momentum…” sanat tarkoittavat ehkä kappaleessaan jotain ihan muuta, mutta G Livelabilla tuntui hetken aikaa siltä kuin olisi ollut todistamassa elävän musiikin uuden momentumin perustuksien valamista ja jälleenrakentamisen aloittamista pitkän kuvainnollisen maailmansodan jälkeen.

Pikkuhiljaa keikan käynnistyessä sekä ihmiset lavalla että yleisössä alkoivat taas saada juonen päästä kiinni. Yhteislaulua alkoi kuulua. Tanssiakin allkoi näkyä. Ja yhtäkkiä ilmoilla oli kollektiivista helpottuneisuutta. Live-musiikki ei ole sittenkään kuollut. Ei, vaikka siltä alkoi jo hetken pahimmissa painajaisissa tuntua.

Seuraava ajatus olikin sitten se, että edessämme pienen pienellä tamperelaisella klubilla ihan oikeasti esiintyy artisti, joka ei ole ainoastaan lahjakas suomipoppari tai Vain elämää -tähti, vaan maailmanluokan artisti. Fiilis oli todellakin se, että miten Chisu voi oikeasti soittaa vielä näin pienessä paikassa, ja näin lähellä rakasta yleisöään.

Se sielua viiltelevä herkkyys, jolla Chisu tulkitsee hauraimpia laulujaan kuten Sama nainen ja Tuu mua vastaan, on jotain sellaista, mitä en ole tässä muodossa kokenut ikinä missään muulla keikalla.

Se aito leikkisä höpsöys, joka Chisun lauluista puskee läpi hänen soittaessaan melodicalla Saaliit-laulua, innostaessa yleisöä Ihana-kappaleen tahdeissa ja todetessa, ettei yleisö pääse koskaan eroon Baden-badenista, on jotain sellaista, mitä en ole tässä muodossa kokenut ikinä missään muulla keikalla.

Se että Chisu voi tarjoilla Momentum 123 -kappaleillaan kokeilevaa elektronista repivyyttä yleisölle, joka on tutustunut hänen musiikkiinsa huomattavasti iskelmällisempien kappaleiden kautta, on jotain sellaista, mitä en ole tässä muodossa kokenut ikinä missään muulla keikalla.

Ja se, että Chisu voi tehdä jopa Vain elämää -sovituksissaan jopa todella tunnetuista lauluista omiaan ja puhaltamaan niihinkin oman sielunsa on jotain sellaista, mitä en ole tässä muodossa kokenut missään muulla keikalla.

”Chisu on Suomen Lady Gaga”, kuulee joskus sanottavan. ”Chisu on Suomen Madonna” on sekin tullut tutuksi. Ei. Ei Chisu ole kumpaakaan. Chisu on maailman Chisu. Ainoa artisti ja ihminen laatuaan. Se tuli G Livelabissa selväksi.

Toivon syvästi että tähdet asettuvat vielä sille mallille, että pääsemme elämään ja kokemaan tällaisia taiteilijoiden esiintymisiä vastakin. Parhaimmillaan muusikko voi olla tärkeä peili sille, missä ihmisinä ja ihmiskuntana olemme nyt.

Olen itsekin korona-aikana sortunut syyttelemään ihmisiä siitä, että he pitävät taidetta ja kulttuuria itsestäänselvyytenä ja tämä ilmenee siinä, miten vähän kulttuuri- ja tapahtuma-alaa on poikkeusaikoina tuettu.

Tosiasiassa olen jopa itsekin, äärimmäisen suurena musiikin ystävänä, pitänyt ennen poikkeusaikoja taidetta hieman itsestäänselvyytenä. Ehdin tottua niin paljon siihen, että taidetta kyllä syntyy ja konsertteja tapahtuu, osallistuinpa sitten itse yhteen tapahtumaan tai en ja tajusinpa nauttia täysin rinnoin näistä konserteista tai en.

Pandemia on herättänyt jopa minut tuosta horroksesta ja toivonkin kykeneväni arvostamaan entistä enemmän niitä elämyksiä ja tunteita, joita Chisun kaltaiset sydänvertaan musiikkiinsa ja esiintymisiinsä laittavat ihmiset tarjoavat.

Koko Chisun keikan aikana en pystynyt tekemään mitään muuta kuin tuijottamaan hänen silmiään ja ilmeitään kaikkien niiden laulujen tunteiden läpi, joita hän esitti. Kun huomasin muutamien keikkakömmähdyksien sattuessa pilkkeen hänen silmissään ja aidon hymyn hänen kasvoillaan tai kun näin kyynelten nousevan hänen silmiinsä niiden vaikeimpien kappaleiden aikana, huomasin hänen olevan enemmän elossa kuin missään. Ja saman tunsin itsekin.

Osa omille poskilleni vierähtäneistä kyynelistä ja kasvoilleni nousseista hymyistä johtuivat puhtaasti Chisun musiikin liikuttavuudesta, mutta osa taas siitä, että sain pitkästä aikaa olla tässä ja nyt.

Jossain kohtaa olin jo itsekin sokeutunut tälle kaikelle, kun Suomen kaltaisessa upeassa maassa artistien esityksiä oli yltäkylläisesti poimittavissa kulttuurin puusta ja sitä kaikkea ehti hetken pitää itsestäänselvyytenä.

Siksi Chisun esiintyminen ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen loppuunmyydyllä G Livelabilla oli niin vavisuttava. Se ei ollut vain yksi konsertti muiden joukossa, vaan muistutus siitä, mistä itselleni niin rakkaassa musiikissa ja kulttuurissa on toden teolla kysymys. Toivon että mahdollisimman moni herää samaan nyt syksyn ja talven aikana.

Käykää keikoilla. Tuntekaa asioita. Kokekaa musiikkia. Tukekaa artisteja ja tapahtumia.

Chisu esiintyy syksyn aikana vielä seuraavissa paikoissa seuraavina päivämäärinä.

Pe 29.10. – 45 Special, Oulu
La 30.10. – Kerubi, Joensuu
Pe 5.11. – Finlandia-klubi, Lahti
Pe 12.11. – Suisto-klubi, Hämeenlinna
Pe 19.11. – Ääniwalli, Helsinki
La 20.11. – Dynamo, Turku

Lisää luettavaa