AKSU: Suomen vanhin tenavatähti

Arvio julkaistu Soundissa 03/2006.
Kirjoittanut: Ville Pirinen.
Levyn kannessa on ala-asteen toisen luokan luokkakuva. Se paljastaa, että Suomessa lukukausi 1981-82 näytti vielä selkeästi 70-lukuiselta. Kansista löytyvät myös Aksun terveiset meille ihmisille. Niiden mukaan levyllä on kymmenen ensimmäistä Aksun tekemää kappaletta tekojärjestyksessä. Kun vielä promolapussa Aksun isä kertoo pojan lomailevan Teneriffalla, tietää kuuntelevansa konseptuaalista kokonaistaideteosta.

Arvio

AKSU
Suomen vanhin tenavatähti
American Brothers

Levyn kannessa on ala-asteen toisen luokan luokkakuva. Se paljastaa, että Suomessa lukukausi 1981-82 näytti vielä selkeästi 70-lukuiselta. Kansista löytyvät myös Aksun terveiset meille ihmisille. Niiden mukaan levyllä on kymmenen ensimmäistä Aksun tekemää kappaletta tekojärjestyksessä. Kun vielä promolapussa Aksun isä kertoo pojan lomailevan Teneriffalla, tietää kuuntelevansa konseptuaalista kokonaistaideteosta.

Aksun levyn musiikki kimpoilee jossain Kari Peitsamon, Fröbelin Palikoiden, Leevi & The Leavingsin, Maki Kolehmaisen sovitusideoiden ja naivistisen taidepunkin välisellä leikkikentällä. Soundi on kotikutoisen tuhnuinen ja soittotoiminta sympaattisen kolhoa. Muotoseikat pysyvät hienosti Aksun pienissä käsissä.

Ongelmaksi muodostuu sisältö. Tekojärjestyksessä vasta Aksun neljäs kappale on ensimmäinen, jossa hupsu äänimaailma ja leppeä teksti ovat löytäneet tiensä kunnolliseen pop-lauluun. Viides kappale onnistuu jo mainiosti. Kestävän sävellyksen ja lämpöisen toteutuksen liitto löytyy vain viidestä esityksestä. Se on kymmenen kappaleen albumilla liian vähän.

Toivottavasti seuraavalla levyllä Aksun isä karsii materiaalia niin, että vain aidosti hymyilyttävät teokset päätyvät julkaisuun. Tällä levyllä sellaisia ovat muun muassa Laulu punkkareille ja Ylä-Malmin suuri lumimies.

Lisää luettavaa