Devin Townsend julkaisi 90-luvun lopulla parin vuoden sisään kolme mestarillista, perfektionistista ja erittäin henkilökohtaista levyä; Strapping Young Ladin kanssa äänitetyn Cityn (1997) ja soolojulkaisut Ocean Machine: Biomech (1997) ja Infinity (1998). Sen jälkeen hän paloi loppuun, päätyi mielisairaalaan ja sai diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Sen jälkeen Townsend on tehnyt musiikkiaan vähän löysemmin rantein. Tulokset ovat vaihdelleet Strapping Young Ladin (2003) spontaanin vaikuttavasta metallista Ziltoid The Omniscientin (2007) pöljään huumoriin. PowerNerd sijoittuu johonkin puoleenväliin. Townsendin pop metal -biisit ovat edelleen taitavasti sävellettyjä ja sovitettuja, ja moni PowerNerdin biiseistä kertoo koskettavasti synkkien aikojen taakse jättämisestä ja elämänhalusta. Toisaalta levyn biisit myös tuntuvat nopeasti, melkein liukuhihnamaisesti, tehdyiltä ja välillä sanoitukset menevät “coffee, coffee, I love the coffee – I love it, so I drink it every day” tasolle, kuten Ruby Quakerilla.
On ymmärrettävää, että Townsend on halunnut pitää itsestään parempaa huolta kuin nuorempana miehenä, mutta PowerNerdistä kuulee, ettei hän ole laittanut itseään likoon.
