Kun joka nurkan takaa löytyy kahden markan indie folkia, tuntuu tyylitajuinen suomenkielinen americana-fiilistely suorastaan raikkaalta. Kenties juuri tämän vuoksi Ylva Haru on kiehtonut jo ensikuulemasta lähtien – tai sitten syy on siinä, miten yksiselitteisen kaunista musiikkia Lotta Jääskelän artistiminä tekee.
Kauniina soi myös Perhosten valtakunta. Akkareiden ja banjojen lomasta lipuvat slide-kitarat ja Jääskelän tunnistettava lauluääni luovat äänimaailman, jonka parissa viihtyy väkisinkin. Pinnan alle toivoisi silti enemmän liikettä. Etenkin, kun Mut luotiin kulkemaan -kappale (2016) osoittaa, että rahkeita riittää myös häpeilemättömän tarttuvaan ilmaisuun.
Vaikka Perhosten valtakunnan haaveileva tunnelma ajoittain repsahtaa staattiseksi, on valtakunnassa silti asiat varsin hyvin. Siitä pitävät huolen hauraat Aamuyö ja Lempeillä raiteilla sekä Rauhan ja Surun kaupungin komeasti kukkivat crescendot. Tuulensuoja-ep:n (2016) ja Linnut-esikoisen (2019) loistohetkien tasolle ei päästä, mutta polku on silti kaunis.
Perhosten valtakuntaa on tehty maailman eri kolkissa, aina Lissabonista Raaheen. Puolet kappaleista linkittyvät ajanjaksoon Portugalissa – kuuleeko tämän?
– On tietysti aina mysteeri, mitä ja miten muut kuulevat. Minulle Portugali esiintyy tarinoina, kuvina, kokemuksina, ihmisinä, sävyinä, luontona. Olen vahvasti aistiva ja visuaalinen, ja luomistapani on moniulotteinen – pyrin tuomaan monia kerroksia ja vivahteita kappaleisiin, sovituksiin ja soundeihin.
– Esimerkiksi Niin kuin ennen sai syntynsä valtavista aalloistaan tunnetussa Nazaressa. Pääsin paikallisten ystävieni avulla aistimaan 25-metriset aallot ja kokemus oli mykistävä. Kirjoitin sen myötä kyseisen kappaleen ja pyrin tuomaan tuon luontokokemuksen sovitukseen ja soundeihin.
– Vastaavasti Surun kaupunki sijoittuu Lissaboniin. ”Joki kyyneleitä virtaavin sai minunkin” -säe viittaa siellä virtaavaan Tejo-jokeen. Kirjoitin kappaleen siellä kokemistani asioita.
Perhosten valtakuntaa tehdessä olet tehnyt melkoisen määrän asioita itse: tuottanut, äänittänyt ja soittanut monet instrumenteista. Millainen urakka oli kokemuksena?
– Työryhmään kuuluu lisäkseni monia muita, ja jokaisella on tärkeä ja oleellinen rooli lopputuloksen kannalta. Suunnitelmani lähtökohtaisesti oli kirjoittaa levyn kappaleet matkalaukkuolosuhteissa, tutkia luovaa prosessia ja toteuttaa albumi uudella tavalla. Etenin vaihe kerrallaan ja polku muotoutui sitä mukaa kuin otin askeleita. Esimerkiksi miksaaminen ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiini. Kokemus oli haastava, mutta samalla myös ihana, antoisa ja vaiherikas.
Albumin keskeisiä teemoja on tuntemattoman tutkiminen. Mitä tuntemattomasta etsitään – ja mitä sieltä löytyy?
– Tuntemattomasta voi etsiä ja löytää mitä tahansa, ja juuri se on kiehtovaa! Tutkimusmatkani mahdollisti sen, että löysin itsestäni syvempiä kerroksia, sisälle kätkettyjä toiveita, ilmassa olevia mahdollisuuksia ja muuttuneita perspektiivejä. Levyn suhteen asetin intentioita siitä, mitä toivoin löytäväni, ja olin auki sille, että etsimäni voi manifestoitua missä tahansa paikassa tai muodossa.
– Joskus pitää myös varoa, mitä toivoo. Syksyllä 2019 reissuuni lähtiessäni kuvittelin, että kirjoittelen kappaleita neljä kuukautta tuntematonta tutkien, mutta tuntematon antoi monin verroin enemmän: matkalaukkuelämä kesti kaksi vuotta ja levyprosessi kaikkine vaiheineen neljä vuotta.
Haastattelu: Lassi Linnola
