Mariskan kahdeksas albumi tarjoaa sitä, mitä häneltä voi odottaakin. Kymmenen kappaleen kokonaisuus kattaa kaunista ja viihdyttävää iskelmää rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta.
Ensimmäiset raidat Pidän sulle paikkaa ja Likimain antavat hyvän lupauksen tulevasta. Ensin mainitusta huokuu Mariskan tuttu tyyli luoda tunnelmaa onnistuneella sanoituksella ja tunnistettavalla lauluäänellä. Jälkimmäisen rytmitys tuo mieleen laulajan aiemman Pahat Sudet -bändin, mikä ei ole lainkaan huono asia.
Lupaavan alun jälkeen kymmenen biisin joukkoon mahtuu myös pieniä pettymyksiä. Upeita kappaleita itselleen ja muille tehneeltä Mariskalta ei ole tavallisesti kuultu kliseitä. Elämä ilman sua maalailee kuitenkin aika arvattavasti samuliputromaisia veteen liittyviä vertauskuvia, ja onpa joku muukin suomilegenda tainnut laulaa Ruosteenpunaisesta kuusta.
Levyn loppupuolen hauska yllätys on Finnhits-henkisesti diskopopmainen Joku kaunis päivä. Tekee mieli krepata hiukset, panna jumppapuku päälle ja alkaa aerobikata.
