Eugene Mokulu eli Ege Zulu vakuutti viime vuonna julkaistulla ensialbumillaan Swengari. Levy ei ollut millään muotoa täysosuma. Vaikka kappaleet tuntuivat toistavan itseään, Ege Zulun tarinankerronnassa oli omaleimaista imua. Onneksi uutuuslevy ei tunnu esikoisen tapaan muunnelmilta samasta biisiaihiosta.
Oi maamme Helsinki on kotiseuturomanttinen levy. Roihuvuori ja Itä-Helsinki saavat paljon rakkautta osakseen. Levyllä käsitellään myös nousevan artistin paineita, mutta ensisijaisesti fokus pysyy kotikulmien meiningeissä. Ensilevyn luonnosmaisuudesta on päästy, ja Ege Zulun tyylillinen paletti on laajentunut huomattavasti.
Selkeästi oma juttu on kuitenkin edelleen kehitysvaiheessa. Välillä tyylilliset kokeilut eivät toimi, välillä ne saavat aikaan leveän hymyn. Esimerkiksi kappaleiden Sori ja Puhos säkeistä kuulee Ege Zulun esikuvaksi mainitseman ja levyllä vierailevan Asan vaikutuksen heti. Puhosta tahdittaa jopa ehta vanhan koulun viuluräppibiitti! Ensilevyn hienoimpien numeroiden hitikkyyttä ei ylitetä, mutta artistin kehitys tekstittäjänä on huimaa ja merkillepantavaa.
Oi maamme Helsinki on puutteistaan huolimatta hyvä osoitus Ege Zulun potentiaalista. Maanläheisen tarinankertojan voisi kuvitella keräävän vankan fanijoukon myös Kehä III:n ulkopuolella.