En kuuntele räppiä yhtä paljon kuin monia muita musiikin lajeja, mutta tiedän, mitä räpiltäni haluan: ihon alle meneviä lyriikoita ja niiden rinnalle biisejä, jotka saattaisivat toimia ilman sanojakin.
Laineen Kasperilla on kyky tehdä tällaista musiikkia.
Jumala on lomalla on ennen kaikkea lyriikkalevy, mutta yllättävä sellainen. Olen joskus hämmästellyt, miten tarkkasilmäisesti Laineen Kasperi näkee yhteiskunnan. Nyt ihmettelen sitä, miten suoraan hän pystyy kertomaan niistä isoimmista fiiliksistä, joita me ihmiset koemme.
Levyltä löytää jokaisella kuulemalla uusia lyriikkakulmia, mutta kyse on muustakin. Toisinaan hukun levyn grooven ja flow’n sekaan täysin. Kappaleisiin on upotettu niin paljon ääntä ja maisemaa, ettei kyse ole vain tavallisista biiteistä räppäämisen taustalla. Musikaalisuutta riittää tajunnan jokaiselle tasolle.
Tässä on yksi vuoden kovimmista kesälevyistä. Voin vain kuvitella, miten hyvin näiden laulujen ihmisyydelle hymyilevä svengi toimii auringonlaskun aikaan festareilla tai vaikka olut kädessä parvekkeella istuessa.
Laineen Kasperi on tehnyt albumin, jonka parissa sopii niin tanssia ja irrotella kuin pysähtyä ja syventyä.
