Kuten Jeesus aikoinaan Chicagon vuonna 1973, niin Saatana jätti äskettäin Moskovan taakseen. Jeesus lähti bussilla, Saatana junalla. Jo Kaucaksen riveissä ja omalla Kummitusorkesterillaan todella vakuuttavaa jälkeä tehnyt solisti ja nappulanvääntäjä parantaa otettaan aina vaan. Tämä on vielä edelliseltä soololevyltäkin askel eteenpäin.
Äänimaailma rakentuu valtaosin pahaenteisistä koneista. Viime vuosina Briteistä valuneen soundin vaikutus kuuluu vahvana. Bassot murisevat säröisenä kellarissa ja jokainen virvelin isku osuu suoraan käkättimeen. Linjaa on hiukan lavennettu ns. “oikeilla” soittimilla juuri oikeissa kohdissa.
Kasperi on yksi niitä harvoja suomalaisia räppäreitä, joiden suullinen ulosanti kantaisi helposti koko levyn. Tyyli on hieno yhdistelmä etukenoa ja lakonisuutta, hirtehishuumoria ja aitoa ahdistusta, pohdiskelua ja heittoja. Aluksi jotkut Voima-tyyliin vedetyt Bush-heitot tuntuvat aika turhilta, mutta tarkemmalla kuuntelulla suomalaisille niin ominainen amerikkanillitys on kerrankin punottu hienosti kotimaiseen menoon, kuin risteävät vyöt pyllysi alla Artekin design-tuolissa.
Tämä on selvästi yksi vuoden parhaita levyjä.
