Arvio: Mara Ballsin musiikki välittää taidokkaasti yhtä lailla rakkautta, seksiä, ahdistusta kuin melankoliaa

Kaikki Mara Balls -ainekset porisevat padassa nimeltä Virtaa. Keitoksesta löytyy huuruista rock-riffiä, herkkää minimalismia, lennokasta kitaragroovea ja vaikka homma nimi on yhä perustaa tämä kaikki erittäin tiukkaan trio-soundiin, kuullaan jousien kaltaisia mausteita juuri oikeilla hetkillä. Keskiössä ovat kappaleet ja Maria Mattilan laulu.
Keskeisintä Virtaa-albumilla on se, että se on isojen energioiden levy. Musiikki on äärimmäisen herkkää ja välittää silkkaa rakkautta ja seksiä kuin myös ahdistusta ja melankoliaa. Tämä tapahtuu jokaisessa riffissä, melodiassa ja Mattilan lauluissa inhimillisen ailahtelevilla tavoilla.
Tämän takia Rakkautta on saa punasteleman ja virnistelemään, Sirpa-Leena puremaan hammasta yhteen ja Onnen hetki taas myötähymyilemään raukeasti. Kaikista Mara Balls -sävellyksistä välittyvät yhden ihmisen elämän totuudet ja tunteet niin suoraan, että ne tuntuvat melkein omilta, olivatpa tuntemukset sitten kitkeriä tai autuaita.
Virtaa on kaikilla mittareilla aistillisen kiihkeä albumi. Se on tasapainossa tiukkojen kappaleiden ja inhimillisen välittömyytensä välillä, jolloin tästä kaikesta voi nauttia fiilistellen ja moshaten kuin myös keskittyen ja herkistellen.