Mara Balls -yhtyeen viime vuonna ilmestynyt debyytti Vuorten taa herätti mielenkiintoni, vaikka se oli liian nopeasti tehdyn oloinen. Tuottelias laulaja-kitaristi Maria Mattila on jo nyt tehnyt toisen pitkäsoiton, jolla rumpali- ja basistihemmot säestävät aistikkaan punneasti.
Levy on tasalaatuisempi kuin edeltäjänsä ja biisit sekä varsinkin soundit ovat paremmat. Tuntuu että sävellykset kumpuavat pidäkkeettä lahjakkaan ja vimmaisen, mutta ristiriitaisen Marian sisältä. Kiihkoa!
Puolet kappaleista on poikkeavan seesteisiä, melankolisia ja pohdiskelevan sisäänpäin kääntyneitä, erityisesti eeppinen Elävä kivi. Toisaalta tiukkoja rockriffejä ja ihanan räkäistä fuzz-säksätystä on monissa esityksissä. Särmikkäiden särösoundien estetiikka viehättää, mutta psykedeelisen Maravishnu–instrubiisin torviarrit yllättävät. Marian ajoittain pikkuisen vaatimaton, pelokkaalta pikkutytöltä kuulostava laulu on melkoinen kontrasti rajulle kitaroinnille, mutta toimii tässä kontekstissa.
Mara Balls on mielenkiintoinen, tuore ja seuraamisen arvoinen rockyhtye. Aion ehdottomasti mennä keikalle. Bändi soittaa kuulemma hiton kovaa. Hyvä!
