Kuuden vuoden levytystaukonsa aikana Matti Johannes Koivu meni päivätyöhön historianopettajaksi, ja kun tämän tiedon yhdistää Isänmaa-singleen, siinähän meillä on kehys Pojanpoika-albumin tulkinnalle.
Mikro- ja psykohistoria eivät toki ole lauluntekijälle uusi aluevaltaus. Hän on perannut niitä paitsi radiosarjoissaan myös biiseissään, kuten siinä kaikkein parhaassa, modernissa klassikossa 80-luvun lapset (2011).
Single tai albumi eivät ole läheskään niin patsasmaisia kuin nimensä, mutta Koivulla on rohkeutta tarkentaa pieneen ja löytää siitä jotain suuresta kertovaa. Esimerkiksi Isänmaan kohdalla tätä on pidettävä ainoana järkevänä lähestymistapana. Tästäkin biisistä saattaa tulla klassikko juuri siksi, ettei se pamauta käsitteellä naamaan vaan esittelee impressionistisen vaikutelmien sarjan, nipun mahdollisia kuvia isänmaasta.
Ihmisten historia on aina perheen ja arjen historiaa, ja sekin on Pojanpojan hillityissä lauluissa itsestään selvästi läsnä. Koskettimia ja jousia tyylitajuisesti hyödyntävät sovitukset nostavat kappaleet siivilleen silloinkin, kun teksti jää vähän latteaksi (Minimivaatimus). Koivu tekee yhteistyötä huippumuusikoiden kanssa, ja siitä syntyy jotain ajatonta, genrekahleista irrallaan olevaa.
