MATTI JOHANNES KOIVU: Toisen maailman nimi

MATTI JOHANNES KOIVU
Toisen maailman nimi
M.dulor

Pidin kovasti Matti Johannes Koivun kahden ensimmäisen soololevyn rempseästä meiningistä. Irwin-levy (Irwin Goodmanin lauluja, 2008) ei toiminut alkuviehätyksen jälkeen, vaikka idea oli hieno. Uudella levyllä Koivu maalailee lyyrisesti herkemmällä ja rennommalla otteella proosarunouden tyyliin ja musiikki tempoo ajoittain jossain jazzin rajamailla, Laughing Stock -aikakauden Talk Talkin kanssa välillä flirttaillen. 

Koivun lisäksi levyn keskiössä on jazzmuusikko Iro Haarla. Hänen pianonsa ja harppunsa, sekä jousi- ja puhallinsovituksensa ovat todella hienoja. Koskettavimpia esityksiä ovat juuri ne hauraimmat, joissa piano tai harppu kannattelevat ääntä ja hiljaa kuiskaavia torvia. Ehkä se johtuu osaksi siitä, että kirjoitan tätä keskellä yötä, mutta Ensimmäinen sunnuntai ja Peukaloinen toimivat. Erikoismaininnan ansaitsee myös kontrabasisti Ulf Krokfors.

Jotkut asiat levyssä tökkivät vähän. Toisen maailman nimi esimerkiksi kuulostaa aivan Ultramariinilta, mutta siitä puuttuu kyseisen bändin sovituksellinen ote. Rummuille sovitetuissa kappaleissa vaistoaa jonkinlaista pidättelyä, paitsi niissä kohdissa 80-luvun lapset -kappaletta, joissa Koivu kurottelee äänellään voimaballadien sfäärejä.

Ehkä hän haluaa tietää mitä rakkaus on?