Levyarvio: Eleiltään pieni, sisällöltään suuri – Matti Johannes Koivu pelkisti ilmaisunsa akustiseksi folkiksi

Matti Johannes Koivu
Luonnos
M.dulor

Ultramariinin riveistä ja bändin rinnalla yhdeksi johtavista laulaja-lauluntekijöistämme kasvanut Matti Johannes Koivu on downshiftannut kahdeksannen sooloalbuminsa pelkistettyyn akustiseen muotoon. Ja vaikka levyn nimi johtaisikin muihin ajatuksiin, niin käsillä on ehjä ja tasapainoinen kokonaisuus eikä aavistus mistään valmiimmasta.

Perustaltaan folk-henkinen Luonnos on eleiltään pieni mutta sisällöllisesti suuri työ, joka syventyy Koivulle ominaisella tunteikkaalla kiireettömyydellä elämän tärkeimpiin asioihin. Tätä päivää ja tämän päivän rakkautta, haaveita, kasvua ja vanhemmuutta tutkaillessaan laulujen pohdinta ulottaa juurensa sukupolvienkin taakse.

Pinnalta vaatimaton Luonnos on kirkkaita helmiä tarjoileva, rohkea ja yksityiskohdillaan yllättäväkin levy. Aili Järvelän viulun kansanmusiikillisuuden ohessa poikkeamia tehdään jazzimpaankin suuntaan. Saksofoni, pystybasso ja kevyesti hipaistu sähkökitara riittävät pianon tueksi Savesta ja tulesta -kappaleella kun Koivun laulu kipuaa kohti Antony Hegartyn falsettia.

Luonnos lunastaa paikkansa yhtenä tekijänsä parhaista levyistä ja kuin bonuksena päätösraita Katrilli välittää elämänasenteeksikin käyvät rivit ”tästä se alkaa, uusi päivä tulla saa”.