MATTI JOHANNES KOIVU: Kovat piipussa

MATTI JOHANNES KOIVU
Kovat piipussa
M.dulor

Matti Johannes Koivun ensimmäinen soololevy Puuhastellen puuhasteli itsensä kuin varkain viime vuoden suosikkialbumikseni. Kansia myöten onnistunut kokonaisuus kasvoi hiljalleen kiinni cd-soittimeeni ja levyä huomasi soittavansa uudestaan ja uudestaan. Viisarin työväentalolla Hämeenlinnassa oli saatu vangittua hieno tunnelma. Onko taika tallella kakkoslevyllä? Radiosta tuttu nimiraita Kovat piipussa käynnistää levyn lupauksia herättävästi ja Autopihalta kohoaa jatkaa hienosti komeine kertosäkeineen. Sähkökitara on tullut yleissoundiin mukaan ja Hollolan Petrax-studiolla on saatu äänimaailmaan myös pientä ilmavuutta. Onneksi oikeaan studioon siirtyminen ei ole vienyt elävyyttä lopputuloksesta, vaikka aivan esikoisen taianomaiseen fiilikseen ei uutukaisella ylletä. Koivu on saanut kasattua jälleen toimivan kokoelman kappaleita, joiden seurassa viihtyy. Saan kyllä asunnon on yhtä tarttuva kuin Anttilan vanhat hintalaput, joita ei tahtonut millään saada irti levyjen kansista. Kappaleen kertosäe jää pääkoppaan kiertelemään päiväkausiksi sen kerran kuultuaan. Pienet silmät taas alkaa upean elokuvamaisesti. Matti Johannes laulaa ”talo on kesken/se on rakennettu vinoon” ja taustalla rumpali nakuttaa kuin hakkaisi nauloja seinään. Kiitokset piirtää pienillä lauseilla tarkan kuvan pukinetehtaan yli kolmikymmenvuotisesta historiasta, alkuaikojen toiveikkuudesta tuotannon ulkoistamiseen. Yhtye kannattelee Koivun kappaleita sympaattisesti. Kuten ensilevylläkin Suvi Koivun taustalaulu lämmittää sydäntä. Mukana harmonioita laulamassa on myös niiden mestari eli Egotripin Knipi. Harmaan ja sateisen talven keskellä Kovat piipussa- levy on, sillä lauletuista kipeistäkin asioista huolimatta, kuin kasa koivuhalkoja, joilla saa tupaan lämpöä ja valoa.