Saint Etienne on aikaa sitten vakiinnuttanut asemansa elektronisen klubimusiikin keinoja ja 1960-luvulta asti kumpuavaa rikasta popestetiikkaa yhdistelevänä brittiläisenä klassikkona.
The Night -albumin kohdalla on pakko nostaa hattua: veteraaniyhtye puskee musiikkiaan rohkeasti kohti rajavyöhykettä, joka sijaitsee jossakin popin ja ambientin liepeillä. Levy paljastaa kokoavan ajatuksensa jo otsikossa.
Yöllinen matka pysyttelee päättäväisesti hiipivässä melankolisessa moodissa, jossa popikasta tarttuvuutta pantataan tietoisesti. Sarah Cracknellin laulamat melodiat saavat tällä niukkuuden taktiikalla painoarvoa. Folkhenkisen kaunis Nightingale ja siellä täällä vilahtavat fragmentit barokkipopista muistuttavat yhtyeen juurista. Tätäkin herkkua tarjoillaan pipetillä. Vielä ankarammin pihtaillaan rytmisektorilla, mitä voi pitää varsin radikaalina vetona.
Yhtyeen tuotannollinen voimakaksikko Bob Stanley–Peter Wigg on todistanut yli kolmekymmenvuotisella taipaleella nerokkuutensa monesti nimenomaan groove-ulottuvuuden ja popin herkkävireisyyden koplaajana. Nyt tunnelma on korostuneen viipyilevä ja odotusta kihisevä.
Unenomaisen matkan halki yökaupungin tarjoileva elokuvallinen lähestymistapa on kuulijalle vaativa. Leikkiin on antauduttava. Muuten huolella rakennettu äänimaisema uhkaa muuttua tyylikkääksi tapetiksi.
