SAINT ETIENNE: Tales From Turnpike House

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2005.
Kirjoittanut: Topias Kauhala.
Saint Etiennen maailmassa kaikki hyvin. Yhtyeen uusin albumi ei yllä yhtyeen klassisimpiin hetkiin, mutta Sarah Cracknell laulaa yhä kuin enkeli ja Bob Stanley sekä Pete Wiggs jaksavat löytää populaarikulttuuri-referenssejä ja puhaltaa levykokoelmistaan sydämiä sulattavia vaikutteita.

Arvio

SAINT ETIENNE
Tales From Turnpike House
Sanctuary

Saint Etiennen maailmassa kaikki hyvin. Yhtyeen uusin albumi ei yllä yhtyeen klassisimpiin hetkiin, mutta Sarah Cracknell laulaa yhä kuin enkeli ja Bob Stanley sekä Pete Wiggs jaksavat löytää populaarikulttuuri-referenssejä ja puhaltaa levykokoelmistaan sydämiä sulattavia vaikutteita.

Saint Etiennen albumit ovat aina olleet kerronnallisia, mutta eivät yhtä konkreettisesti kuin Tales From Turnpike House, joka on tarina itälontoolaisesta kerrostalosta ja sen asukkaista. Side Streets kertoo katujen vaarallisuudesta, Relocate asettaa vastakkain kaupungin melskeen ja maaseudun rauhan ja Milk Bottle Symphony romantisoi arkielämää tyylillä, johon vain Saint Etienne pystyy. Sokerina pohjalla on unelmoiva Teenage Winter, jonka näppärät yksityiskohdat eBaysta ja Subbuteo-kataloogeista pakottavat huokaamaan tyytyväisyydestä.

Levyn tukijalkana ovat beachboysmaisen harmoniset kappaleet, jotka on sovitettu elektronisimpiin soundeihin Tiger Bay- ja So Tough -albumien jalanjäljissä. Vain Stars Above Us ja Lightning Strikes Twice erottuvat rauhallisesta massasta diskobiiteillään. Hackney, Hulme, Helsinki. Ihmiset rakastuvat, eroavat, ajattelevat uniaan, uriaan, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Taustalla soi edelleen Saint Etienne. 

Lisää luettavaa