Brittitrio Saint Etienne on harvojen ja valittujen rakastama instituutio, joka lopettaa 35-vuotisen levytysuransa periaatteessa lipuin ja fanfaarein. Käytännössä International kiinnostaa niitä, jotka kuuluvat jo kerhoon. Lasken itseni heihin.
Koska Saint Etiennen visionääri Bob Stanley on popin kävelevä tietopankki, International on varmasti niin tarkkaan harkittu jäähyväisele kuin olla voi. Se on myös ”puhdas poplevy”, erotuksena parin edeltäjänsä äänimaisemoidusta tunnelmoinnista. Oli siis lupa odottaa ekstaasia.
Mutta myös Saint Etienne elää rajallisten resurssien todellisuudessa. Siinä viiden tähden hurmioon ei pääse vain koska aika on otollinen. Vuoden 2012 Words and Musicilla siihen päästiin, ja jääköön se heidän popnäkemyksensä kiteytymäksi.
International on silti oikein laadukasta elektronista poppia. Kohdittain se on tanssimusaakin, joskin myöhäiskeski-ikäisen maltillisesti ja nostalgisesti. Taivaita tavoittelevien kertosäkeiden sijaan levy pelaa tilalla ja kaiholla ammentaen lopulta paljon bändin kokeiluista ambientin suunnalla.
Saint Etiennen vierailijat ovat hellyttävän marginalisoituja entisiä konemusasuuruuksia, mutta Orbitalin veljesten kanssa tehty Take Me to the Pilot on silti klassikkotason biisi ja levyn suuri onnistuminen. Se, herkistävä The Last Time -finaali ja pitkäaikainen rakkaussuhde tuovat neljännen tähden.
