Taneli Jarva on löytänyt tuomiokantrissa ja raskaampien rokkibailujen jälkeisessä bluesissa syvimmän vakavuutensa ja tummankarheimman äänensä. Post Festumin äänimaisema ottaa Jarvan juurevat laulumelodiat hyvin hienosävyisillä soundeilla ja akustiikalla syleilyynsä. Kitaristi Sami Hassisen kanssa meditoidut, intiimit duoaihiot on täydennetty The Dark Placeksi visioidun kompaktin orkesterin huolellisesti ja hartaasti konstruoiduksi yhteissoitoksi ja -tunnelmaksi. Laulajan syvällisissä tuntemuksissa on vahva ja myötäelävä läsnäolo mahdollista myös kuulijalle.
Jarva luettelee projektin innoittajiksi maanläheisiä pyhän ilottomuuden airuita Van Zandtista Alice In Chainsiin, mutta aito suomalainen melankolia lyö antaumuksellisesti läpi suuren maailman ikonisten tulkintatapojen, niin kauniissa sävelmissä kuin hyvin vienosti soinnahtavassa englannin ääntämyksessä.
Itsetilityksissä Post Festum hakee syntisäkille uskonnolla sävytettyä armoa ja vapahdusta satanismin synkeistä synneistä, juoppouden kiroista ja ylipäätään Calamity-kappaleeseen kiteytyvistä itsetuhoon ajautumisen ja avuttomuuden tunteista. Kun sielu ja elämisen arvot on myyty teiden risteyksessä paholaiselle ja muille vedättäjille, kierrettä on hankala katkaista. Onneksi soiton ja laulun varmaotteinen lohtuterapia pitävät pään pinnalla.