Chicagolaisen Jamila Woodsin kolmas albumi on ehdottomasti hänen henkilökohtaisin tähän mennessä. Siinä missä laulaja-lauluntekijä-runoilijan aiemmat levyt ovat keskittyneet hänen africana-opintoihinsa afroamerikkalaisten syntyperästä, feminismistä sekä identiteetistä, on Water Made Us täyskäännös poliittisesta henkilökohtaiseen. Se on iholle tuleva konseptialbumi rakkaudesta ja ihmissuhteista, läheisyydestä ja eroista.
Vahvan kirjoittajan lahjakkuus kuuluu sanoituksissa. Levyn nimi on viittaus kuuluisaan Toni Morrison -lainaukseen veden täydellisestä muistista ja sen pyrkimyksestä aina palata alkuperäiseen muotoonsa. Juuri tämä ajatus muistista, paikasta ja paluusta onkin koko albumin tarinan kaari. Retrospektiivisten, hypnotisoivien sanaleikkien avulla Jamila kertoo avoimesti ja rehellisesti rakkauksistaan ja menetyksistään aivan kuin demoneistaan ja heikkouksistaankin. Tekstit eivät ole katkeraa tilitystä, vaan kasvua, virheistä oppimista ja tosiasioiden hyväksymistä. Levyltä heijastuu syvä luovuuden ja poikkeuksellisen intiimi itsetutkiskelun tila.
Albumin myötä Jamila on omaksunut uusia genrejä, R&B:n lisäksi kuullaan myös neosoulia, menevää tanssimusiikkia sekä naista ja kitaraa. Leikkisät melodiat sekä erilaiset skitit ja samplet tuovat levylle omanlaisen rennon tunnelman. Laaja albumi, joka on taiteilijan muotokuva aivan uudessa valossa – dialogissa itsensä kanssa – paranee joka kuuntelukerralla. Se on kuin aikuisten iltasatu, musiikillinen äänikirja, josta voi löytää herkkiä nyansseja loputtomiin.
