Olen pahemman kerran tämän pari vuotta sitten cd:nä ja nyt vinyylillä ja diginä julkaistun levyn pauloissa.
Nimen taakse kätkeytyvät jo kauan sitten berliiniläistynyt, useita eri kokoonpanoja johtava kitaristi-säveltäjä Kalle Kalima (Leo Wadada Smith, Tomasz Stanko, Jimi Tenor, Tony Allen) sekä tässä myös sampleriin turvautuva rumpali Tatu Rönkkö (Elifantree, Liima, Ilpo Väisänen, Efterklang, Jimi Tenor). Tämä on pelottoman parivaljakon debyytti, eikä se kauas napakympistä jää.
Herrat trippaavat aika tanakasti, mutta älkää pelästykö: musiikissa on runsaasti tarttumapintaa rockfanillekin, vaikka tekijät ovat päätyneet nimittämään musiikkiaan ”postjazziksi”, mikä itse asiassa kuvaa menoa kohtalaisen hyvin. Homma lienee pääsääntöisesti improvisaatiota, mutta löysä sattumanvaraisuus on hypnoottisen vangitsevasta jäljestä kaukana. Kalima ja Rönkkö tuntuvat tasavertaiselta parilta ja kollektiivinen mielikuvitus todella säkenöi.
Alati vahva tunnelma vaihtelee ambientista uumoilusta huimaan lentoon, joka hetkittäin on kuin Grateful Deadin Dark Starista vaihtoehtoisessa todellisuudessa. Usein seikkailu alkaa yksinkertaisesta jumittavasta kuviosta, mutta koskaan se ei jää tekniikalla briljeeraavaksi älyllisyydeksi, vaan etenee aina sielukkaasti vaistoaan seuraten.