Paljon on Götajoessa virrannut vettä ruotsalaisthrasherien uutta levyä odotellessa. Eivätpä bändin otteet ole silti päässeet luutumaan, sillä Slayer–Testament-sektorin rytyytys on edelleen ehtaa kamaa.
Marco Aron johdattamana yhtyeen ote on suoraviivainen ja päällekäyvä, mikä hieman harmittelee sävykkäämpään Peter Dolvingin aikakauteen kallistuvaa. Onneksi yhtye pistelee kiivaan downpickauksen ja skank-takomisen sekaan muutakin sävyä – valmiuksia olisi toki enempäänkin.
Leijonanosa materiaalista on aika perinnetietoista, jopa jokseenkin geneeristä thrash-jyystämistä, ja olkoon kuinka taiten tehtyä tahansa, ei sitä jaksa määräänsä enempää. Jäntevänmittaisen, tiukassa karsinassaankin lopulta riittävän vaihtelevaksi paljastuvan levyn kuuntelee kuitenkin ihan sujuvasti alusta loppuun, ja mielellään vaikka toiseenkin kertaan.
Songs of Last Resort on monessa mielessä priimatason työtä, joka jättää kuitenkin vähän toivomisen varaa. Levy on kieltämättä jyräävä ja paikoitellen oikeinkin mukaansatempaava. Sävyjä saisi vain olla enemmän.
