The Haunted on sitten päättänyt lyödä itsensä läpi jenkkimarkkinoilla oikein tosissaan. On ironista, että kun Shadows Fallin, Killswitch Engagen ja The Black Dahlia Murderin kaltaiset yhtyeet ovat luoneet uraa matkimalla In Flamesin ja The Hauntedin kaltaisia yhtyeitä Göte-borgista, kääntää The Haunted kelkkansa täysin viidennellä studioalbumillaan imitoimalla amerikkalaisia kollegojaan.
The Dead Eye on albumi, joka varmasti jakaa kuulijansa. Puritaanisimmat thrash-diggarit eivät epäilemättä niele sävyjä, jotka ovat metal- ja emocorea puhtaimmillaan ja pahimmillaan, mutta se on heidän tappionsa. Kolmetoista teosta sisältävä pitkäsoitto on nimittäin hyvin rohkea ja monipuolinen albumi yhtyeeltä, joka ei enää tyydy tykittämään modernia thrashia ja olemaan 2000-luvun Slayer, vaan on päättänyt laajentaa ilmaisuaan monipuolisemmaksi ja sävykkäämmäksi. Tästä syystä The Dead Eye on The Hauntedin rohkein ja alkujärkytyksen jälkeen myös paras levy.
Suurin merkitys uudistumiseen on varmasti solisti Peter Dolvingilla, joka The Dead Eyellä todistaa elastisuutensa ja taitonsa suurten tunteiden tulkkina. Raivokkaan ärjymisen vastapainoksi mies herkistelee välillä kuin Nukkumatti tuudittamassa lapsukaiset uneen – tai painajaiseen.
