The Hauntedissa on väkeä vaihtunut, mutta ei kannata murehtia. Uusi miehistö on entuudestaan tuttua. Varsinkin laulajien suhteen bändillä kulkee vekkulisti. Aina, kun Peter Dolving lähtee bändistä, tilalle löytyy Marco Aro. Ja toisinpäin. Nyt siis on jälleen Aron vuoro.
Vaikka puikoissa on toisilleen tuttuja kavereita, vaihdokset ovat kuitenkin vaikuttaneet The Hauntedin linjanvetoihin. Uusi levy ei ole samalla tavalla tyylillisesti lavea kuin Unseen (2011), vaan bändi palaa takaisin thrashin maaperälle, joka istuukin paremmin nykyiselle miehistölle. Bändi päästelee pääasiassa mättövaihde silmässä ja koristeelliset kitarakuviot ovat saaneet siirtyä enemmän taka-alalle. Monin paikoin kitaristien loihtimat melodiat ovat enää pienenpieni lisä, kuin koristeenomaisia tunnelmankohottajia tarpeellisissa paikoissa.
The Haunted on vuosien mittaan esitellyt itsestään monenlaisia puolia, ja kullakin niistä näyttää olevan omat faninsa. Bändi pääsi nousemaan taiteellisesti korkealle suureellisemmalla ilmaisullaan, josta yhtye antaa välähdyksen albumin päättävällä Ghost In The Machinella, mutta thrash tuntuu taipuvan orkesterilta suunnilleen yhtä vaivattomasti. Antaako se sitten samanlaisia säväreitä, on sitten eri asia.
